Kuuluuko lapsiperheellä olla ankea koti?

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Siskosi vittuilee sinulle päin naamaa, etkö huomaa?

Onhan se vaikea tehdä kodilla statementia tai tuoda persoonaa esiin jos kotona asuu muitakin kuin sä ja miehesi

Siskosi on kuunnellut liikaa Pekka Ruuskaa. Kerro hänelle, ettemme elä enää 50-lukua.

Kurkku kipeänä aamuun ankeaan

Kuka käski mennä alasti nukkumaan

Anna minulle armahduksesi

Ole minulle Rafaelin enkeli

[Kertosäe]

Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin

Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin

Viime yö veti routaan tämän maan

Ja se maa on käärmeitä mustanaan

Koti saa olla juuri sellainen, kun sen asukkaat haluaa. Kaikki uusinta uutta designia, pelkkiä kirppislöytöjä tai ihan mitä tahansa siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

Kodikkuus syntyy omista mieltymyksistä. Lapsiperheessä aiheuttaa ongelmia jos on kalliita design huonekaluja, kotia ei pidä sisustaa niin hienoksi ettei sinne lapsetkin touhuineen sovi.

Siivous on toinen probleema, lapsiperheessä pitää näkyä eläminen, katalogimaisessa pölyttömässä kodissa ei ole sielua.

Elämästä pitää nauttia kirjoitti:

Kodikkuus syntyy omista mieltymyksistä. Lapsiperheessä aiheuttaa ongelmia jos on kalliita design huonekaluja, kotia ei pidä sisustaa niin hienoksi ettei sinne lapsetkin touhuineen sovi.

Siivous on toinen probleema, lapsiperheessä pitää näkyä eläminen, katalogimaisessa pölyttömässä kodissa ei ole sielua.

Ap ei maininnut mustään tällaisesta, vaan ihan yhteen sopimisesta. Siis että tekstiilit sointuu keskenään tai että huonekalut sopii yhteen.

Yhtä hyvinhän sitä hankkii kauniit kuin rumatkin verhot tai oikeanlaisen tai vääränlaisen tuolin.

Kodin viihtyvyys on tärkeää kun ei ole lapsia tai on lapsia. Kaikissa tapauksissa. Paitsi jos on nunnakokeiluvaihe, elää kuin luostarityyliin.

Tuo on se sama asenne jolla sukulaiset kärrää romujaan just lapsiperheille kun ei näillä ole niin väliä.

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Elämästä pitää nauttia kirjoitti:

Kodikkuus syntyy omista mieltymyksistä. Lapsiperheessä aiheuttaa ongelmia jos on kalliita design huonekaluja, kotia ei pidä sisustaa niin hienoksi ettei sinne lapsetkin touhuineen sovi.

Siivous on toinen probleema, lapsiperheessä pitää näkyä eläminen, katalogimaisessa pölyttömässä kodissa ei ole sielua.

Sielu ei ole sotkussa, liassa ja pölyssä.

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Itsekin olen ihmetellyt tätä. Meillä on harkittu siustus ja olen pienten lasten kanssa kotona. Tykkään siivota ja lapsillekin opetetaan siisteyttä ja tavaroiden paikoilleen laittoa.

Eräs kaveri kävi meillä ja kuvasi kodistamme jonkun videon, johon siskonsa vastasi: Heillä ei varmaan ole lapsia.

Jäin vähän ihmettelemään, että miksi lapsiperheessä ei voisi/ saisi olla kaunista ja hyviä materiaaleja.

Mahdollisimman vähän tavaraa nyt ainakin kannattaa olla niin jatkuva siivoaminen on helpompaa, eikä koti sitten ylipäätään mene niin helposti pahaan kaaokseen.

Lapsiperheellä kuuluu olla sellainen koti että lapset saa olla siellä lapsia ja elää. Sillä ei sit ole väliä onko se design-kalusteilla sisustettu vai kierrätyskamalla, se on vanhempien makuasia. Jotkut ehkä ajattelee, että lapset aiheuttaa niin paljon sotkua ja on riski että hienommat tavarat menee rikki, että he ikään kuin luovuttaa jo valmiiksi, toiset haluaa pitää sen kauniin kodin silläkin uhalla että parempiin kalusteisiin voi tulla kolhuja lasten toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Onko teidän koti myös lasten koti, jossa voi puuhailla ja tehdä kaikkea - tehdä majoja, askarrella, leikkiä, tehdä kuperkeikkaa, silputa saksilla, maalata ja piirtää jne.

Vai onko koti, jossa lapsi saa leikkiä yhdellä lelulla kerraallaan, yksin omassa huoneessa ja leikin jälkeen se laitetaan heti kaappiin, askarrella ei saa, koska siitä tulee sotkua, puhumattakaan maalaamisesta jne. niin kuin yhden tuttavan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Ehkä jotkut ajattelee että se sisustuksen ylläpitoon menevä aika ois pois lapsilta ja ettei lapset saa elää rennosti kodissa jossa on "liian hienoa". Tämähän ei tietenkään läheskään aina pidä paikkaansa, kyllähän kodissa voi olla harmonista ja siistiä enimmäkseen, vaikka lapset saisikin leikkiä suht vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Onko teidän koti myös lasten koti, jossa voi puuhailla ja tehdä kaikkea - tehdä majoja, askarrella, leikkiä, tehdä kuperkeikkaa, silputa saksilla, maalata ja piirtää jne.

Vai onko koti, jossa lapsi saa leikkiä yhdellä lelulla kerraallaan, yksin omassa huoneessa ja leikin jälkeen se laitetaan heti kaappiin, askarrella ei saa, koska siitä tulee sotkua, puhumattakaan maalaamisesta jne. niin kuin yhden tuttavan kotona.

Mistähän sinä nyt taas puhut edes?

Siskoni nälvii mm siitä että haluan että kylppärissä on siistit väreiltään yhteen sopivat pyyhkeet tai että eteisen naulakossa on samanlaiset siistit henkarit tai että keittiön matto ja verhot sopii yhteen.

Hänen mielestään tuo on liiallista. Että lapsiperheessä kuuluu olla rumaa, kulahtanutta ja eriparista joka puolella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Ehkä jotkut ajattelee että se sisustuksen ylläpitoon menevä aika ois pois lapsilta ja ettei lapset saa elää rennosti kodissa jossa on "liian hienoa". Tämähän ei tietenkään läheskään aina pidä paikkaansa, kyllähän kodissa voi olla harmonista ja siistiä enimmäkseen, vaikka lapset saisikin leikkiä suht vapaasti.

Mihin helvetin ylläpitoon?

Ihan sama aika menee rumien verhojen ostamiseen kuin kauniidenkin.