Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö runokirja saada julkaisulupa ainoastaan silloin, jos HS:n kriitikko näyttää sille vihreää valoa?
22.03.2023 |
Kysymys otsikossaja onhan Hesarin kriitikoilla yliopistotasoinen loppututkinto, onhan?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun nimi jo kertoo, ettei ymmärretä, miten kirjankustantaminen toimii... "Julkaisulupa vasta kritiikin jälkeen", joopa joo...
Jos mietitään että sanomalla on itselläänkin kustannusfirma (wsoy) ja suuromistajilla toinen (herlinin teos) niin millä ihmeen oikeudella nuo lähtee sanelemaan että mitä kilpaileva firma saa kustantaa ja mitä ei? Toivottavasti kyse ei taas kerran ole siitä että kirjailija meni väärälle kilpailijalle ja nyt kostetaan kuten hjalliksen hallikauppoja nuo on kostaneet siitä lähtien kun halli myytiin venäläisille jokerien kanssa.
Ja ei, en ole lukenut kyseistä runokirjaa ja tuskin luenkaan kun ei aihepiiri kiinnosta. Silti sanoisin että kustantaja tekee itse julkaisupäätökset ilman että kilpailijoilla on niihin sananvaltaa. Silleen tämän on toimittava tai muuten se ei toimi ollenkaan.
Ja niin he ovat tehneet. Mutta miksi sinusta runokirjoja ei saisi arvioida? Minusta se on hyvä asia, että arvioidaan. Se pitää rimaa korkeammalla.
Mihin perustat tämän taas kerran väitteen? Miksi he kostavat Kiiralle, jotain hallikauppoja?
Kas tässä sinulle päivän runo.
Vittusaatanperkele!
Kiira Korpi
Tuon runon jaksoit toivottavasti lukea. Toivon, että kilpailijat tosin julkaisevat jotain vähän laadukkampaa. Mutta sinulle se ehkä riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voitaisi vain iloita siitä, että hän on puhjennut omalla tavallaan kukkaan. Kiira on uskaltanut avata oman sisäisen maailmansa koko kansalle ja koko kansan arvioitavaksi, tehkää toki perässä.
Taide on tapa tuoda esille kauneinta, mitä ihmisen sielu kätkee sisäänsä. Miksi sellaista pitäisi arvostella ja millä kriteereillä taidetta ylipäätään voidaan edes arvostella? Sen herättämien tunteiden voimakkuudellako, vai sen oikeaoppisella lauserakenteella tai teknisellä taituruudella, kenties sen syvällisellä sanomalla?
Näkemyksiä, kokemuksia, tuntemuksia ja elämyksiä on yhtä monta ja erilaista kuin on lukijaakin. Tunnetun arvostelijankaan tuomio ei ole absoluuttinen totuus.
Tästä minä taas olen eri mieltä. Taide ei ole minusta tuota. Se on paljon paljon enemmän. Se on kykyä. Se on luovuutta. Se on yllättämistä. Se on uutta. Se on teknistä toteuttamista. Se on kauneutta tai karuutta ja ajatusta.
Se ei ole muutama sana paperilla tai sutaisu kanvasilla tai soittimen koskettimien painallus.
Me voimme ja meidän kuuluu pystyä vaatia sekä odottaa taiteilijoiltamme enemmän, että he ansaitsevat sen nimensä ja oikeutensa kutsua itseään runoilijoiksi, muusikoiksi tai taidemaalariksi. Ja silloin myös se tuotos mitä on tehty vaati määrätyn tason, jotta sitä voidaan kutsua hyväksi.
Kun ihminen kertoo ajatuksiaan vaikka naistenlehdessä kukaan ei niitä arvostele yleensä. Mutta kun hän tekee runoja ja julkaisee ne runoina, ne ovat runoja. Eivät enää omia tunteita, jotka kerrotaan sanoilla ja siinä missä arvioimme tauluja, elokuva, autoja, vaatteita, ruokaa, musiikkia, voimme myös arvioida runoja.
Mikä oikeus meillä on vaatia muilta yhtään mitään? Mistä sellainen oikeutus mahtaa tulla?
Mielestäni Kiira onnistui ihan sanojasikin lainaten melko erinomaisesti yllättämään, luomaan jotakin uudenlaista, karuakin.
Ehkä juuri sinä et ymmärrä tuon tyyppistä kauneutta, ehkä juuri sinä olet vielä sellaiselle sokea? On kuitenkin täysin mahdollista, että joku muu saa tuosta teoksesta iloa tai lohtua elämäänsä, näkee sen yksinkertaisen kauneuden, osaa eläytyä siihen toisin kuin sinä tai kriitikko. Ehkä.
Kuka voi määrittää ja sanoa, mitä olisi absoluuttinen kauneus tai täydellisyys, ei kukaan. Kauneus on katsojan silmässä ja mielessä, kauneuden käsitys elää ajassa, kauneus muuttaa muotoaan erilaisissa sosiaalisissa piireissä.
Sosiaalisina eläiminä me herkästi alamme "pitämään" samoista asioista kuin viiteryhmämme ylemmät jäsenet ja näin tietyt asiat muodostuvat ikään kuin mitaksi ainoalle hyvälle taiteelliselle tuotokselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun nimi jo kertoo, ettei ymmärretä, miten kirjankustantaminen toimii... "Julkaisulupa vasta kritiikin jälkeen", joopa joo...
Jos mietitään että sanomalla on itselläänkin kustannusfirma (wsoy) ja suuromistajilla toinen (herlinin teos) niin millä ihmeen oikeudella nuo lähtee sanelemaan että mitä kilpaileva firma saa kustantaa ja mitä ei? Toivottavasti kyse ei taas kerran ole siitä että kirjailija meni väärälle kilpailijalle ja nyt kostetaan kuten hjalliksen hallikauppoja nuo on kostaneet siitä lähtien kun halli myytiin venäläisille jokerien kanssa.
Ja ei, en ole lukenut kyseistä runokirjaa ja tuskin luenkaan kun ei aihepiiri kiinnosta. Silti sanoisin että kustantaja tekee itse julkaisupäätökset ilman että kilpailijoilla on niihin sananvaltaa. Silleen tämän on toimittava tai muuten se ei toimi ollenkaan.
Ja niin he ovat tehneet. Mutta miksi sinusta runokirjoja ei saisi arvioida? Minusta se on hyvä asia, että arvioidaan. Se pitää rimaa korkeammalla.
Mihin perustat tämän taas kerran väitteen? Miksi he kostavat Kiiralle, jotain hallikauppoja?
Kas tässä sinulle päivän runo.Vittusaatanperkele!
Kiira KorpiTuon runon jaksoit toivottavasti lukea. Toivon, että kilpailijat tosin julkaisevat jotain vähän laadukkampaa. Mutta sinulle se ehkä riittää?
Tartut yksittäiseen kohtaan, tuo nyt tuskin on koko runokirjan sisältö.
Kuka sen riman asettaa ja millä kompetenssilla? Miten standardit määritellään?
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, jokainen saa kynäillä ja julkaista mitä haluaa ja muilla on oikeus olla siitä mitä mieltä haluavat. Asia on hyvin simppeli.
Aikuisten maailmassa, kun aikuisia ollaan, ei ole mitään velvoitetta kehua ja paijata päätä surkeasta työstä tai tuotoksesta. Lapsilla se on eri juttu, kun vasta opettelevat asioita ja tarvitsevat rohkaisua itsetunnon rakentamiseen.
Ei tarvitse, tosin ilkeyttä ja pahantahtoisuutta ei myöskään voi perustella aikuisuudella, sellainen kun on lapsellista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahansa meistä pystyy kaunoluistelemaan ja hyppäämään kolmislutzin, mutta vain aniharva osaa kirjoittaa runoja, jotka ovat Hesarin kriitikon mielestä oikeaa runoutta.
Tälle ilmiöllehän on ihan tieteellinen nimi? Mikä se oikein olikaan, kun ihminen on hyvin menestynyt yhdellä elämän osa-alueella ja siitä syntyy ikäänkuin kaikkivoipaisuus harha, eli luulee, ja joskus myös ympäristö lähtee tähän mukaan, pystyvänsä ihan mihin tahansa. Eli menestys tai saavutus yhdessä asiassa pätevöittää oman mielen sisällä aivan mihin vaan.
Ja myös toisinpäin kääntäen, jos sattuu olemaan kaunis ja menestynyt yhdellä elämän osa-alueella, vaanii valtava hyeena lauma alati ympärillä valmiina repimään riepaleiksi pienimmästäkin virheestä. Ai, ai sitä nautintoa kun saa tilaisuuden lytätä ja haukkua toisen maanrakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahansa meistä pystyy kaunoluistelemaan ja hyppäämään kolmislutzin, mutta vain aniharva osaa kirjoittaa runoja, jotka ovat Hesarin kriitikon mielestä oikeaa runoutta.
Tälle ilmiöllehän on ihan tieteellinen nimi? Mikä se oikein olikaan, kun ihminen on hyvin menestynyt yhdellä elämän osa-alueella ja siitä syntyy ikäänkuin kaikkivoipaisuus harha, eli luulee, ja joskus myös ympäristö lähtee tähän mukaan, pystyvänsä ihan mihin tahansa. Eli menestys tai saavutus yhdessä asiassa pätevöittää oman mielen sisällä aivan mihin vaan.
Ja myös toisinpäin kääntäen, jos sattuu olemaan kaunis ja menestynyt yhdellä elämän osa-alueella, vaanii valtava hyeena lauma alati ympärillä valmiina repimään riepaleiksi pienimmästäkin virheestä. Ai, ai sitä nautintoa kun saa tilaisuuden lytätä ja haukkua toisen maanrakoon.
Huomaatko, sinä menet nyt henkilöön ja haukut kaikki ne, jotka eivät pitäneet kirjasta hyeenoiksi. Ainoana ketjussa nimittelet ja solvaat.
Muut keskustelee tästä epäonnistuneesta tekeleestä, ei Korvesta henkilönä, tai luistelijana. Siinähän hän onkin oikein taitavan, mutta valitettavasti yhden lajin hallitseminen ei tee ihmisestä kaikkien lajien mestaria.
Julkkisten runoja on ennenkin julkaistu, yleensä melko yksinkertaista tavaraa. Ehkä nyt vaan kävi niin, että Kiira Korven tekele sattui olemaan luokattoman huono. Minkäs sille voi? Mutta saahan sen ääneen sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voitaisi vain iloita siitä, että hän on puhjennut omalla tavallaan kukkaan. Kiira on uskaltanut avata oman sisäisen maailmansa koko kansalle ja koko kansan arvioitavaksi, tehkää toki perässä.
Taide on tapa tuoda esille kauneinta, mitä ihmisen sielu kätkee sisäänsä. Miksi sellaista pitäisi arvostella ja millä kriteereillä taidetta ylipäätään voidaan edes arvostella? Sen herättämien tunteiden voimakkuudellako, vai sen oikeaoppisella lauserakenteella tai teknisellä taituruudella, kenties sen syvällisellä sanomalla?
Näkemyksiä, kokemuksia, tuntemuksia ja elämyksiä on yhtä monta ja erilaista kuin on lukijaakin. Tunnetun arvostelijankaan tuomio ei ole absoluuttinen totuus.
Tästä minä taas olen eri mieltä. Taide ei ole minusta tuota. Se on paljon paljon enemmän. Se on kykyä. Se on luovuutta. Se on yllättämistä. Se on uutta. Se on teknistä toteuttamista. Se on kauneutta tai karuutta ja ajatusta.
Se ei ole muutama sana paperilla tai sutaisu kanvasilla tai soittimen koskettimien painallus.
Me voimme ja meidän kuuluu pystyä vaatia sekä odottaa taiteilijoiltamme enemmän, että he ansaitsevat sen nimensä ja oikeutensa kutsua itseään runoilijoiksi, muusikoiksi tai taidemaalariksi. Ja silloin myös se tuotos mitä on tehty vaati määrätyn tason, jotta sitä voidaan kutsua hyväksi.
Kun ihminen kertoo ajatuksiaan vaikka naistenlehdessä kukaan ei niitä arvostele yleensä. Mutta kun hän tekee runoja ja julkaisee ne runoina, ne ovat runoja. Eivät enää omia tunteita, jotka kerrotaan sanoilla ja siinä missä arvioimme tauluja, elokuva, autoja, vaatteita, ruokaa, musiikkia, voimme myös arvioida runoja.Mikä oikeus meillä on vaatia muilta yhtään mitään? Mistä sellainen oikeutus mahtaa tulla?
Mielestäni Kiira onnistui ihan sanojasikin lainaten melko erinomaisesti yllättämään, luomaan jotakin uudenlaista, karuakin.
Ehkä juuri sinä et ymmärrä tuon tyyppistä kauneutta, ehkä juuri sinä olet vielä sellaiselle sokea? On kuitenkin täysin mahdollista, että joku muu saa tuosta teoksesta iloa tai lohtua elämäänsä, näkee sen yksinkertaisen kauneuden, osaa eläytyä siihen toisin kuin sinä tai kriitikko. Ehkä.
Kuka voi määrittää ja sanoa, mitä olisi absoluuttinen kauneus tai täydellisyys, ei kukaan. Kauneus on katsojan silmässä ja mielessä, kauneuden käsitys elää ajassa, kauneus muuttaa muotoaan erilaisissa sosiaalisissa piireissä.
Sosiaalisina eläiminä me herkästi alamme "pitämään" samoista asioista kuin viiteryhmämme ylemmät jäsenet ja näin tietyt asiat muodostuvat ikään kuin mitaksi ainoalle hyvälle taiteelliselle tuotokselle.
Ei kukaan ole määrittelemässä absoluuttista kauneutta tai täydellisyyttä, mutta arviointia löytyy ja siksi voimmekin ehkä kysyä, onko se oikein, että koulussa annetaan arvosanoja ainekirjoituksessa, musiikissa tai piirustuksessa, jos mitään ei voida arvioida lehdissä, jonka arvio ei vaikuta tulevaisuuteen toisin kuin kouluarvosanat.
Onko musiikki hyvää vain koska, joku sen niin kokee, vaikka se musiikki olisi kahden nuotin vuoronperään soittamista?
Minä ymmärrän omalla tavalla kauneutta. Olen varma, että joku voisi kirjoittaa 200 sivuisen kirjan, jossa jokaisella sivulla on yksi kirjain. Sitten kun luen ääneen sitä kirjaa, kuuntelen vokaalien ja konsonanttien kauneutta ja totean, että olipa kaunis kirja, suoranaista runoutta ja sitä se on, koska joku sen sellaiseksi on myös nimennyt. Saan ehkä lohtua, ehkä iloa ja väitän muille kuinka korkeatasoista runoutta se on. Mutta olenko oikeassa ja tekeekö se kirjasta hyvän?
Ehkä ongelma on minusta juuri siinä, että näitä ammattitaidottomia tyyppejä. On sitten muusikot, taidemaalarit, kirjalijat, runoilijat ym. laitetaan samalle tasolle kun amatöörit.
Ehkä musiikissa se tulisi selvimmin esille mitä tarkoitan. Sibelius oli huippusäveltäjä. 5 tähteä. Sitten tulisi julkkis, joka Lapin vaellusmatkalla alkaa puhaltamaan nokkahuiluun ääniä ja äänittää sen. Ilman mitään musiikin suurempaa ymmärrystä
Hän saapuu kotiin, äänittää sen levylle ja joku tunnettu levy-yhtiö julkaisee sen. Tietenkin osa kuuntelijoista muistaa omat Lapin vaellusretket. Osa nauttii lämmintä teetä siellä täkin alla, kuunnellen huilun soittoa ja ajattelee onpa nättiä.
Ja sitten on nämä kriitikot, jotka vertaavat tuotanto oikeisiin konservatoriosta valmistuneisiin huilistien ja heidän levyihin ja heidän sävellyksiin. Ja he kirjoittavat, että taso riittää ensimmäisen vuoden musiikkikoulun oppilaan taitojen kohdalle ja he ovat oikeassa. Taso on sitä, vaikka joku sitä julkkiksen huiluun puhaltamisesta nautintoa joku saisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun nimi jo kertoo, ettei ymmärretä, miten kirjankustantaminen toimii... "Julkaisulupa vasta kritiikin jälkeen", joopa joo...
Jos mietitään että sanomalla on itselläänkin kustannusfirma (wsoy) ja suuromistajilla toinen (herlinin teos) niin millä ihmeen oikeudella nuo lähtee sanelemaan että mitä kilpaileva firma saa kustantaa ja mitä ei? Toivottavasti kyse ei taas kerran ole siitä että kirjailija meni väärälle kilpailijalle ja nyt kostetaan kuten hjalliksen hallikauppoja nuo on kostaneet siitä lähtien kun halli myytiin venäläisille jokerien kanssa.
Ja ei, en ole lukenut kyseistä runokirjaa ja tuskin luenkaan kun ei aihepiiri kiinnosta. Silti sanoisin että kustantaja tekee itse julkaisupäätökset ilman että kilpailijoilla on niihin sananvaltaa. Silleen tämän on toimittava tai muuten se ei toimi ollenkaan.
Ja niin he ovat tehneet. Mutta miksi sinusta runokirjoja ei saisi arvioida? Minusta se on hyvä asia, että arvioidaan. Se pitää rimaa korkeammalla.
Mihin perustat tämän taas kerran väitteen? Miksi he kostavat Kiiralle, jotain hallikauppoja?
Kas tässä sinulle päivän runo.Vittusaatanperkele!
Kiira KorpiTuon runon jaksoit toivottavasti lukea. Toivon, että kilpailijat tosin julkaisevat jotain vähän laadukkampaa. Mutta sinulle se ehkä riittää?
Tartut yksittäiseen kohtaan, tuo nyt tuskin on koko runokirjan sisältö.
Kuka sen riman asettaa ja millä kompetenssilla? Miten standardit määritellään?
En tiedä millä Otava standardinsa määrittele. Ehkei heille tarjota kuin yksi runokirja vuodessa tai tuo oli parasta mitä tarjottiin ja se otetaan, koska yksi runokirja on vuodessa julkaistava.
Haluaisin ajatella, että kustantamot julkaisevat paremmuusjärjestyksessä. Jos julkaistaan yksi runokirja se on se paras, mitä tarjolla on ollut. Jos julkaistaan 20, niin ne kaksikymmentä parasta.
Kaikki jotka ovat luovalla alalla, ihan millä tahansa luovalla alalla tunnistavan oman alansa huiput ja mikä on hyvän ja huonon standardi. Ihan kuten kielten opettaja tunnistaa, kuka osaa puhua jotain kieltä hyvin ja kuka ei. Ihan kuten kuka tahansa viulunopettaja kuulee, kuka sitä viulua osaa soittaa hyvin ja kuka ei. Jopa se käsityönopettaja näkee heti kuka osaa virkata taitavasti ja kuka ei. Koska he ovat nähneet lukemattomia tuotoksia ja he tietävät mikä on vaikeaa ja mikä helppoa ja mikä näyttää helpolta, mutta on oikeasti vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiira kirjoitti koska se tuntui hyvältä.
Otava julkaisi, koska tietää, että rahantuloa ei voi estää.
Kriitikko mollasi, koska se nyt sattui olemaan hänen tehtävänsä.
Iso juttu tyhjästä.
Kriitikko kyllä hallitsee myös kiittävän arvostelun, jos teos sen ansaitsee. Minkään alan Kriitikko ei voi roskasta kultaa taikoa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö voitaisi vain iloita siitä, että hän on puhjennut omalla tavallaan kukkaan. Kiira on uskaltanut avata oman sisäisen maailmansa koko kansalle ja koko kansan arvioitavaksi, tehkää toki perässä.
Taide on tapa tuoda esille kauneinta, mitä ihmisen sielu kätkee sisäänsä. Miksi sellaista pitäisi arvostella ja millä kriteereillä taidetta ylipäätään voidaan edes arvostella? Sen herättämien tunteiden voimakkuudellako, vai sen oikeaoppisella lauserakenteella tai teknisellä taituruudella, kenties sen syvällisellä sanomalla?
Näkemyksiä, kokemuksia, tuntemuksia ja elämyksiä on yhtä monta ja erilaista kuin on lukijaakin. Tunnetun arvostelijankaan tuomio ei ole absoluuttinen totuus.
Taide on taidetta, mutta.... syvällistä sanomaa, sanataituruutta tai mitään muutakaan en löytänyt. Herätti myötähäpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paraneeko se p-kasa pöyhimällä? Korven kiirastulessa?
Ei noita olisi saanut julkaista. Ihminen menetti maineensa. Ne olivat lisäksi henkilökohtaisia ja nyt koko kansan pilkan kohteena. Koko kansan pilkan kohteena on myös nyt kirjoittaminen harrastuksena ja terapiamuotona. Kukaan ei uskalla enää edes omien vihkojensa sisään mitään kirjoittaa, koska se on noloksi toiminnaksi tuomittu. Se taas on surullista, koska vaikeissa hetkissä kirjoittaminen auttaa monia ja on muutenkin hyvä harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voitaisi vain iloita siitä, että hän on puhjennut omalla tavallaan kukkaan. Kiira on uskaltanut avata oman sisäisen maailmansa koko kansalle ja koko kansan arvioitavaksi, tehkää toki perässä.
Taide on tapa tuoda esille kauneinta, mitä ihmisen sielu kätkee sisäänsä. Miksi sellaista pitäisi arvostella ja millä kriteereillä taidetta ylipäätään voidaan edes arvostella? Sen herättämien tunteiden voimakkuudellako, vai sen oikeaoppisella lauserakenteella tai teknisellä taituruudella, kenties sen syvällisellä sanomalla?
Näkemyksiä, kokemuksia, tuntemuksia ja elämyksiä on yhtä monta ja erilaista kuin on lukijaakin. Tunnetun arvostelijankaan tuomio ei ole absoluuttinen totuus.
Taide on taidetta, mutta.... syvällistä sanomaa, sanataituruutta tai mitään muutakaan en löytänyt. Herätti myötähäpeää.
Sinä itse aiheutat häpeän itsessäsi ja satutat itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässä maailmassa muka oikeasti ole huonoa runoutta, kun syyttävät sormet osoittavat kriitikkoon tai sitten sössötetään jotain sananvapaudesta? Eikö ole käynyt mielessä, että Kiiralle ei yksinkertaisesti ole kirjallisia lahjoja eikä itsekritiikkiä, ja nyt kävi näin että tuhma kriitikko pilasi bileet ja sanoi ettei keisarilla ole vaatteita.
Tässä maassa julkaistaan kasapäin roskaa ja olen ihan kyllästynyt siihen, että vain hymistellään hyvistä fiiliksistä ja myyntiluvuista ja oikeista kohderyhmistä. On virkistävää, kun jollain on rohkeutta sanoa, ettei mitä tahansa kannattaisi julkaista. Korvellekin kustantajan antama hylkäys olisi ollut pienempi takaisku kuin tämän runokirjan synnyttämä reaktio.
"Ettei mitä tahansa kannattaisi julkasta". Miksei? Maapallo suistuu radaltaan? Ihmiset pahoittavat mielensä?
Eihän kukaan kiellä julkaisemasta, mutta jos julkaisee, pitää myös kestää kritiikki. En tiedä, kuinka moni palstalla on lukenut Kiira Korven ns. runokirjaa. Minä olen, tosin vain vähän matkaa ensimmäistä osaa, koska se oli niin huono, että jätin kesken. Pidän kyllä runoista, mutta nuo eivät kyllä olleet runoja, ennemminkin jotain hajanaisia ajatelmia eivätkä edes kiinnostavia sellaisia. Saahan niitä julkaista, mutta ei noita kyllä kukaan lukisi, jos ei kirjoittaja olisi Kiira Korpi. Eikä kyllä moni lue sittenkään.
On paljon ns. kansantaidetta jota "eliittitaiteilijat" ei suvaitse.
Esim eräs "valokuvataiteilija" otti kilarit valokuvaharrastajan alastontutkielmista ja vaati ne poistettavaksi seuran näyttelystä. Tästä ei luonnollisetikan saatu suurta spektaakkelia koska vaatimushan on nyky wkekulttuurin mukaan täysin hyväksyttävä.
.
"Helsingin Kaapelitehtaalla avautuneen näyttelyn alastonkuvia vaaditaan kokonaan poistettavaksi pornografisen sisällön vuoksi. Valokuvaaja pitää vaatimusta sensuurina...
...Kuvissa alastomat naiset poseeraavat alusvaatteisillaan tai kokonaan alasti. Moni naisista on kuvattu rinnat avoimesti paljaana. Joillain kuvattavilla näkyy myös häpykarvoitus."
Kai kriitikollakin on oikeus mielipiteeseensä?
Taiteilijan on seistävä sanojensa takana. Kiira Korvella ei tunnu olevan pokkaa eikä näkemystä siihen. Eikä ihme - huono on huonoa.
Tuohan on ihan yleinen pohdinta ja kommentti kriitikolta.
Miksi tätä ylipäätään lähdettiin tekemään? Tätä ei olisi pitänyt tehdä jne. Liittyy yleensä ihan siihen, että tuotoksen anti on heikkoa eikä se tuo mitään lisää jo olemassaolevaan tuotantoon. Oli sitten kyse elokuvista, albumeista, sarjoista, tai kirjoista. Se ei tee siitä kieltoa, tai painostamista olla julkaisematta.
Mitä mieltä luulet vakavasti otettavien kriitikkojen olevan jostain Temppareista? Silti niitäkin vaan tehdään lisää tuotantokausi toisensa jälkeen. Minustakin ne voisi jättää tekemättä, mutta se, että minusta se on roskaa, jota ei pitäisi näyttää telkkarissa ei ole kielto. Vaan mielipide.