Hoitajamitoituksen pienentäminen
Tällä hetkellä mitoitus on 10 vanhainkotiasukasta kohden 7 hoitajaa, vuorokaudessa. Siis 3 aamuvuorossa, 3 iltavuorossa, yökkö yksin.
On varmasti yksiköitä, joissa tämä mitoitus on runsas ja toimiikin hyvin. Valitettavasti vanhuksia vain on eri kuntoisia, ja sitä ei tämä mitoitus ota huomioon. Työnantajillehan mitoitus on lähes poikkeuksetta niin ala- kuin myös yläraja, tätä enempää meidän ei tarvi palkata.
Nyt kun vanhuspalveluiden voidaan sanoa olevan kriisissä, ja paikoitellen vanhainkotipaikkoja jonotetaan, on käynyt niin että jonossa oleva henkilö sijoitetaan seuraavalle vapaana olevalle paikalle, ei suinkaan siis välttämättä hänelle optimaalisin alle osastolle. Ainakin minun kotipaikkakunnallani esim psykogeriatrinen osasto on muisto vain, nämäkin potilaat ovat hajallaan siellä täällä.
Nykyinen mitoitus luokittelee kahden autettavan vuodepotilaan, levottomana kävelevän ja kotiinsa pyrkivän muistisairaan, sekä sen tavallisen, seuraa kaipaavan mummukan vaativan yhtä paljon hoitoa. Moni ajattelee vuodepotilaan hoidon olevan haastavaa, mutta se on kuin tanssia verrattuna jatkuvasti hätääntyneen, liikkuvan potilaan hoitoon. Juuri nämä pyrkivät esim. karkaamaan, kuitenkaan ymmärtämättä missä ovat tai mihin ovat menossa.
Itkettää ajatella osastoja joista on tullut säilytyspaikkoja, joista vanhukset eläkkeistään maksavat kalliisti. Moni harhailee käytävillä ahdistuneena etsien pääsyä ulos, tai löytääkseen jonkun tutun läheisen. Viriketuokiot ovat harvassa kun hoitajat "sammuttelevat tulipaloja" ja kaikki suunnitelmallisuus puuttuu. Koulussa opetettu toimintakyvyn seuranta viriketuokioiden kautta on enää kaukainen muisto.
Toivon ettei hoitajamitoitusta pienennetä. Sen sijaan toivon, että mitoitus porrastetaan asukkaiden hoitoisuuden mukaan. Että niillä levottomillakin olisi turva. Että niiden suloisten mummukoiden, joiden järki on vielä tallella, ei tarvisi viimeisiä vuosia pelätä asukastovereita. Että hoito olisi hyvää ja hoitajat jaksaisivat töissä.
Kommentit (13)
Tilanne on ilmeisesti paikkakunnittainkin eri. Minun kaupungissani ei ole palvelutaloissa vapaana sängyn sänkyä, syön hattuni jos on. Asukkaita siirrellään pitkin maakuntaa terheyskekuspetien perässä. Lisäksi siellä kotona jonottaa ne kotonapärjäämättömät 🙈
Niin, meillä ei nyt lapset saa sairaalan päivystyksessä apua pahassakaan tilanteessa kun kroonikkomummot tukkivat ne päivystykset.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ilmeisesti paikkakunnittainkin eri. Minun kaupungissani ei ole palvelutaloissa vapaana sängyn sänkyä, syön hattuni jos on. Asukkaita siirrellään pitkin maakuntaa terheyskekuspetien perässä. Lisäksi siellä kotona jonottaa ne kotonapärjäämättömät 🙈
Varmasti on aluekohtaisia eroja, mutta joulukuussa julkaistussa jutussa pääkaupunkiseudulla on tyhjillään satoja paikkoja hoitajapulan vuoksi.
Ei ole 10 asukasta kohden vuorossa, kuin 2-3 aamussa, 2 illassa ja 0,5 yössä. 40 asukasta yhteensä. Muistisairaat, saattohoidossa olevat ja kaikki siltä väliltä sekaisin osastoilla. Nykyään menee myls liikaa aikaa tietokoneiden ja joidenkin ymmärtämättömien omaisten kanssa. Se kaikki on pois asukastyöstä.
Kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta tuo vanhusten sijoittelu kuin lasten. Ainoastaan erona taitaa olla se, että osassa kaupungilta on tullut käsky sijoittaa halvimpaan mahdolliseen paikkaan ( oli se sopiva tai ei) ja kiireellisissä sijoituksissa on pakko sijoittaa sinne minne mahtuu. Onneksi osassa kaupungeista toimitaan kuitenkin niin, että ensin ajatellaan häntä ja hänen biologista perhettä. Mutta kertomasi tilanne on valitettavan tuttua myös omasta kokemuksesta lasupuolella.
Sinulla on arvot kohdallaan. Toivon, että kaltaisiasi hoitajia on omille vanhemmilleni myös, jos/kun laitokseen menon aika tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta tuo vanhusten sijoittelu kuin lasten. Ainoastaan erona taitaa olla se, että osassa kaupungilta on tullut käsky sijoittaa halvimpaan mahdolliseen paikkaan ( oli se sopiva tai ei) ja kiireellisissä sijoituksissa on pakko sijoittaa sinne minne mahtuu. Onneksi osassa kaupungeista toimitaan kuitenkin niin, että ensin ajatellaan häntä ja hänen biologista perhettä. Mutta kertomasi tilanne on valitettavan tuttua myös omasta kokemuksesta lasupuolella.
Sinulla on arvot kohdallaan. Toivon, että kaltaisiasi hoitajia on omille vanhemmilleni myös, jos/kun laitokseen menon aika tulee.
Korjaus: häntä eli siis lasta
Miten hoitoisuus porrastetaan jos ja kun tilanteet vaihtelee päivittäin joskus jopa tunneittain. Yhtäkkiä se leppoisa mummu saattaa muuttua levottomaksi tai se levoton mummu rauhalliseksi vuodepotilaaksi. Siirrelläänkö asukkaita asunnosta/yksiköstä toiseen vai otetaanko jostain muualta hoitajia niitä tilanteita varten jolloin sitä hoitoisuutta on enemmän. Asukkaan kotia ei välttämättä vaihdeta kovin nopeasti. Toisaalta niitä ylimääräisiä hoitajiakaan ei ole jotka voisi ottaa niihin tilanteisiin kun hoitoisuutta on enemmän.
Hoitajamitoitusta joudutaan pienentämään hoitajien ahneuden takia. Tyhjästä on paha nyhjästä eli lomautuksia ja irtisanomisia tiedossa. Paikataan sitten yksityiseltä 0-tuntisopimuksilla.
Muistan oman mummoni vanhainkotihoidon (10 vuoden ajan) 80-90 luvulla, kuinka lämmin oli yksikkö, usein käytiin perheen kanssa ja osallistuttiin heidän retkiin ja aktiviteetteihin. Teininäkin kävin mummojen kanssa siellä katsomassa kauniita ja rohkeita, oli kodikasta. Hoitajilla oli aidosti aikaa vanhuksille ja omaisille.
Omista keikkapaikoistani osa tänä päivänä ovat kuin neuvostoliittoon olisi aikamatkustanut. Kurjat olot kaikin puolin ja vihamieliset väsyneet työtoverit.
Ikärakenne valtakunnassa on muuttunut, ymmärrän, mutta jotain tarttis tehdä. Omaa äitiä en tuonne voisi laittaa.
Entiset B-mielisairaalat lakkautettiin jo kauan sitten ja nyt vaaralliset vanhukset ovat liikuntakyvyttömien vuodepotilaiden kanssa samalla osastolla. Ovia ei saa lukita, laissa kielletty. Joku virkeämpi joka pystyy puhumaan aina pyytää että laitathan oven lukkoon ettei kukaan tule huoneeseen.
Käveleviä miespuolisia täysin ymmärtämättömiä henkilöitä niin mummoilta löytyy joskus auki revittyjä vaippoja. Onpa joskus ollut tyynyä asettelemassa sänkyasukkaan kasvoille. Joo rikotaan lakia ja laitetaan niitä mummojen ovia yöllä lukkoon. Yksi yökkö vastaa kahdesta osastosta ja kierrolla lähtee vielä toiseen kerrokseen toisen kaveriksi vaippoja vaihtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan oman mummoni vanhainkotihoidon (10 vuoden ajan) 80-90 luvulla, kuinka lämmin oli yksikkö, usein käytiin perheen kanssa ja osallistuttiin heidän retkiin ja aktiviteetteihin. Teininäkin kävin mummojen kanssa siellä katsomassa kauniita ja rohkeita, oli kodikasta. Hoitajilla oli aidosti aikaa vanhuksille ja omaisille.
Omista keikkapaikoistani osa tänä päivänä ovat kuin neuvostoliittoon olisi aikamatkustanut. Kurjat olot kaikin puolin ja vihamieliset väsyneet työtoverit.
Ikärakenne valtakunnassa on muuttunut, ymmärrän, mutta jotain tarttis tehdä. Omaa äitiä en tuonne voisi laittaa.
Mä olin 1980-luvulla vanhainkodissa töissä ja suurin osa siellä olevista asukkaista ei tänä päivänä olisi kuin korkeintaan kotihoidon piirissä. Eikä edes niin, että kotihoito kävisi edes joka päivä, puhumattakaan monta kertaa vuorokaudessa. Kasarilla itseasiassa kotihoidon palveluita tarjottiin vain arkisin virka-aikaan, ei iltaisin, öisin tai viikonloppuisin. Jos tarvitsi apua virka-ajan ulkopuolella eikä omaiset kyenneet huolehtimaan, sitten vanhainkotiin. Vanhainkotien vanhukset olivat siis paljon parempikuntoisia kuin mitä nykyisin on kotihoidon asiakkaat. Sen vuoksi olikin mahdollisuus järjestää erilaista aktiviteettia ja hoitajilla oli aidosti aikaa vanhuksille. Kuten joku ketjussa jo kirjoittikin, nykyisin hoitajat "sammuttelevat tulipaloja", koska vanhukset ovat paljon huonokuntoisempia kuin 30-40 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Entiset B-mielisairaalat lakkautettiin jo kauan sitten ja nyt vaaralliset vanhukset ovat liikuntakyvyttömien vuodepotilaiden kanssa samalla osastolla. Ovia ei saa lukita, laissa kielletty. Joku virkeämpi joka pystyy puhumaan aina pyytää että laitathan oven lukkoon ettei kukaan tule huoneeseen.
Käveleviä miespuolisia täysin ymmärtämättömiä henkilöitä niin mummoilta löytyy joskus auki revittyjä vaippoja. Onpa joskus ollut tyynyä asettelemassa sänkyasukkaan kasvoille. Joo rikotaan lakia ja laitetaan niitä mummojen ovia yöllä lukkoon. Yksi yökkö vastaa kahdesta osastosta ja kierrolla lähtee vielä toiseen kerrokseen toisen kaveriksi vaippoja vaihtamaan.
Tämäpä. Toisille asukkaille vihamielisiä pidetään "tavallisten" asukkaiden kanssa samalla osastolla, ja heidän tekojaankin peitellään ymmärtämättömyyteen vedoten. Jotkut mummot ja papat oikeasti pelkää siellä. Tiedän hoitajienkin menneen piiloon isoa aggressiivista miesasukasta. Mitään keinoa tavallisella osastolla ei ole muuta kuin koittaa vältellä tätä vihamielistä kunnes rauhoittuu. Samalla saattaa jäädä myös riehujan vaippa vaihtamatta, ja kaikki muukin hoito saamatta.
Kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa on jokaisessa kymmeniä hoivalaitospaikkoja tyhjillään. Huoneita on ja sänkyjä on, mutta ei ole hoitajia. Jonossa on valtava määrä vanhuksia, jotka eivät pärjää enää kotona. Eivät kuitenkaan pääse vapaana oleville paikoille, koska hoitajamitoitus estää pääsyn.
Entisenä sairaanhoitajana ja aikoinaan sekä vanhainkodissa että kotisairaanhoidossa työskennelleenä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Ja noin sen tietysti pitäisi ollakin. Mutta kuten tiedetään, ne paikkaa jonottavat kuormittavat sitten päivystyksiä, mikä taas hankaloittaa akuuttiin hoitoon tarkoitettujen päivystysten toimintaa, kun siellä on potilaita, joiden ainoa syy olla siellä on se, että eivät pärjää kotonakaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/