Pitäisikö runokirja saada julkaisulupa ainoastaan silloin, jos HS:n kriitikko näyttää sille vihreää valoa?

Täytyy muistaa se tosiasia, että aivan liian usein kriitikoiden kritiikki itsessään on jotain sellaista, johon voi suunnata perusteltua kritiikkiä. Kriitikko kertoo oman mielipiteensä, joka on subjektiivinen näkemys asiasta, mikä on eri asia kuin objektiivinen totuus, jota tietenkään ei edes ole olemassa, vaikka objektiivinen todellisuus on tosiasia. 

On myös huomattava, että usein, aivan liiankin usein, eri kriitikot ovat hyvin eri mieltä keskenään, jolloin herää luonnollisesti aiheellinen kysymys: mihin kriitikon arvioon voi pohjimmiltaan luottaa?

Kuitenkin olen samaa mieltä tässä asiassa kriitikon kanssa. Huono mikä huono. 

Kuinka moni ketjujen arvostelijoista on lukenut teoksen? Vai painaako kriitikon sana ja myötäillään tätä?

Vierailija kirjoitti:

Usein muut seikat kuin itse taide vaikuttavat kritiikin sisältöön ratkaisevasti.

Tämä on totta. Kiira Korven isän ystävä arvosteli Kiiran runot tamperelaiseen Aamulehteen arvosanalla 3/5.

Teos julkaistaan ensin ja sitten ihmisillä on vapaus sanoa siitä mielipiteensä. Jotkut antavat mielipiteitään ammatikseen, koska heillä on siihen soveltuva tietous.

Vai onko tärkeintä elää pullossa, jossa kenellekään ei koskaan tule mistään paha mieli?

Harmitti, kun mode poisti "kirjoitetaan Otavalle runokirja"- ketjun.

Ei mitään kiellettyä, ja jotkut valitti tarpeeksi.

Kaikki hauska meiltä viedään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän prosessi niin mene, ja tiedät sen itsekin.

Kriitikon tehtävä on arvioida tuotosta taidelajinsa edustajana, osana nykyhetkeä ja genren laajempaa jatkumoa.

Eivät ne kirjailijat ja runoilijat kirjoita teoksiaan vain arvostelijoita varten. 

Jostain syystä esimerkiksi Mauri Sariolan, Väinö Linnan, Laila Hietamiehen (nyk, Hirvisaari) ja Kalle Päätalon kirjat ovat hyvin suosittuja, vaikka arvostelijat ovat ne aikanaan huonoiksi arvioineet.

Kirja on kirjailijan mielipide, ja kun lukijat sen hyväksyvät eli lukevat kirjoja, niin ei sitä arvostelijat voi muuksi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ketjujen arvostelijoista on lukenut teoksen? Vai painaako kriitikon sana ja myötäillään tätä?

Minä luin, ja oli valitettavasti vielä huonompi kuin mitä arvostelusta kävi ilmi. Tuli kyllä outo olo, että mitä ihmettä tässä on tapahtunut. Sanon ihan rehellisesti, että Tony Halmeen runot aikoinaan olivat sentään runoja ja aforismeja. Mitähän tosiaan tässä Korven kirjassa on takana.

Vierailija kirjoitti:

Harmitti, kun mode poisti "kirjoitetaan Otavalle runokirja"- ketjun.

Ei mitään kiellettyä, ja jotkut valitti tarpeeksi.

Kaikki hauska meiltä viedään.

Puritaanit haluavat ohjata meidät samaan jonoon. Kumman kapea-alaista ajattelua!

Vierailija kirjoitti:

Arvio on osapuilleen sama asia kuin tuoteseloste. Kriitikko on esimaistaja, joka kertoo kuluttajille, millainen tuote on.

Tuo kyseinen kriitikko on tosi hyvä kriitikkona ja varmasti kirjoittanut rehellisesti niin kuin asia on.

Olen itse asiassa nähnyt Korven tekstin, ja mielestäni se vastaa kyseistä arviota. Sen tosin sanoisin, että Henri Pulkkiseen (Paperi T) vertaaminen ei toimi, sillä Pulkkinen on koulutettu musiikkitoimittaja ja pitkän linjan sanoittaja. Parempi vertailukohta Korvelle on Tony Halme.

Se että Korven kirja sai hänen kotikaupunkinsa mediassa Aamulehdessä 3/5 eli tyydyttävän-hyvän arvostelun, on puolueellisuutta, mutta suotakoon se heille.

Täytyy myös muistaa, että kritiikki ei tässä kohdistu Kiira Korven persoonaan, sillä eihän hän itse sitä kirjaa ole julkaissut vaan kustannusfirma.

Kritiikki kohdistuu siis firmaan, joka ajattelee, että "tyhmälle kansalle" pitää olla tyhmiä runonpätkiä julkkikselta.

Jos asetelma on vaikea hahmottaa, niin miettikää vaikka, että menette katsomaan taitoluistelunäytöstä. Jäällä onkin joku julkkiskirjailija, joka ei osaa luistella. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin väittää teille, että onhan sillä luistimet jalassa, kyllä tämä on luistelua siinä missä oikeakin luistelu. Rahat tänne ja lippu käteen. Menet nyt sinne katsomoon. Olisit, juntti, iloinen kun pääset näkemään julkkiskirjailijan jäällä.

Tuo luistelijavertaus on kyllä tässä tapauksessa osuva. Vaikka kaikki osaavat kirjoittaa, kaikki eivät ole kirjailijoita.

Mietin itseäni: pystyn tuottamaan asiatekstiä ja kirjoitan työkseni virallisia asiakirjoja.  Laadukasta runoa ja/tai proosaa ei kyllä synny silti.

Vierailija kirjoitti:

No, eikö se runokirja ole jo julkaistu, jos kriitikko sen ottaa arvosteltavakseen.

Kustantamo voi toki päättää mitä ottaa julkaistavakseen.

Sehän on päätetty jo eli narinat pois. Ei ole pakko ostaa.

Kriitikot ovat kansan yläpuolella. Seuratkaa heitä, niin sivistytte resuperseet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein muut seikat kuin itse taide vaikuttavat kritiikin sisältöön ratkaisevasti.

Tämä on totta. Kiira Korven isän ystävä arvosteli Kiiran runot tamperelaiseen Aamulehteen arvosanalla 3/5.

Tai sitten runot ovatkin huomattavasti parempia kuin mitä HS:n kriitikko väitti.

Huomasitteko, että sen kiittävän kritiikin on kirjoittanut Aamulehden paikallistoimittaja Matti Kuusela, joka on isä-Korven kaveri jo Kiiraa edeltävältä ajalta. Ei siis kulttuuri-, saati kirjallisuustoimittaja vaan oman piirin mies.

Eniten silti ihmetyttää, että kustantamo mainostaa kirjaa inspiraatiokirjallisuutena ja on antanut sille tietokirjallisuuden kirjastoluokan. Aika paksua.

Vierailija kirjoitti:

Eihän prosessi niin mene, ja tiedät sen itsekin.

Kriitikon tehtävä on arvioida tuotosta taidelajinsa edustajana, osana nykyhetkeä ja genren laajempaa jatkumoa.

Näinhän sen pitäisi mennä. Mutta kun kannanotot alkavat olla muotoa "julkaiseminen on vastuutonta", niin luohan se vaikutelman, että sedät saisivat päättää, mitä ylipäätään julkaistaan. 

Huomaa myös, ettei kritiikkikään ole arvostelun yläpuolella. On parempaa ja huonompaa kritiikkiä. 

Tän kirjan tarkoitus on tuoda Otavalle (Reenpään suvulle) lisää rahaa skandaalijulkisuuden kautta, joten siitä vain halukkaat ostamaan, "vain" kolmatta kymppiä maksaa kyseinen vihkonen. Turha täällä huutaa, menkää ostamaan, hopi hopi!

Vierailija kirjoitti:

Huomasitteko, että sen kiittävän kritiikin on kirjoittanut Aamulehden paikallistoimittaja Matti Kuusela, joka on isä-Korven kaveri jo Kiiraa edeltävältä ajalta. Ei siis kulttuuri-, saati kirjallisuustoimittaja vaan oman piirin mies.

Eniten silti ihmetyttää, että kustantamo mainostaa kirjaa inspiraatiokirjallisuutena ja on antanut sille tietokirjallisuuden kirjastoluokan. Aika paksua.

No mikäs kirja sitten se sinun mielestä oli? Käsittääksenihän se on Korven aika omakohtainen tilitys erosta. 

Kritiikki tehdään vasta kirjan julkaisemisen jälkeen, joten ajatuksesi on mahdoton.  Kustantamoissa kustannustoimittajat ovat portinvartijoina käsiksiä lukiessaan.

Ei mutta kriitikko voi kirjoittaa kritiikin ja kertoa ettei teosta olisi pitänyt julkaista. Se pitää kestää.

Kiira kirjoitti koska se tuntui hyvältä.

Otava julkaisi, koska tietää, että rahantuloa ei voi estää.

Kriitikko mollasi, koska se nyt sattui olemaan hänen tehtävänsä.

Iso juttu tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän sen pitäisi mennä. Mutta kun kannanotot alkavat olla muotoa "julkaiseminen on vastuutonta", niin luohan se vaikutelman, että sedät saisivat päättää, mitä ylipäätään julkaistaan.

Nimenomaan tämä kustannusalaa suomiva osuus oli se arvion tärkein pointti. Otava on tehnyt pyöreät 0 kustannussopparia oikeista runokirjoista (= ammattikirjailijoiden töistä) tälle vuodelle. Se on aika tylyä politiikkaa.

Kirjailijoiden korvaaminen rikkaalla julkkiksella merkitsee Otavalle säästöä. Siinä on jotain samaa kuin rakennusalalla, missä kotimainen työvoima korvataan yrittäjäsoppari-vierastyöläisillä, koska heille ei tarvitse maksaa lakisääteisiä ja heidän käyttämisensä vain lisää kohua, lööppejä ja huomiota, mistä paradoksaalisesti seuraa vain lisää rahaa rakennusfirmoille, joita julkisuudessa pyöritetään.

Eli kyse ei ole siitä, että "sedät" ovat kirjallisuuden portinvartijoita. Vaan siitä että nyt halutaan tahkota rahaa negatiivisella mediahuomiolla.