Miten joku aikuinen ihminen voi laittaa kaveriin välit poikki niin
ettei edes päin voi katsoa tai tervehtiä tuon jälkeen? Ennen oltiin tosi hyviä kavereita, parhaat kaverit. Tuli erimielisyyksiä ja hän laittoi välit poikki kokonaan. Toivoin että oltais edes sen verran väleissä että tervehtiä pystyy, mutta hän eo halua.
Mitään niin pahaa ei tapahtunut että tuo olisi pakollista ollut. Lapsellisia loukkaantumisia ja kiistoja.
Jotenkin noloa suorastaan kun on kuitenkin pakko häntä nähdä muiden seurassa välillä, niin emme voi puhua sanaakaan tai edes päin katsoa. Olen yrittänyt että toimittaisiin kuin aikuiset, mutta ei niin ei.
Kokemusta tällaisesta? Itse en ole aikuisiällä moiseen ennen törmännyt kyllä aikaisemmin.
Kommentit (449)
No minä laitoin entiseen parhaaseen kaveriini todettuani, että nelikymppisenä liivikerhoon liityttyään ei riittänyt aika mihinkään muuhun siihen kerhoon ja kaikki tapaamisetkin olivat käytännössä kerhon tallilla, ei lähtenyt enää ikinä baariin jollei ollut kerholaisia mukana.
Vierailija kirjoitti:
Ei sekään kovin aikuismaista ole, että jäät roikkumaan ja vinkumaan perään. Suoraan sanottuna kuulostat vähän tollolta.
En roiku perässä ja vingu. En itsekään halua olla hänen kaverinsa. Tarjoitin vain sitä että tervehtiä nyt voisi edes toisten seurassa tai muutenkin. Mitään muuta en ole vaatimassa. Minusta se on ihan normaalia ja kohtuullista aikuiselta ihmiseltä.
Ap
Kyllähän tuo pitäisi keskustella kuten aikuiset. Mutta hän ei ilmeisesti pysty siihen, koska ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja.
Anna olla. Hän paljasti todellisen luonteensa, et menetä mitään.
Onneksi suurin osa ihmisistä osaa käsitellä hankaliakin juttuja aikuisten tapaan, panosta sellaisiin ystävyyksiin ja anna tämän olla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo pitäisi keskustella kuten aikuiset. Mutta hän ei ilmeisesti pysty siihen, koska ei ole sellaisia sosiaalisia taitoja.
Niinpä. Olisi ollut ihan kiva rauhassa keskustella asat. Mutta ymmärrän kyllä senkin että hän ei halua, enkä ole sitä vaatimassakaan. Toivoin vain että edes jonkinlaiset välit olisi että tervehtiä edes voi. Mutta hän oli ehdoton, ei edes sitäkään. Itse en ole tällaiseen tottunut, hänellä näitä tapauksia on elämänsä varrella kyllä ollut.
Ap
Aina ei jaksa panostaa, jos omat voimat on loppu eikä näe ulostietä tilanteesta.
Aikansa kutakin.
Sä varmaan suututit sen.
Tiedä näistä. MInulla on tai oli yksi hyvä kaveri / ystävä, joka yhtä äkkiä rupesi välttelemään eikä vastannut mihinkään yhteydenottoihin.
Jos jossain sattui näkemään, niin häipyi paikalta mitään sanomatta.
Syytä en tiedä. MInkäänlaisia erimielisyyksiä ei ollut enkä keksi mitään syytä miksi katkaista välit.
Pitääkö aina tuomita toinen? Mistä tiedät mitä se toinen käy läpi tai mitä ongelmia hänellä on.
Mitä kamalaa oot tehnyt kaverillesi että hän noin käyttäytyy? Vai oletko?
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Hän paljasti todellisen luonteensa, et menetä mitään.
Onneksi suurin osa ihmisistä osaa käsitellä hankaliakin juttuja aikuisten tapaan, panosta sellaisiin ystävyyksiin ja anna tämän olla.
Joo totta, mitään en menetä. Helpotus kun draama loppui. Toivoin vaan että muiden seurassa pakolliset pystyisi puhumaan. Mutta ei niin ei. Onneksi moni kyllä tietää hänen luonteensa.. Mutta silti en itse haluaisi niin lapsellisessa touhussa olla mukana. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin päiväkoti-ikäinen.
Ap
Kerran välit on poikki ei ole syytä koko ajan näkiessä tervehtiä. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää...Turhaan vaatia enää toiselta tervehtimistä se on subjektiivinen näkökanta.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö aina tuomita toinen? Mistä tiedät mitä se toinen käy läpi tai mitä ongelmia hänellä on.
En tuomitse. Ja tiedän hänen ongelmansa. Ja riitaan tarvitaan aina kaksi, emme vaan tulleet toimeen. Se on ihan ok. Mutta tuo täysi ignoraaminen ja tervehtimättömyys, se menee vähän yli. Kun mitään niin pahaa ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Ap
Hoet "mitään niin pahaa ei ole tapahtunut". No ilmeisisti entinen kaverisi ei ole samaa mieltä. Hänellä on eri kokemus.
Aina joku syy on,jos ei itsessä niin toisessa. Pistin välit poikki useampaan kun valehtelivat asioista ja luulivat etten tiennyt sitä. Sitten ihmettelevät suureen ääneen mikä minua vaivaa 😤
Te olette kokeneet nuo "lapselliset kiistat ja erimielisyydet" eri tavalla.
Mulla on välit poikki veljeni vaimoon. Hän loukkasi minua sanoillaan aivan törkeällä tavalla. Jos häneltä kysytään niin minä olen lapsellinen ja hän vain "oli rehellinen".
Vierailija kirjoitti:
Hoet "mitään niin pahaa ei ole tapahtunut". No ilmeisisti entinen kaverisi ei ole samaa mieltä. Hänellä on eri kokemus.
Jos näemme vain kahdestaan, ei ole pakko tervehtiä. Mutta jos on muitakin läsnä, niin on kyllä outoa jos ei edes tervehdi.
Ja voin sanoa ettei tod ole mitään niin pahaa tapahtunut. Emme vaan tule toimeen.
Ap
Minä toimin noin eikä haittaa vaikka joku toimisi samoin minua kohtaan.
Ei sekään kovin aikuismaista ole, että jäät roikkumaan ja vinkumaan perään. Suoraan sanottuna kuulostat vähän tollolta.