Sain hirveän raivarin kun menin tarkastamaan ekaluokkalaisen reppua.

Muutenkin jännittää koulun aloitus ja sä raivoat jostain kynistä..

Ekaluokkalainen vasta HARJOITTELEE koulunkäyntiä ja koulutavaroista huolehtimista. Itse asiassa suurin osa ensimmäistä luokkaa, ainakin sen syksyä, on nimenomaan koulunkäynnin konventioiden, ohjatun ryhmätoiminnan ja vastuunkannon harjoittelua: oppisisällöt ovat vielä aika kevyitä.



Ihan kamalaa, jos äiti ryhtyy RAIVOAMAAN kun ensimmäisen kouluvuoden ensimmäisenä päivänä ei vielä kaikki suju. Suorastaan uskomatonta. Kannustava ja rakentava tuki, näiden asioiden läpikäyminen rauhallisesti yhdessä useina ensimmäisinä koulupäivinä ja -viikkoina, olisi aika paljon hedelmällisempi tapa opettaa lapselle vastuunkantoa.

En ymmärtäny ollenkaan sun raivoamisen syytä?!

Eihän siellä repussa tarvitse olla välttämättä mitään, koulussahan jaetaan kynät, kumit ja viivottimet. Voihan niitä tietysti hankkia omia, jos haluaa nättejä eikä karuja perusmalleja.

penaalia, joten sitten kotona läksyaikaan pitää etsiskellä lyijykynänpätkiä sieltä sun täältä tai sitten tekee läksynsä kuulakärkikynällä. Enpä viitsi tuhlata yhtään energiaani moisesta raivoamiseen.

Miksi raivosit?

alkoi jo eilen. Osalla tänään, joillakin huomenna.

ohis

vielähän tässä on viikko ennen koulun alkua

jos olisi ostettu penaali ja sinne tykötarpeet, ladattu reppu valmiiksi - ja sitten se kersa raapisi kamat penaalista leikkeihinsä ja hukkaisi ne. En oikein ymmärrä, miksi se ei voisi ketuttaa.



Yhtälailla kun uutuuttaan kiiltävä puhelin, jonka lapsi laski käsistään kauppaan. Juuri olin antanut sen hänelle (kinusi, että saa pidellä) - sanoin hänelle: Tässä se nyt on, pidä hyvää huolta, älä jätä minnekään.



Annas olla! 15 minuuttia tämän jälkeen lapsi (tyttö vielä kaiken lisäksi), oli laskenut puhelimen käsistään. Lähdimme kaupasta ulos. Vasta puolen tunnin päästä hän huomasi, ettei puhelin enää olekaan mukana. Hänellä oli taskut, mihin olisi voinut laittaa, mutta ei, kun hän laski sen myymälän hyllylle edes takaisin haahuillessaan.



No mentiin kauppaan takaisin, mutta ei se puhelin enää siellä ollut. Yllätys! Saman lapsen kanssa ollaan jouduttu palaamaan sen tuhat kertaa ravintoloihin ja kauppoihin, kun hän yhtäkkiä riisuu hanskat ja pipot. Kylässä jättää kenkänsä jonnekin, ei muista minne, sitten kävelee autoon paljain jaloin eikä edes huomaa asiaa.



Yritän tietysti tuijottaa perään ja varmistella koko ajan, onko se ja se ja se mukana, mutta joskus se jää - ja silloin AINA tavarat myös.



Ja voin kuvitella, että jos ostaisin penaalin täyteen kivoja kyniä ja kumeja - ja ne olisi sitten kaivettu sieltä kotileikkiin ja unohdettu jonnekin puutarhan perälle vadelmapuskan alle (eikä se muistuisi mieleen), niin jotenkin veetuttaisi :X Kai niille lapsille nyt joskus voi suuttuakin!

jos olisi ostettu penaali ja sinne tykötarpeet, ladattu reppu valmiiksi - ja sitten se kersa raapisi kamat penaalista leikkeihinsä ja hukkaisi ne. En oikein ymmärrä, miksi se ei voisi ketuttaa.

Yhtälailla kun uutuuttaan kiiltävä puhelin, jonka lapsi laski käsistään kauppaan. Juuri olin antanut sen hänelle (kinusi, että saa pidellä) - sanoin hänelle: Tässä se nyt on, pidä hyvää huolta, älä jätä minnekään.

Annas olla! 15 minuuttia tämän jälkeen lapsi (tyttö vielä kaiken lisäksi), oli laskenut puhelimen käsistään. Lähdimme kaupasta ulos. Vasta puolen tunnin päästä hän huomasi, ettei puhelin enää olekaan mukana. Hänellä oli taskut, mihin olisi voinut laittaa, mutta ei, kun hän laski sen myymälän hyllylle edes takaisin haahuillessaan.

No mentiin kauppaan takaisin, mutta ei se puhelin enää siellä ollut. Yllätys! Saman lapsen kanssa ollaan jouduttu palaamaan sen tuhat kertaa ravintoloihin ja kauppoihin, kun hän yhtäkkiä riisuu hanskat ja pipot. Kylässä jättää kenkänsä jonnekin, ei muista minne, sitten kävelee autoon paljain jaloin eikä edes huomaa asiaa.

Yritän tietysti tuijottaa perään ja varmistella koko ajan, onko se ja se ja se mukana, mutta joskus se jää - ja silloin AINA tavarat myös.

Ja voin kuvitella, että jos ostaisin penaalin täyteen kivoja kyniä ja kumeja - ja ne olisi sitten kaivettu sieltä kotileikkiin ja unohdettu jonnekin puutarhan perälle vadelmapuskan alle (eikä se muistuisi mieleen), niin jotenkin veetuttaisi :X Kai niille lapsille nyt joskus voi suuttuakin!

Kannattaako asiasta raivota? Eikö asiaa voi muuten yhdessä käydä läpi?

Mulla on myös tuollainen tavaroiden hukkailija ja unohtelija ja voin kertoa että kyllä "asiaa on käyty" läpi muodossa jos toisessakin - silti voi aikuista ottaa päähän ihan kamalasti kun on hankkinut lapselle jotain uutta ja kivaa ja tarpeellista (vähistä rahoistaan) ja ne on samantien hukassa.

Ja juu, EI KANNATA raivota mutta ei se nätisti keskusteleminenkaan tuota mitään tulosta.

Kannattaako asiasta raivota? Eikö asiaa voi muuten yhdessä käydä läpi?

Ai että, tuollainen särähtää korvaan. Tytöillä siis on jotenkin suurempi velvollisuus olla tarkkoina kamoistaan?

Ei kukaan täyspäinen aikuinen nainen muuten noin mitättömästä asiasta lapselleen raivoaisi. Asiasta voi toki lapselle huomauttaa, mutta raivoamisen aihe tuo ei tosiaankaan ole. Lapsiparka.

Mulla on myös tuollainen tavaroiden hukkailija ja unohtelija ja voin kertoa että kyllä "asiaa on käyty" läpi muodossa jos toisessakin - silti voi aikuista ottaa päähän ihan kamalasti kun on hankkinut lapselle jotain uutta ja kivaa ja tarpeellista (vähistä rahoistaan) ja ne on samantien hukassa.

Ja juu, EI KANNATA raivota mutta ei se nätisti keskusteleminenkaan tuota mitään tulosta.

Kannattaako asiasta raivota? Eikö asiaa voi muuten yhdessä käydä läpi?

Sä saat tulevaisuudessa raivota entistä enemmän, kun kuvaan astuu murkkuikä ja oikeita ongelmia voi tulla. Ja sen raivoanisen teho tuppaa hyvin nopeasti laskemaan, miten sä sen jälkeen pystyt vaikuttamaan asioihin?

pienihän se on vielä...

Oikeita raivonaiheita tulee vielä - mutta about seitsemän vuoden kuluttua. Joten RELAX!

Mulla on myös tuollainen tavaroiden hukkailija ja unohtelija ja voin kertoa että kyllä "asiaa on käyty" läpi muodossa jos toisessakin - silti voi aikuista ottaa päähän ihan kamalasti kun on hankkinut lapselle jotain uutta ja kivaa ja tarpeellista (vähistä rahoistaan) ja ne on samantien hukassa. Ja juu, EI KANNATA raivota mutta ei se nätisti keskusteleminenkaan tuota mitään tulosta.

Kannattaako asiasta raivota? Eikö asiaa voi muuten yhdessä käydä läpi?

Sä saat tulevaisuudessa raivota entistä enemmän, kun kuvaan astuu murkkuikä ja oikeita ongelmia voi tulla. Ja sen raivoanisen teho tuppaa hyvin nopeasti laskemaan, miten sä sen jälkeen pystyt vaikuttamaan asioihin?

kamalampaa kuin aikuinen, joka ei kykene näkemään omassa käytöksessään mitään vikaa tai muuttamisen paikkaa.

Mulla on myös tuollainen tavaroiden hukkailija ja unohtelija ja voin kertoa että kyllä "asiaa on käyty" läpi muodossa jos toisessakin - silti voi aikuista ottaa päähän ihan kamalasti kun on hankkinut lapselle jotain uutta ja kivaa ja tarpeellista (vähistä rahoistaan) ja ne on samantien hukassa. Ja juu, EI KANNATA raivota mutta ei se nätisti keskusteleminenkaan tuota mitään tulosta.

Kannattaako asiasta raivota? Eikö asiaa voi muuten yhdessä käydä läpi?

Sä saat tulevaisuudessa raivota entistä enemmän, kun kuvaan astuu murkkuikä ja oikeita ongelmia voi tulla. Ja sen raivoanisen teho tuppaa hyvin nopeasti laskemaan, miten sä sen jälkeen pystyt vaikuttamaan asioihin?

Mutta ihmekös tuo kun isänsäkin on samanlainen. Sen hukkaamiset vaan tulee kalliimmaksi kuin lapsen.

olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Lupasin ostaa uudet jutut penaliin. Minä vain olen tällainen räiskähtelijä mutta silti meillä on rakkaudelliset välit, halitaan ja sylitellään paljon ja olen myös vastapainoksi usein hyväntuulinen hassuttelija.