Miksi ero?

mutta en muuttanut mihinkjään yksiöönkään, eli taidat tykätä yleistää ja ehkä siis myös ... ?

En osannu korjata miehen alkoholismia... Juomista joka alkoi kun meidän lapsi kuoli. >Ei halunnut mitään apua, joi vaan. Sitäkö sit olis pitäny katella? Kaikkeni tein minkä voin mutta en mä voinu toisen puolesta elämää elää ja päätöksiä tehdä.



Ja jäin muuten ihan meidän yhteiseen omakotitaloon lasten kanssa enkä muuttanu mihinkä yksiöön... Ukko muutti mut eiköhän se sen tarpeisiin riitä.

yritin korjata 12-vuotista suhdettani. Mies piti minua itsestäänselvyytenä, antoi aikaansa vain työlleen ja perheen ulkopuolisille. Kotona mies äreä, pomottava ja tissutteli olutta ahdistukseensa.



Päästin irti lopulta ja voi että, nyt on helpompi olla!



Suurin muutos on, että mies on lastensa kanssa enemmän, mulla on vapaa-aikaa säännöllisesti, vähemmän sotkua ja laskuja... Iltaisin tulee välillä haikea olo, kun 12 vuotta on toinen istunut sohvalla, nyt olen vain minä.

Yritettiin pariterapioilla, arjen pikku teoilla, rakkauslomilla ja vaikka millä. Hän ei kuitenkaan pystynyt lopettamaan jatkuvaa läheistensä haukkumista, ivaamista ja avointa halveksuntaa.



Päivät olivat aamusta iltaan pelkkää negatiivista valitusta kaikesta ja kaikista.



Ei sellaista kukaan pysty kuuntelemaan loputtomiin, jos haluaa pysyä kokonaisena ja terveenä ihmisenä, ikävä kyllä.

ellei ihminen itse sitä halua. Senkin jälkeen se on melko kyseenalaista ja epävarmaa onnistuuko. Tietyt luonteenpiirteet voivat tulla esiin vasta vuosien saatossa, kuten väkivalta, alkoholismi, jne. Näistä syistä itse olen eronnut.