Miehen suku ja meidän lapsemme
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin kun sinun sukusi on niiiin paljon parempi kuin miehesi suku.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Ei se tarkoita että yhteisö saa riepotella lasta ja olla epäkunnioittava ja törkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
No kyllä, tiedän esimerkiksi, että lapsen hampaille ei ole hyvänsi antaa ruokaa omalta lautaselta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Ja kohta ihmetellään miksi miehen suku ei ole kiinnostunut lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
No kyllä, tiedän esimerkiksi, että lapsen hampaille ei ole hyvänsi antaa ruokaa omalta lautaselta.
Ap
Jonkun näin tehdään kaikki tismalleen oikein oppaan mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Ei se tarkoita että yhteisö saa riepotella lasta ja olla epäkunnioittava ja törkeä.
Miten he ovat sitä lasta kohtaan epäkunnioittavia ja törkeitä? Kun haluavat antaa lapselle läheisyyttä ja huomioivat lasta. Eikä sua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Ei se tarkoita että yhteisö saa riepotella lasta ja olla epäkunnioittava ja törkeä.
Miten he ovat sitä lasta kohtaan epäkunnioittavia ja törkeitä? Kun haluavat antaa lapselle läheisyyttä ja huomioivat lasta. Eikä sua?
En ole ap.
Tyydyttävät omia tarpeitaan, eivät lapsen.
Ja ovat vanhempia kohtaan törkeitä.
Vuoden päästä ihmettelet miksei kukaan ota lastasi hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Niin. Paino sanalla voi, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lapsi nähdään vain palikkana, jolla tyydytetään omia tarpeita. Epätervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
No kyllä, tiedän esimerkiksi, että lapsen hampaille ei ole hyvänsi antaa ruokaa omalta lautaselta.
Ap
Jonkun näin tehdään kaikki tismalleen oikein oppaan mukaan?
Se on ihan virallinen neuvolan ohje, jolla pyritään estämään karieksen tarttuminen.
Tälläiset jutut minua juuri turhauttaa. Että viisveisataan nykytiedon mukaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä ihmettelet miksei kukaan ota lastasi hoitoon?
Suomessa on päivähoito. Ja sitä lasta ei todellakaan haaveile laittavansa hoitoon ihmisille, jotka käyttäytyy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
No kyllä, tiedän esimerkiksi, että lapsen hampaille ei ole hyvänsi antaa ruokaa omalta lautaselta.
Ap
Avaatko vähän tätä lausetta? Miten ihmeessä se on sen kummempaa syökö hän siihen juuri nostetun ruuan sun vai anopin lautaselta? Vai räkiikö anoppisi ruokansa päälle ensi ja sitten syöttää sen lapselle? Jotenkin vielä ymmärrän tämän samasta lusikasta syöttämisen ongelman, tosin omien lasten kohdalla mitään kariesta ei tosiaan ole tarttunut lapsiin tuolla tavalla ja itsellä ja miehellä se suussa kyllä on molemmilla. Ja lapet on aikuisia kaikki, että luulisi tuon jo puhjenneen?
Mun mies on eteläeurooppalainen. Kun mennään vierailulle niin lapsi napataan minulta ja palautetaan kun lähdetään. Mitä lie syöttävät siinä välissä! Hengissä siellä on muutkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Ei se tarkoita että yhteisö saa riepotella lasta ja olla epäkunnioittava ja törkeä.
Miten he ovat sitä lasta kohtaan epäkunnioittavia ja törkeitä? Kun haluavat antaa lapselle läheisyyttä ja huomioivat lasta. Eikä sua?
En ole ap.
Tyydyttävät omia tarpeitaan, eivät lapsen.
Ja ovat vanhempia kohtaan törkeitä.
Niin entä sitten? Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Nyt lapsesta on tulossa ap vallankäytön väline.
Mitä mieltä lapsi on asiasta? Viihtyykö sylitettävänä? Anna hänen nyt nauttia huomiosta ja lopeta ruikuttaminen.