Sain hirveän raivarin kun menin tarkastamaan ekaluokkalaisen reppua.

olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Lupasin ostaa uudet jutut penaliin. Minä vain olen tällainen räiskähtelijä mutta silti meillä on rakkaudelliset välit, halitaan ja sylitellään paljon ja olen myös vastapainoksi usein hyväntuulinen hassuttelija.

hohhoijaa tätä selittelyä

olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Lupasin ostaa uudet jutut penaliin. Minä vain olen tällainen räiskähtelijä mutta silti meillä on rakkaudelliset välit, halitaan ja sylitellään paljon ja olen myös vastapainoksi usein hyväntuulinen hassuttelija.

Eikö se ollut lapsi joka ne hävitti, joten hän ne myös etsii tai sitten ostaa omista rahoistaan uudet? Mitä kuvittelet tuollaisella gurlingilla saavasi kaikaan?

Yhtälailla kun uutuuttaan kiiltävä puhelin, jonka lapsi laski käsistään kauppaan. Juuri olin antanut sen hänelle (kinusi, että saa pidellä) - sanoin hänelle: Tässä se nyt on, pidä hyvää huolta, älä jätä minnekään. Annas olla! 15 minuuttia tämän jälkeen lapsi (tyttö vielä kaiken lisäksi), oli laskenut puhelimen käsistään. Lähdimme kaupasta ulos. Vasta puolen tunnin päästä hän huomasi,

Saman lapsen kanssa ollaan jouduttu palaamaan sen tuhat kertaa ravintoloihin ja kauppoihin, kun hän yhtäkkiä riisuu hanskat ja pipot. Kylässä jättää kenkänsä jonnekin, ei muista minne, sitten kävelee autoon paljain jaloin eikä edes huomaa asiaa. Yritän tietysti tuijottaa perään ja varmistella koko !

Aikuisen tyhmyyttä on antaa lapselle enemmän vastuuta kuin mitä pystyy kantamaan. Ihan saa itseään syyttää jos tietää että lapsen on vaikea muistaa pitää tavarat matkassa ja sitten antaa se lapsen käsiin jonkun uuden puhelimen. Ei ole lapsen syy jos aikuinen ei hoksi mihin lapsen rahkeet riittää ja mihin ei.

Kannattaako asiasta raivota? Eikö asiaa voi muuten yhdessä käydä läpi?

sekä ties millä kukkasten kielellä. Mutta joskus tulee suututtuakin. Samoin kuin saatan suuttua siitä, että lapsi (jo kouluikäinen) 5 min kuluttua vappupallon ostamisesta hajottaa sen.

Niin, kyllä sekin hänen on, mutta katsos kun en osta penaaliin kyniä hukattaviksi enkä ilmapalloja hajotettaviksi! Vahinko on vahinko ja niitä voi sattua, mutta kaikki ei aina ole vahinkoa.

Ai että, tuollainen särähtää korvaan. Tytöillä siis on jotenkin suurempi velvollisuus olla tarkkoina kamoistaan?

ainakin noin keskimäärin. Monet kasvatusalan ammattilaiset kun kiinnittävät aina siihenkin huomiota, että jos poika ei malta keskittyä kamojensa huolehtimiseen, annetaan sukupuolen mukaan vähän lisää liekaa. Mutta totesin, että tässä nyt on tyttö kyseessä, ennenkuin joku sanoo, että "joo tuollaisia ne pojat ovat".

Oikeita raivonaiheita tulee vielä - mutta about seitsemän vuoden kuluttua. Joten RELAX!

jonnekin teini-ikään? Siis voinhan mäkin sanoa, että en viitsi suuttua uhmikselle "ikinä", koska ongelma on vähäpätöisempi kuin esim. poliisien kanssa pilvessä kotiin tulo yhdistettynä teiniraskauteen... Mutta joka ikäkaudelle omat tavoitteensa.

Oikeita raivonaiheita tulee vielä - mutta about seitsemän vuoden kuluttua. Joten RELAX!

jonnekin teini-ikään? Siis voinhan mäkin sanoa, että en viitsi suuttua uhmikselle "ikinä", koska ongelma on vähäpätöisempi kuin esim. poliisien kanssa pilvessä kotiin tulo yhdistettynä teiniraskauteen... Mutta joka ikäkaudelle omat tavoitteensa.

olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Lupasin ostaa uudet jutut penaliin. Minä vain olen tällainen räiskähtelijä mutta silti meillä on rakkaudelliset välit, halitaan ja sylitellään paljon ja olen myös vastapainoksi usein hyväntuulinen hassuttelija.

ainakaan ihan heti. Mun mielestä suuttujan ei tarvitse aina vesittää itse suuttumisen aihetta anteeksipyynnöllä. Toiset lapset eivät sillä lailla "ikinä" ala ottaa asioita vakavasti, koska aina kun heille suuttuu, aikuinen sitten pelästyy omaa reaktiotaan ja pyytää anteeksi.

Toki lapsissa on eroja, mutta joskus se menee melkein niinkin, että lapsi lyö ja puree vanhempaansa, joka sitten hetken mimitettyään pyytelee jo anteeksi ja halittelee.

Mutta ihmekös tuo kun isänsäkin on samanlainen. Sen hukkaamiset vaan tulee kalliimmaksi kuin lapsen.

Viimeisin puhelin hankittiin kuukausi sitten, nyt se on jo hukattu. Tai siis varastetiin dokausreissulla. Joku vuosi niitä meni joku 5 tai 6. Muut tavarat, eli vaatteita, aurinkolaseja, jne hukkuu ihan yhtä lailla. En jaksa edes laskea kuinka paljon rahaa on mennyt hukkaan, tuhansista euroista kuitenkin puhutaan...

ja juuri koulu alkamassa. Olisi se puhelin hänelle pitänyt antaa ennemmin tai myöhemmin.

Sitten sai kyllä puhelimen, mutta vanhan ja käytetyn, silti aivan toimivan. Ei sitä ihanaa, minkä hän olisi halunnut. Kuitenkaan puhelimen tarkoitus oli palvella hätätilanteita eikä olla kaunis lelu. Koska puhelimella oli kuitenkin merkityksensä ja tehtävänsä, en aivan puhelimetta jättänyt.

Yhtälailla kun uutuuttaan kiiltävä puhelin, jonka lapsi laski käsistään kauppaan. Juuri olin antanut sen hänelle (kinusi, että saa pidellä) - sanoin hänelle: Tässä se nyt on, pidä hyvää huolta, älä jätä minnekään. Annas olla! 15 minuuttia tämän jälkeen lapsi (tyttö vielä kaiken lisäksi), oli laskenut puhelimen käsistään. Lähdimme kaupasta ulos. Vasta puolen tunnin päästä hän huomasi,

Saman lapsen kanssa ollaan jouduttu palaamaan sen tuhat kertaa ravintoloihin ja kauppoihin, kun hän yhtäkkiä riisuu hanskat ja pipot. Kylässä jättää kenkänsä jonnekin, ei muista minne, sitten kävelee autoon paljain jaloin eikä edes huomaa asiaa. Yritän tietysti tuijottaa perään ja varmistella koko !

Aikuisen tyhmyyttä on antaa lapselle enemmän vastuuta kuin mitä pystyy kantamaan. Ihan saa itseään syyttää jos tietää että lapsen on vaikea muistaa pitää tavarat matkassa ja sitten antaa se lapsen käsiin jonkun uuden puhelimen. Ei ole lapsen syy jos aikuinen ei hoksi mihin lapsen rahkeet riittää ja mihin ei.

Mutta ihmekös tuo kun isänsäkin on samanlainen. Sen hukkaamiset vaan tulee kalliimmaksi kuin lapsen.

Viimeisin puhelin hankittiin kuukausi sitten, nyt se on jo hukattu. Tai siis varastetiin dokausreissulla. Joku vuosi niitä meni joku 5 tai 6. Muut tavarat, eli vaatteita, aurinkolaseja, jne hukkuu ihan yhtä lailla. En jaksa edes laskea kuinka paljon rahaa on mennyt hukkaan, tuhansista euroista kuitenkin puhutaan...

on oman huoneen lattialla? Ap sortui ylilyöntiin ja turhaan raivoamiseen.

oikeita raivon aiheita...

Oikeita raivonaiheita tulee vielä - mutta about seitsemän vuoden kuluttua. Joten RELAX!

jonnekin teini-ikään? Siis voinhan mäkin sanoa, että en viitsi suuttua uhmikselle "ikinä", koska ongelma on vähäpätöisempi kuin esim. poliisien kanssa pilvessä kotiin tulo yhdistettynä teiniraskauteen... Mutta joka ikäkaudelle omat tavoitteensa.

Mutta ei tarvitse ihmetellä kun lapsella ei mikään asia tapahdu, jos se oppii siihen, että vasta raivoavaa äitiä/isää pitää kuunnella. Kannattaa katsoa peiliin.

tanakka lääkitys, kun lapsella alkaa murrosikä lähestyä. Saattaa nimittäin tulla ihan oikeitakin ongelmia.

onneksi sinä suhtauduit aloittelevan koululaisen erehdykseen tuollalailla kypsästi. Esimerkistä ne lapset oppivat =)

Ai että, tuollainen särähtää korvaan. Tytöillä siis on jotenkin suurempi velvollisuus olla tarkkoina kamoistaan?

onneksi sinä suhtauduit aloittelevan koululaisen erehdykseen tuollalailla kypsästi. Esimerkistä ne lapset oppivat =)

Koulussa annettiin lyijykynä, kumi, viivoitin ja värikynät. Joissakin kouluisssa saa vihkon päälle muovisen suojuksen, niitä on punaisiam keltaisia...



Oppilaaalla voi olla erikseen koulukynät ym. kouluajan tehtäviä varten ja kotikynät, kumi jne. läksyjen tekoon kotona. Iltiksessä on kyniä, sinne voi jättää lapsen oman penaalin josta omaan käyttäöön.



Koulussa oppilas saa teroitettua kynänsä, ja kehoitan teroittamaan ennen tunnin alkua ettei tarvitse kesken kaiken kävellä joko roskakorille teroittamaan tai opettajan pöydän ääreen, jossa on sellainen veivattava teroitin kaikkien yhteiseen käyttöön.



Kun on erikseen kotikynät ja koulun pulpetissa koulusta annettu, niin hyvin sujuu. Kun koulun kynä on kulunut lyhyeksi opettajalta saa uuden.

Lapsesi ainakin taisi saada... :/

aiheutti pahanlaatuisen allergisen reaktion...