Mun poika ei osaa itkeä
On sanonut näin myös itse. Itkettää, mutta itku ei tule. Ei kivusta, ei surusta ei pelosta. Ei mistään. Tunnistaa pahan olon ja osaa sanoa että itkettää mutta ei osaa itkeä.
Kommentit (44)
Psykopaatti tulossa. Siis jos poika vaikka kaatu pyörällä niin kyllähän normaali lapsi itkee kivusta?
Itku tulee kun on itkun aika. Onko jotain tapahtunut kun itkettää?
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti tulossa. Siis jos poika vaikka kaatu pyörällä niin kyllähän normaali lapsi itkee kivusta?
Niin kyllä vauvana ja lapsena itki. On vuosien mittaan ilmeisesti oppinut olemaan itkemättä -niin hyvin että itku ei enää tule. Sanoo minulle että on paha olla ja näen sen itsekin. Sanoo että itkettää mutta itku ei ala. Vain paha olo jää.
Ap
Miksi kaikki voi nykyään huonosti? Miksi lapsesi voi huonosti? Teitkö sinä hänen kohdallaan jotakin väärin?
Tunteiden säätelyssä on jotain pahasti rikki
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki voi nykyään huonosti? Miksi lapsesi voi huonosti? Teitkö sinä hänen kohdallaan jotakin väärin?
Sun viimeisessä lauseessa voi olla vastaus ensimmäiseen kysymykseen. Ihmiset noi huonosti, kun heitä ympäröi lauma mulk_kuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti tulossa. Siis jos poika vaikka kaatu pyörällä niin kyllähän normaali lapsi itkee kivusta?
Niin kyllä vauvana ja lapsena itki. On vuosien mittaan ilmeisesti oppinut olemaan itkemättä -niin hyvin että itku ei enää tule. Sanoo minulle että on paha olla ja näen sen itsekin. Sanoo että itkettää mutta itku ei ala. Vain paha olo jää.
Ap
Mistä sillä on noin paha olo? Saako se tuohon apua jostakin?
Tuossahan on erinomainen tilaisuus opetella hyödyllisempiä pahan olon purkukeinoja kuin itkeminen. Opetelkaa noissa tilanteissa vaikka juoksemaan lenkkiä talon ympäri, yrittämään harmitusta aiheuttanutta asiaa uudelleen tai miettimään mitä vielä kivempaa voisi tehdä, listaamaan miten poika aikoo jatkossa toimia eri tavalla ettei asiat mene harmittavalla tavalla pieleen jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan on erinomainen tilaisuus opetella hyödyllisempiä pahan olon purkukeinoja kuin itkeminen. Opetelkaa noissa tilanteissa vaikka juoksemaan lenkkiä talon ympäri, yrittämään harmitusta aiheuttanutta asiaa uudelleen tai miettimään mitä vielä kivempaa voisi tehdä, listaamaan miten poika aikoo jatkossa toimia eri tavalla ettei asiat mene harmittavalla tavalla pieleen jne.
Itku on luonnollista ja kehon oma rentoutuskeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti tulossa. Siis jos poika vaikka kaatu pyörällä niin kyllähän normaali lapsi itkee kivusta?
Niin kyllä vauvana ja lapsena itki. On vuosien mittaan ilmeisesti oppinut olemaan itkemättä -niin hyvin että itku ei enää tule. Sanoo minulle että on paha olla ja näen sen itsekin. Sanoo että itkettää mutta itku ei ala. Vain paha olo jää.
ApMistä sillä on noin paha olo? Saako se tuohon apua jostakin?
Isänsä kuoli. On käynyt kriisityöntekijän kanssa monesti juttelemassa ja koulussa kuraattorin kanssa. Minäkin koitan auttaa.
Ap
Ei itku/ itkeminen ole välttämättä merkki surusta.
Onko puberteetti jo takana päin ja estrogeenimäärät vähentyneet roimasti?
Yks lapsi sanoi isänsä kuoltua että ei tunnu missään. Ei halunnut näyttää heikolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti tulossa. Siis jos poika vaikka kaatu pyörällä niin kyllähän normaali lapsi itkee kivusta?
Niin kyllä vauvana ja lapsena itki. On vuosien mittaan ilmeisesti oppinut olemaan itkemättä -niin hyvin että itku ei enää tule. Sanoo minulle että on paha olla ja näen sen itsekin. Sanoo että itkettää mutta itku ei ala. Vain paha olo jää.
ApMistä sillä on noin paha olo? Saako se tuohon apua jostakin?
Isänsä kuoli. On käynyt kriisityöntekijän kanssa monesti juttelemassa ja koulussa kuraattorin kanssa. Minäkin koitan auttaa.
Ap
Se on varmasti vielä shokissa. Kyllä ne hanat aukeaa jossain vaiheessa. Sitten siitä ei meinaa tulla loppua... Tiedän kokemuksesta. Voimia surutyöhön.
Kuvaa minua hyvin. Lapsena itkin paljon, aika pienistä ja turhista asioista, sitä ei isäni sietänyt. Itkeminen loppui käytännössä tyystin kun olin about 15-16v. Mulla on nykyään kohtalainen alkoholiongelma ja joskus tapana hukuttaa ikävät tunteet viinaan. Tai joskus jos en dokaa niin sitten käyn ulkona urheilemassa kunhan vain sää suosii. T: M27.
Tyypillinen oman sukupuolensa edustaja.