Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä suhteessa, missä ei puhumista tai yhteistä aikaa?
25.04.2023 |
Mulla on pitkä suhde, joka on ajautunut tähän. Pariterapia ollaan kokeiltu, ei mitään vaikutusta, joka olisi kestänyt viikkoa pidempään. Joudun olemaan tässä suhteessa vielä 5-6 vuotta. Miten se onnistuisi niin, että oma mielenterveys ei kärsisi kovin pahoin?
Olen nyt aloittanut keskustelut siitä, että siirryttäisiin rehellisesti kämppiksiksi. Mies ei sellaista halua, ja varmaan antaa jonkun leivänmurusen tyyliin "no käydään nyt sitten kävelyllä yhdessä, jos se siitä on kiinni", mutta tähän suuntaan aion asian viedä, niin että olisi mahdollisuus saada uusi onni elämään myös vielä joskus. Mutta kaikki neuvot olisi tarpeen ja kokemukset!
Kommentit (63)
Ala elää omaa elämääsi, kuin kämppiksenä ikään. Älä odota toiselta mitöön, äläkä tyrkytä itseäsi. Ole niinkuin asuisit ihan vieraan kanssa vain jakaen asumiskustannukset.
Omat ruuat, omat menot, ei mitään selvitystä siitä, minne menet tai milloin tulet. Myös ruuanlaitossa voit siirtyä itsenäisyyteen, eli syöt mitä haluat ja toinen pitököön huolen omasta mahastaan.
Toisaalta siitä onnesta vouhkataan ihan liikaa. Ei sellaista ikuista onnellisuuden olotilaa tässä elämässä ole. Parasta on rauhallinen tyytyväisyys ilman suurempia murheita, esim terveyteen tai talouteen liittyen. Päivänsä voi täyhttää muullakin kuin pohtimalla sitä, että mitähn tuo toinen ajattelee ja milloin alkaa paijaamaan.
Puhumattakin pärjää vaikka vuosia. Voihan sitä keskustella kavereittan kanssa siellä missä niitä tapaa, tai sitten uppoutuu vaikka kirjoihin. Kirjat eivät petä koskaan (60 v kokemus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin seksi on pilalla jos yksikin sana lausutaan sen aikana, perhe-elämässä ehkä jotain kommunikointia tarvitaan, mutta kyllä keskustelu kaiken kaikkiaan on yliarvostettua. Nauti siitä hiljaisuudesta ja läheisyydestä. Meillä jopa lapset sanovat, että heitä oikein pelottaa kun äiti alkaa puhumaan.
Miten niin joudut? Jos ei ole halua lähteä niin sitten olet ja kärsit. Tai sitten vaan alat tehdä niitä omia juttuja ja elät kämmpiksenä, vaikkei mies siihen virallisesti lähde...Jos "pää hajoaa" niin lähtisin kyllä suhteesta...
Mitä tarkoittaa että joudut olemaan suhteessa vielä 5-6 vuotta? Kuka siitä määrää? Mitä teet jos miehesi haluaakin erota vaikka vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä erosin tuossa tilanteessa vaikka jäin kolmen lapsen asuntolainakseksi yksinhuoltajaksi.
En vaan enää jaksanut huonoa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää selkeät säännöt.
Tähän suuntaan haluaisin vielä asian. On iso mielenterveysriski olla koko ajan "tyrkyllä", kun miestä ei vaan kiinnosta mun seura.
ap
Miksi joudut olemaan suhteessa jossa sun on huono olla? Lasten takia ei kannata, ne ovat hyviä huomaamaan kireitä tunnelmia ja pahoinvointia.
Jos kyse on rahasta niin sitten on ihan oma valinta, ei mikään pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa että joudut olemaan suhteessa vielä 5-6 vuotta? Kuka siitä määrää? Mitä teet jos miehesi haluaakin erota vaikka vuoden päästä?
Voisin olla helpottunut, kun sitten se en ollut minä joka hajotti sijaislapsemme kodin. Joutuisin kuitenkin kantamaan valtavaa huolta ja vastuuta niistä seurauksista, joita siitä väistämättä lapselle tulisi ja veikkaan, että niiden vastuiden kantaminen ainakin emotionaalisessa mielessä jäisi enemmän mun kuin miehen vastuulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoitettu lapsi. Ei sijaislapsi. Sinä vanhempana olet se sijainen. Ei lapsi. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi
joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Ok, tämä on ymmärrettävää. Mulle ehdotti parisuhdeneuvoja että suhtautuisin kumppaniin kuin sohvatyynyyn, niin että hän vain on siinä mutta ei muuta, että suunnittelisin oman arkeni ilman et odotan mieheltä mitään. Auttoi kyllä omaa mieltäni kun päästin irti turhista odotuksista. Mutta eihän parisuhteen sellainen kuulu olla Jaksamista sinulle kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettu lapsi. Ei sijaislapsi. Sinä vanhempana olet se sijainen. Ei lapsi. Ikinä.
Tämä ei nyt ollut keskustelun kannalta kovin olennaista, kaikki varmasti ymmärsi mistä on kyse.
Kuten moni muukin täällä ehdotti, niin ala tosiaan suhtautumaan mieheen kuin kämppäkaveriin äläkä kysy häneltä siihen lupia.
Arvostan, että laitat sijaislapsen hyvinvoinnin etusijalle. Hän on oletettavasti juuri nyt herkässä iässä jossa tarvitsee turvallisen asuinympäristön ja turvallisia aikuisia ympärilleen. Sinä ja miehesi voitte olla tätä hänelle vaikka teillä ei olisikaan roihuavaa rakkautta ja romantiikkaa välillänne. Riittää, että ilmapiiri kotona on toisia kunnioittava ja harmoninen.
Omaa elämääsi sinun ei tietenkään tarvitse laittaa pauselle. Keskity vapaa-ajallasi mieluiseen tekemiseen, aloita uusi harrastus, vietä aikaa ystävien kanssa ja suunnittele, mitä kaikkea haluat tehdä ja kokea sitten kun on aika muuttaa miehestä erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Eikö muka sinkku saa olla sijaisvanhempi?
Meille tuli ero. Sillä erotuksella, että mä en (silloin) edes ajatellut, että suhteessa olisi mitään pahemmin vialla, että ihan normaalia pitkän suhteen tasaantumista ja korona-ajan aiheuttavaa tympääntymistä, joka menee ohi. Jälkeenpäin toki sitten olen ajatellut asioita ihan eri kantilta ja todennut, että eihän meillä oikeasti mikään toiminut. Me ei puhuttu edes tuota vähää, mitä ap miehensä kanssa puhuu. Joo toki puhuttiin, mutta kaikesta arkisesta. Ei ikinä mistään vakavammasta.
Vierailija kirjoitti:
Sijoitettu lapsi. Ei sijaislapsi. Sinä vanhempana olet se sijainen. Ei lapsi. Ikinä.
Meillä ei ole juuri tarvetta koskaan käyttää sijais-liitettä missään yhteydessä. Olen siis hyvin epärutinoitunut tässä, pahoittelut.
ap
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.