Pitäisikö runokirja saada julkaisulupa ainoastaan silloin, jos HS:n kriitikko näyttää sille vihreää valoa?

Eiköhän tuo tule myymään aika hyvin, etenkin nyt kun on saanut näin ison kohun aikaiseksi

Eihän prosessi niin mene, ja tiedät sen itsekin.

Kriitikon tehtävä on arvioida tuotosta taidelajinsa edustajana, osana nykyhetkeä ja genren laajempaa jatkumoa.

Minulle tuli sama mieleen. Taide ja sen kritiikki on osittain kovin subjektiivista. Tämä on kuitenkin maa jossa on sananvapaus. Lukijat päättävät pitävätkö vai eivät, ja julkaisija kantaa riskin, jos kirja ei myy.

No, eikö se runokirja ole jo julkaistu, jos kriitikko sen ottaa arvosteltavakseen.

Kustantamo voi toki päättää mitä ottaa julkaistavakseen.

Hesarissa tai koko sanomalla näyttää toimittajille nousseen valta hattuun. Eikä nuo enää edes yritä teeskennellä muuta.

Kannattaisi muistaa että jos toimittaja tai toimitus rupeaa lehtensä avulla avoimesti politikoimaan niin ei nuo voi suojautua kritiikiltä enää lehdistönvapauteen vetoamalla. 

Rohkea Kiira sentään yrittää eikä makaa vain sohvalla kelan tuilla kuten moni muu .

Puhutko nyt runokirjasta vai

Joukosta 

Miete

Lauseita

Tää on jotenkin tosi söpöä miten kaiken maailman persujuntit on jostain periaatteellisesta identiteettipoliittisesta syystä suivaantuneet kauheasti kyseisen tuotoksen murskakritiikistä, vaikka eivät taatusti ole lukeneet a) kyseistä "teosta" eivätkä b) kirjallisuutta ylipäätään. Itelle riitti ne muutamat netissä kiertävät kuvakaappaukset synnyttämään niin valtavan myötähäpeän sekä "runoilijaa" että kustantamoa kohtaan että oksat pois. 

Taide on herkkä asia, sitä ei kaikki saakaan tehdä:

.

Kameraseura ryn Helsingin Kaapelitehtaalla järjestämästä

valokuvanäyttelystä viime viikolla revennyt pornoriita on

laajennut.

Yhteensä 38 henkilöä, pääosin valokuvataiteilijoita, on

allekirjoittanut Kameraseuralle keskiviikkona osoitetun kirjeen,

jossa seuraa pyydetään ”päivittämään näkemyksiään” siitä, mikä

on valokuvataidetta ja millaisia kuvia voi esittää julkisessa

tilassa.

Kohteena ovat Risto Rauteen valokuvat Galleria Westin

näyttelyssä Kaapelitehtaalla, vaikka valokuviin liittyen ei

esitetäkään suoria vaatimuksia. Valokuvat esittävät nuoria ja

alastomia tai vähäpukeisia naisia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a090ad61-2c35-42d2-8b48-b92ae823b05f

Eikö tässä maailmassa muka oikeasti ole huonoa runoutta, kun syyttävät sormet osoittavat kriitikkoon tai sitten sössötetään jotain sananvapaudesta? Eikö ole käynyt mielessä, että Kiiralle ei yksinkertaisesti ole kirjallisia lahjoja eikä itsekritiikkiä, ja nyt kävi näin että tuhma kriitikko pilasi bileet ja sanoi ettei keisarilla ole vaatteita.

Tässä maassa julkaistaan kasapäin roskaa ja olen ihan kyllästynyt siihen, että vain hymistellään hyvistä fiiliksistä ja myyntiluvuista ja oikeista kohderyhmistä. On virkistävää, kun jollain on rohkeutta sanoa, ettei mitä tahansa kannattaisi julkaista. Korvellekin kustantajan antama hylkäys olisi ollut pienempi takaisku kuin tämän runokirjan synnyttämä reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin tosi söpöä miten kaiken maailman persujuntit on jostain periaatteellisesta identiteettipoliittisesta syystä suivaantuneet kauheasti kyseisen tuotoksen murskakritiikistä, vaikka eivät taatusti ole lukeneet a) kyseistä "teosta" eivätkä b) kirjallisuutta ylipäätään. Itelle riitti ne muutamat netissä kiertävät kuvakaappaukset synnyttämään niin valtavan myötähäpeän sekä "runoilijaa" että kustantamoa kohtaan että oksat pois. 

Vasemmistoa näemmä kannatetaan kengännumeroälykkyydellä. 

Arvio on osapuilleen sama asia kuin tuoteseloste. Kriitikko on esimaistaja, joka kertoo kuluttajille, millainen tuote on.

Tuo kyseinen kriitikko on tosi hyvä kriitikkona ja varmasti kirjoittanut rehellisesti niin kuin asia on.

Olen itse asiassa nähnyt Korven tekstin, ja mielestäni se vastaa kyseistä arviota. Sen tosin sanoisin, että Henri Pulkkiseen (Paperi T) vertaaminen ei toimi, sillä Pulkkinen on koulutettu musiikkitoimittaja ja pitkän linjan sanoittaja. Parempi vertailukohta Korvelle on Tony Halme.

Se että Korven kirja sai hänen kotikaupunkinsa mediassa Aamulehdessä 3/5 eli tyydyttävän-hyvän arvostelun, on puolueellisuutta, mutta suotakoon se heille.

Täytyy myös muistaa, että kritiikki ei tässä kohdistu Kiira Korven persoonaan, sillä eihän hän itse sitä kirjaa ole julkaissut vaan kustannusfirma.

Kritiikki kohdistuu siis firmaan, joka ajattelee, että "tyhmälle kansalle" pitää olla tyhmiä runonpätkiä julkkikselta.

Jos asetelma on vaikea hahmottaa, niin miettikää vaikka, että menette katsomaan taitoluistelunäytöstä. Jäällä onkin joku julkkiskirjailija, joka ei osaa luistella. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin väittää teille, että onhan sillä luistimet jalassa, kyllä tämä on luistelua siinä missä oikeakin luistelu. Rahat tänne ja lippu käteen. Menet nyt sinne katsomoon. Olisit, juntti, iloinen kun pääset näkemään julkkiskirjailijan jäällä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tässä maailmassa muka oikeasti ole huonoa runoutta, kun syyttävät sormet osoittavat kriitikkoon tai sitten sössötetään jotain sananvapaudesta? Eikö ole käynyt mielessä, että Kiiralle ei yksinkertaisesti ole kirjallisia lahjoja eikä itsekritiikkiä, ja nyt kävi näin että tuhma kriitikko pilasi bileet ja sanoi ettei keisarilla ole vaatteita.

Tässä maassa julkaistaan kasapäin roskaa ja olen ihan kyllästynyt siihen, että vain hymistellään hyvistä fiiliksistä ja myyntiluvuista ja oikeista kohderyhmistä. On virkistävää, kun jollain on rohkeutta sanoa, ettei mitä tahansa kannattaisi julkaista. Korvellekin kustantajan antama hylkäys olisi ollut pienempi takaisku kuin tämän runokirjan synnyttämä reaktio.

Hesarin tehtävä ei nyt ole kuitenkaan ruveta julistamaan kenellä on oikeus kirjoittaa mitäkin ja kenellä oikeus julkaista mitäkin.  Suuri osa siitä roskasta mitä hesari julkistaa sivuillaan "uutisina" on ihan vastaavasti kamaa jota ei kannattaisi julkaista jos arvostaa mainettaan. 

Tähän eivät ole vielä naisasianaiset ottaneet kantaa mies vs. nainen teemallaan.

Erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Arvio on osapuilleen sama asia kuin tuoteseloste. Kriitikko on esimaistaja, joka kertoo kuluttajille, millainen tuote on.

Tuo kyseinen kriitikko on tosi hyvä kriitikkona ja varmasti kirjoittanut rehellisesti niin kuin asia on.

Olen itse asiassa nähnyt Korven tekstin, ja mielestäni se vastaa kyseistä arviota. Sen tosin sanoisin, että Henri Pulkkiseen (Paperi T) vertaaminen ei toimi, sillä Pulkkinen on koulutettu musiikkitoimittaja ja pitkän linjan sanoittaja. Parempi vertailukohta Korvelle on Tony Halme.

Se että Korven kirja sai hänen kotikaupunkinsa mediassa Aamulehdessä 3/5 eli tyydyttävän-hyvän arvostelun, on puolueellisuutta, mutta suotakoon se heille.

Täytyy myös muistaa, että kritiikki ei tässä kohdistu Kiira Korven persoonaan, sillä eihän hän itse sitä kirjaa ole julkaissut vaan kustannusfirma.

Kritiikki kohdistuu siis firmaan, joka ajattelee, että "tyhmälle kansalle" pitää olla tyhmiä runonpätkiä julkkikselta.

Jos asetelma on vaikea hahmottaa, niin miettikää vaikka, että menette katsomaan taitoluistelunäytöstä. Jäällä onkin joku julkkiskirjailija, joka ei osaa luistella. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin väittää teille, että onhan sillä luistimet jalassa, kyllä tämä on luistelua siinä missä oikeakin luistelu. Rahat tänne ja lippu käteen. Menet nyt sinne katsomoon. Olisit, juntti, iloinen kun pääset näkemään julkkiskirjailijan jäällä.

Mene nyt jonnekin muualle selittelemään. Noin väkisinväännetyn pusertamisen lukeminen sattuu.

Ihan kaikki tässä maailmassa ei käänny päälaelleen pelkästään sanoja pyörittelemällä. 

Koranapiikki

yksi riitti

Kansa niias ja kitti

Vierailija kirjoitti:

Tää on jotenkin tosi söpöä miten kaiken maailman persujuntit on jostain periaatteellisesta identiteettipoliittisesta syystä suivaantuneet kauheasti kyseisen tuotoksen murskakritiikistä, vaikka eivät taatusti ole lukeneet a) kyseistä "teosta" eivätkä b) kirjallisuutta ylipäätään. Itelle riitti ne muutamat netissä kiertävät kuvakaappaukset synnyttämään niin valtavan myötähäpeän sekä "runoilijaa" että kustantamoa kohtaan että oksat pois. 

Tämä, mutta "persujuntti"-sanan tilalle voisi vaihtaa monta muutakin sanaa. Aika monenlaiset ihmiset ovat aika monenlaisista syistä puolustamassa Korpea, vaikka eivät edes tunne tätä, arvosta tätä, pidä runoista tai ole lukeneet hänen "runojaan". Joku ihme elitismikeskustelu saatu aikaiseksi, vaikkei kyse siitä ole, että kirjallisuus olisi vain jollekin fiktiiviselle eliitille.

Mielenkiintoista muuten, että vaikka Korpi tuli kaapista, myös kaapista tulijoita pilkkaavat tahot ovat nyt hänen puolellaan. Juurikin muka puolustaen häntä jotakin muka eliittiä vastaan.

Kirja on todella kallis sisältöön nähden, ja toivon todella, ettei tätä osteta protestiksi vähävaraisissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Arvio on osapuilleen sama asia kuin tuoteseloste. Kriitikko on esimaistaja, joka kertoo kuluttajille, millainen tuote on.

Tuo kyseinen kriitikko on tosi hyvä kriitikkona ja varmasti kirjoittanut rehellisesti niin kuin asia on.

Olen itse asiassa nähnyt Korven tekstin, ja mielestäni se vastaa kyseistä arviota. Sen tosin sanoisin, että Henri Pulkkiseen (Paperi T) vertaaminen ei toimi, sillä Pulkkinen on koulutettu musiikkitoimittaja ja pitkän linjan sanoittaja. Parempi vertailukohta Korvelle on Tony Halme.

Se että Korven kirja sai hänen kotikaupunkinsa mediassa Aamulehdessä 3/5 eli tyydyttävän-hyvän arvostelun, on puolueellisuutta, mutta suotakoon se heille.

Täytyy myös muistaa, että kritiikki ei tässä kohdistu Kiira Korven persoonaan, sillä eihän hän itse sitä kirjaa ole julkaissut vaan kustannusfirma.

Kritiikki kohdistuu siis firmaan, joka ajattelee, että "tyhmälle kansalle" pitää olla tyhmiä runonpätkiä julkkikselta.

Jos asetelma on vaikea hahmottaa, niin miettikää vaikka, että menette katsomaan taitoluistelunäytöstä. Jäällä onkin joku julkkiskirjailija, joka ei osaa luistella. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin väittää teille, että onhan sillä luistimet jalassa, kyllä tämä on luistelua siinä missä oikeakin luistelu. Rahat tänne ja lippu käteen. Menet nyt sinne katsomoon. Olisit, juntti, iloinen kun pääset näkemään julkkiskirjailijan jäällä.

Ihan samaa mieltä. Tyhmänä karjaa pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvio on osapuilleen sama asia kuin tuoteseloste. Kriitikko on esimaistaja, joka kertoo kuluttajille, millainen tuote on.

Tuo kyseinen kriitikko on tosi hyvä kriitikkona ja varmasti kirjoittanut rehellisesti niin kuin asia on.

Olen itse asiassa nähnyt Korven tekstin, ja mielestäni se vastaa kyseistä arviota. Sen tosin sanoisin, että Henri Pulkkiseen (Paperi T) vertaaminen ei toimi, sillä Pulkkinen on koulutettu musiikkitoimittaja ja pitkän linjan sanoittaja. Parempi vertailukohta Korvelle on Tony Halme.

Se että Korven kirja sai hänen kotikaupunkinsa mediassa Aamulehdessä 3/5 eli tyydyttävän-hyvän arvostelun, on puolueellisuutta, mutta suotakoon se heille.

Täytyy myös muistaa, että kritiikki ei tässä kohdistu Kiira Korven persoonaan, sillä eihän hän itse sitä kirjaa ole julkaissut vaan kustannusfirma.

Kritiikki kohdistuu siis firmaan, joka ajattelee, että "tyhmälle kansalle" pitää olla tyhmiä runonpätkiä julkkikselta.

Jos asetelma on vaikea hahmottaa, niin miettikää vaikka, että menette katsomaan taitoluistelunäytöstä. Jäällä onkin joku julkkiskirjailija, joka ei osaa luistella. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin väittää teille, että onhan sillä luistimet jalassa, kyllä tämä on luistelua siinä missä oikeakin luistelu. Rahat tänne ja lippu käteen. Menet nyt sinne katsomoon. Olisit, juntti, iloinen kun pääset näkemään julkkiskirjailijan jäällä.

Mene nyt jonnekin muualle selittelemään. Noin väkisinväännetyn pusertamisen lukeminen sattuu.

Ihan kaikki tässä maailmassa ei käänny päälaelleen pelkästään sanoja pyörittelemällä. 

Se Korven kirja on aika kallista wc-paperia ja metsää kaadettu turhaan sen takia, mutta kukin tyylillään... Onnea valitsemallasi tiellä... Totta tuo mitä sanot että Kiira Korven lauseenpätkät eivät ole runoja vaikka miten seliteltäisiin. Kiiralla on nyt kuitenkin kova vauhti päällä, seksuaalinen suuntautuminen uusiksi ja kova halu olla jotain muuta myös viihteen saralla.

Joops. Arvostelu on kummallinen juttu.

Eräskin kriitikko (kuuluisa, arvostettu) kiinnitti enemmän huomiota pianotaiteilijan elehtimiseen ja ilmeilyyn, kuin itse soittamiseen. Seurauksena oli ettei taiteilija esiintynyt Helsingissä vuosikausiin.

Usein muut seikat kuin itse taide vaikuttavat kritiikin sisältöön ratkaisevasti.