masentunut vanhempi

Olen kyllä yhteydessä vanhempaan mutta välit ei ole kovin lämpimät, nyt kun olen taas opetellut tuntemaan vihan ja kiukun tunteita. Ehkä tämä menee joskus ohi, sitä ennen viileähkön asialliset välit.

Entä onko sisaruksia ja millaisia heistä tullut ja millaiset välit vanhempiin tai sinuun? Vielä jos muita löytyisi?

Entä onko sisaruksia ja millaisia heistä tullut ja millaiset välit vanhempiin tai sinuun? Vielä jos muita löytyisi?

on keski-iässä käynyt terapiassa, mutta sisaruksilla on paremmat välit vanhempiin, koska he eivät ole koskaan kasvaneet ulos siitä kiltteyden kuplasta, johon kasvoimme. Mun oli pakko, ja luoja kiitos kasvoin.

Ap, ei sun masennus ole mikään kastastrofi silti, seuraavilla ehdoilla:

- teet asian näkyväksi lapsille. Kun sua masentaa, sanot että äiti on vähän väsynyt tai jotain mutta että se ei ole lasten syy! Kerro niille että sä pärjäät silti, vaikka joskus tuntuu kurjalta. Että haet apua. Että saat apua. Ettei lasten vastuulla ole yrittää pitää sua onnellisena.

- Älä koskaan jätä reagoimatta lapseen, vaikka tuntuu ettei millään jaksaisi tai olet suuttunut. Jos suutuin omalle äidille, hän meni peiton alle eikä vastannut mitään anteeksipyyntöihini. Mulle tulee joskus kiusaus tehdä sama, mutta jos mun lapsi tulee mun luo, sanon että olen nyt hetken aikaa kiukkuinen ja haluan olla omissa oloissani, mutta tätä ei jatku kauan ja kohta taas jutellaan. Ja sitten kun rauhoitun ja jaksan, käydään läpi asia vielä kerran. Tärkeintä on, että käydään läpi asiat! Sillä pääsee jo tosi pitkälle.

t.2

up

Niin ikävää kuin se onkin, niin se vaan on. Ja se mikä siinä eniten tarttuu, on se tapa katsoa ja jäsentää maailmaa, tapa reagoida vastoinkäymisiin jne.



Nykymaailma on kyllä ihmiselle aika mahdoton paikka. Ei ole mikään ihme, että ihmiset masentuu, kun vaatimukset on niin älyttömiä. Tiedättehän, että esim. mainonnassa tehokkaimmaksi keinoksi saada ihmiset ostamaan mainostettuja tuotteita, on luoda ihmiseen tyytymättömyyden tunne omaa itseä kohtaan? Ja sitä ei tehdä tietenkään niin, että sanottaisiin suoraan, että olet paska ja surkimus, vaan se synnytetään sisältä päin.



Ja kun ihminen pienestä pitäen tuntee jatkuvaa alemmuutta ja huonommuutta, onko se mikään ihme, että jossain vaiheessa masentuu?



Mielestäni tämä maailma on vielä huomattavasti julmempi naisille kuin miehille. Miehille on kaiken maailman lihaämpäri ja viinaa juovien läskikasojen kansoittamia mainoksia, koska olette viimeksi nähneet ylipainoisen naisen mainoksessa niin, että olisi osoitettu, että se on ihan ok, ja tosinainen on just sellainen?

siis masentuneen vanhemman lapsi/lapset myös masentuu?

luulen että äitini on ollut masentunut ajoittain kun olen ollut lapsi, mutta en ole ehkä ymmärtänyt sitä täysin koska olin lapsi. Jokin suru ja orpo olo on minuun jäänyt. Minulla on myös ollut paljon hyvää elämässä ja läheiset suhteet lapsuudenkotiin. Olen myös ulkoisesti pärjännyt ihan hyvin elämässä. Nyt minulla on pari pientä lasta. Olen ollut nyt äitinäkin masentunut, kaikki tuntui raskaalta ja surulliselta ja rutiinien ja kaiken kanssa oli vaikeaa. Nyt olen toipunut jonkinverran ja minusta vaikuttaa siltä, että lapset ovat ihan reippaita ja hyvin selviytyviä lapsia. Olen toipunut nyt masennuksesta, ja tämä voi olla ihan hassu vinkki, mutta suosittelen urheilua! Kuntoilen nykyisin paljon ja masennus on pysynyt aisoissa.

Olen lukenut että urheilu ei välttämättä auta masennukseen. Itse helposti aloitan jonkun mutta sitten tarvisin jotain mistä motivoitua, että joku tsemppaisi urheilemaan. Mutta kaunis viesti oli sinulla viimeinen. Minulla masennus johtuu monista asioista ja yksi parisuhde!! Lapset vaistoaa asioita

Olen kyllä yrittänyt olla läsnä, tosin paljon vaadin omaa aikaa eikä jaksa lasten kanssa leikkiä. Mutta ehkä enempi luonnekysymys, voin ottaa ruuan laittoon ym. mukaan. Raivota ja itkeä saa ja jos olen suuttunut ja tehnyt tyhmiä. esim huutanut niin olen selittänyt syyn, että äiti vähän väsynyt ja ei lapsen vika. Käytän lääkitystä ja käyn terapiassa. Onnen hetket loistavia lasten kanssa kun joskus oivaltaa jonkun pienen asian heidän kanssaan. Rutiineja välillä vaikea pitää. Esim. ruoka-aikoja tai saattaa unohtua antaa ruokaa tai jää jokin ruoka syömättä. Koska minä pitkälti huolehdin näistä itse,mies ei "osaa" antaa oikeaan aikaan ruokaa koska itsellään ei rutiineja ole ollut.

Olen jonkun verran puhunut masennuksesta mutta voisi enempikin puhua heille, tosin olen ajatellut ,että tuntevatko sitten hoidossa/koulussa itsensä eriarvoiseksi kuin "normaalien" perheiden lapset. Esim. tytöllä on jotenkin heikko itsetunto vaikka vasta 4v. =(

korvasta.Nyt mulla ilmenee se syömisongelmina.Moni luulee että käytän huumeita.Olen ylilaiha.

Onko täällä sellaisia aikuisia joiden vanhempi ollut masentunut/sairastaa psyykkistä saiautta.

Millaisia teistä on tullut? Oletteko yhteydessä vanhempaan?

Itse sairastan masennusta ja pienet lapset ja mietityttää.

ja uupumusta. Onneksi vihdoin löytyi sopivat lääkkeet ja pääsin terapiaankin.



Ap: miten masennustasi hoidetaan?

Eli yksityistä kautta saanut lääkkeet ja terapiassa käyn. Mutta eikös masennus ole enempi kysymys omasta elämästä ja pitäisi tehdä muutoksia siihen ja jotenkin jäsentää se sellaiseksi kuin haluaa. Siihen ei pelkkä lääkitys ja puhe olotilasta auta.

Olen kyllä yhteydessä vanhempaan mutta välit ei ole kovin lämpimät, nyt kun olen taas opetellut tuntemaan vihan ja kiukun tunteita. Ehkä tämä menee joskus ohi, sitä ennen viileähkön asialliset välit.

Koska ne on kai aika pysyviä ja vaikea uskoa, että siitä kärsivä edes tajuaa sitä.

oman pään sisäinen järjestys antaa voimaa ja tarmoa järjestää ulkoiset olosuhteet itselle sopiviksi tai ainakin voimaa jaksaa seikkoja, joille ei voi mitään. Itse en usko, että mikään oman itsen ulkopuolinen aiheuttaa masennusta, vaan mieli reagoi ympäristöön virheellisesti, koska ei osaa muita tapoja ratkaista ongelmia.



Itse käyn kognitiivisessa terapiassa, entä sinä?

Masentuneisuus ei kuulu perusluonteeseeni, mutta tilanne on mahdoton.

vasta niiden hallinta ja vastoinkäymisten sietäminen ja niistä palautuminen osoittaa, että hoito on luonut uusia tapoja selvitä.

pitää opetella keinoja sietää tilanne.

Siis päästä puun ja kuoren välissä henkiseen tasapainoon....onko neuvoja?



Sen olen oivaltanu juurikin, että oma pää pitäisi saada kuntoon - välillä se onnistuu, mutta sitten taas iskee se masis.

On niin monia erityistapauksia tuossa ympärillä, ettei normit päde.



Onneksi olen itse oivaltanut ja oppinut jotenkin soveltamaan "pelastusta" tähän tilanteeseen, mutta aina se silti johtaa umpikujaan:(

etten yritä saada masennusta itsestäni pois, vaan ymmärrän sen aiheuttavan ajoittaista aaltoilua. Jos joskus on huonompi olo, pohdin olenko rasittanut itseäni liikaa, olenko muistanut huolehtia myös itsestäni ja annan itseni levätä. Pian olo on jo parempi.