Mä oon ihan loppu...ja katkeroidun miehelleni :(
Mä en jaksa tätä enää. Vauva vasta 1kk ja mä olen ihan loppu. Tuntuu, että pää hajoaa ja tekisi mieli vaan kiljua miehelle.
Mies päivät töissä. Iltaisin hoitaa vähän vauvaa, ei kuitenkaan oikein osaa pitää vauvaa sylissä. Läppäri on enemmän sylissä, kuin mitä vauva :(
Normaalisti viikonloppuisin herätän toisena aamuna miehen hoitamaan vauvaa noin klo 9.00, jotta saisin itse nukkua pidempään. Muuten siis hoidan kaikki yösyötöt (syö vain korviketta pullosta). Nyt en ole saanut viikkoon nukuttua kunnolla. Mies ei tajua tätä tai osaa ottaa huomioon. Kutsuu vieraita ja eikä tee yhtään enempää kuin aiemmin. Ei järjestele asioita niin, että saisin levätä tai jopa nukkua. Viikon kohokohta on viikonlopun reissu Prismaan. Muuten olen vankina kotona. Mulla ei ole ystäviä, ei sisaruksia, ei isovanhempia jne., eli kukaan ei edes soita mulle ja kysy kuulumisia. Ainoa juttuseura on oma mies.
Nyt olen niin loppu. Vauva on ihana ja rakastan häntä suunnattomasti, mutta kun...oon vaan niin onneton, että vaan itkettää.
Tänään hajosin lopullisesti, kun mies oli viime viikonloppuna luvannut, että vie mut tänä vkl kaupoille, jotta saan sopivat housut (synnytyksen jälkeen ei yhtiäkään sopivia housuja, koska lantio leveni niin paljon + on raskauskiloja). Olisi kiva, että saisi edes housut, jotta edes teoriassa voisi ulkoilla joskus... Noh, mies sitten unohti koko asian...tai ei välitä, en tiedä. Kutsui kaverinsa kylään, kun "eihän meillä mitään ihmeellistä ole".
Hajosin ihan täysin. Naurettavaa ehkä, mutta mä olen ihan loppu. Mä en jaksa enää. Mä oon niin katkera miehelle, että hän pääsee töihin, käymään kaupassa, tapaa kavereitaan, on sukulaisia kenelle hehkuttaa ihanaa vauva-arkea....ja mä olen vankina kotona. Tuntuu, että mulla ei oo enää mitään väliä. Mulla ei oo enää tarpeita. Mä oon näkymätön. "Enhän mä oo ees nyt töissä, joten pitäshän mun jaksaa hoitaa vauvaa myös iltaisin ja viikonloppuisin"...
Mutta kun mä en jaksa. Ja naurettavinta tässä on se, että mä oikeesti murruin hysteerisesti itkemään tänään niiden hiton housujen takia - niin hullua kuin se onkin.
Mä varmaan...tai en mä tiedä enää. Mä oon vaan niin surullinen ja katkera miehelleni. Ei tän pitänyt mennä näin.
Kommentit (48)
Ja sinulla ja miehellä on kommunikaatiovaikeuksia,varsinkin keskusteluiden suhteen.Ja masennus ajaa helposti marttyyriksi ja katkeroittaa
Väsymystä ja uuden asian edessä ei mene kotityöt nyt tasan. Otat oman aikasi itse: lapsi miehelle ja sinä kauppaan. Ei ne kotona siihen kuole. Eikö mies ole isyyslomalla, jos vauva 1 kk vanha? Meillä mies oli kyllä kuukauden kotona lapsen synnyttyä, oli säästellyt lomia syntymisen tienoille.
Miehen tehtävä on nyt tehdä sinulle ruokaa ja huolehtia että saat välillä nukuttua. Ihan perustarpeet, muuten alkaa pinna kohoilla itsekullakin. Työaikaan ei mies voi yösyöttämisiin osallistua, koska olisi itsekin sitten poikki. Sinä voit nukkua päivällä ja silloin kun lapsi nukkuu, elää lapsen tahdissa.
Olisiko apua, jos et meille tätä näytä vaan mieluummin miehellesi?
Minulla samat kokemukset muinoin vauvan syntymän jälkeen. Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja mies pitkillä työmatkoilla. Minä yksin viikkoja vastasyntyneen kanssa ilman tukiverkkoa.
Olin myös aivan loppu. Soitin neuvolaan ja kerroin ikävästä tilanteesta heille. Eihän kukaan jaksa, jos ei saa nukuttua ja hetken rauhaa.
Neuvolan kautta sain hoitajan pari kertaa apuun, että sain edes itse nukuttua.
Sinulla on onneksi mies iltaisin kotona. Hänet olisi saatava ymmärtämään se, että jos uuvut ja joudut sairaalaan, hän hoitaa sitten vauvan ja kodin. Kannattaisi vaatia apua, koska niinkin voi käydä.
Toivottavasti saat apua!! On ihana nauttia vauvasta, kun ei ole kuoleman väsynyt.
Ja sinulla ja miehellä on kommunikaatiovaikeuksia,varsinkin keskusteluiden suhteen.Ja masennus ajaa helposti marttyyriksi ja katkeroittaa
Hormoonit ja univelka vaan tekee tehtävänsä ja kaikki tuntuu vaikealta. Juttele miehen kanssa että hoitaa välillä vauvaa, käy sitten kaupoissa ja muualla mikä piristäisi. Koita nukkua aina kun vauvakin, ja koita saada mies hoitamaan viikonloppuisin yösyötöt että saisit yhtäjaksoiset unet.
Mene vaan päivä kerrallaan eteenpäin, tai tunti kerrallaan kun tuntuu oikein pahalta. Aikaa myöten helpottaa kun vauvallekin tulee päivärytmi. Järjestä sitten päiviin mukavaa puuhaa vauvan kanssa, käytte jossain äiti-lapsi -kerhoissa tai mitä paikkakunnaltasi vaan löytyykään.
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
nyt haet rohkeasti apua isovanhemmilta, neuvolasta, terveyskeskuksesta yms. Vielä ei ole myöhäistä, mutta voit sairastua pahaan masennukseen, mikä on tuiki tavallista kun synnytyksestä on vain noin vähän aikaa.
Ihanteellista tietysti olisi, jos miehesi olisi vastuullinen ja huomaisi tilanteesi ja olisi apuna. Valitettavasti, näin ei läheskään aina ole.
Tsemppiä sinulle,
t. koululaisen äiti, joka myös oli samanlaisessa tilanteessa aikoinaan
tai ehkä vain väsyttää. Kuule, yritä saada nukuttua enenmmän. Nuku päivällä, ota vaikka vauva viereen niin et stressaa siitä että miloin se seuraavan kerran vinkaisee. Pikkuvauva nukkuu paljon, äidin ei ole mitenkään "pakko" olla väsynyt, jos vain tajuaa että menee pötkölleen.
Selitä miehellesi rauhallisesti asioita. Miehesi ei vättämättä mitään pahaa ole tehnyt tai tarkoittanut, hän ei vain ehkä tajua oikein tilannetta, se on niin uusi hänellekin. Etkä muuten tajua sinäkään! Vauva vasta 1 kk, asiat tulevat muuttumaan monella tavalla!
Yritä rauhoittua ja tehdä kaikessa rauhassa itsellesi selväksi se, että olet kiinni vauvassa, yhtä sen kanssa. Se on jokaisen äidin osa. Se ei ole mitenkään välttämättä kauheaa, vaan oikeastaan aika ihanaakin, jos osaa ottaa rennosti.
Tee kotona mukavia asioita, käy vauvan kanssa paljon kärryttelemässä, hanki kantoliina, ja ennen kaikkea lepää ja nauti vauvastasi! Teillä on perhe-elämä vasta alkamassa, älä turhaan tee miehestä syntipukkia vain siksi, että olet itsekin hämmingissä, väsynyt ja hormonit taatusti sekaisin!
Tsemppiä!
suosittelen oikeasti puhumista sen miehen kanssa, sillä ei ole käsitystäkään, missä tunnetiloissa ja väsymyksessä olet. Ilmeisen nuoria?
Jätä vauva isän hoiviin ja lähde ulos, kauppaan tms vähäksi aikaa tuulettumaan, ne pärjää, kun et edes imetäkään.
1) Kai noilla keleillä nyt voi käyttää muutakin kuin housuja, esim. hameita. Eikö sulla tosiaan ole mitään kaapissa?
2) Mikset mene yksinäsi "kaupoille"?
3) Eikö nuo miehen sukulaiset ja kaverit ole sinunkin kavereitasi? Kyllä meillä ainakin - jos miehen puolelta tulee tuttuja käymään" - siinä rupatellaan yhdessä ja vietetään aikaa eli ovat ns. yhteisiä vieraita. Eli ehkä miehesi ajattelee, että sinun yksinäistä arkeasi piristää vieraat. Miten niin ainoa seurasi on oma mies, jos teillä käy vieraita.
4) Miksi olet luopunut imettämisestä - se on pulloruokintaa vaivattomampaa. Mutta kun nyt kerta mieskin voi kätevästi syöttää, niin mikset ulkoile, mene lenkille, lukemaan lehtiä ulos yksin ja rauhassa jne. Ei se nyt voi yksistä housuista voi kiinni olla.
5) Ei ole mitään "raskauskiloja", vaan raskaudenaikaisesta ylensyönnistä johtuvaa ylipainoa.
6) Miksi olet vankina kotona? Elättekö jossain maassa jumalan selän takana ilman autoa???? Miksette muuta kaupunkiin?
1) Kai noilla keleillä nyt voi käyttää muutakin kuin housuja, esim. hameita. Eikö sulla tosiaan ole mitään kaapissa?
2) Mikset mene yksinäsi "kaupoille"?
3) Eikö nuo miehen sukulaiset ja kaverit ole sinunkin kavereitasi? Kyllä meillä ainakin - jos miehen puolelta tulee tuttuja käymään" - siinä rupatellaan yhdessä ja vietetään aikaa eli ovat ns. yhteisiä vieraita. Eli ehkä miehesi ajattelee, että sinun yksinäistä arkeasi piristää vieraat. Miten niin ainoa seurasi on oma mies, jos teillä käy vieraita.
4) Miksi olet luopunut imettämisestä - se on pulloruokintaa vaivattomampaa. Mutta kun nyt kerta mieskin voi kätevästi syöttää, niin mikset ulkoile, mene lenkille, lukemaan lehtiä ulos yksin ja rauhassa jne. Ei se nyt voi yksistä housuista voi kiinni olla.
5) Ei ole mitään "raskauskiloja", vaan raskaudenaikaisesta ylensyönnistä johtuvaa ylipainoa.
6) Miksi olet vankina kotona? Elättekö jossain maassa jumalan selän takana ilman autoa???? Miksette muuta kaupunkiin?
Ei kotona tartte siivota. Et ole siivouslomilla vaan vauvalomalla!
Neuvolasta saaduissa oppaissa on sanottu että ota synnytyksen jälkeen vaan tavoitteeksi että päivittäin käyt ulkona liikkumassa ja käyt suihkussa.
Ei muuta.
Miten joku pitää vauvaa väärin sylissä? Sattuuko vauvaa? Relaa vähän..
Pyytäkää vieraita tuomaan pullat mukanaan. Mies voi ladata keittimen ja kaataa kahvia. Nämä asiat pitää yhdessä sopia.
Ei työssäkäyvän harteillekaan voi heittää kotitöitä, kaupassa käymisiä, siivoamisia ja lasten hoitamisia. Yhdessä te asiat teette.
Ei niinkään voi tehdä että työssäkäyvää passattaisiin, pitää löytää teille sopiva tyyli.
Yhdenkin lapsen kanssa saa väsyä. Varsinkin jos ei olla puhuttu mitä arki on niin kuvat ei ehkä toteudukaan eikä se niin ruusuista ole arki.
Sen arjen mitä olette elänyt ennen vauvaa niin siihen samaan tulee vauva jota hoitaa.
Tottakai sun lantio on leveä synnyttämisen jälkeen koska olet pusertanut vauvan lantiostasi etkä ole palautunut!
Ulkoilemaan ja nauti ruokaa ja juotavaa.
täysin normaalilta, väsyneeltä esikoisen äidiltä. Kaikki on uutta ja yllättävän raskasta.
Joku kysyi miksen imetä? En voi imettää, koska mulla on lääkitys, joka estää imettämisen. Haluaisin kyllä imettää, mutten saa. Olen kyllä saanut kuulla miljoonalta taholta, että korvike ei ole yhtä hyvää, kuin äidinmaito, mutta minkäs teet.
Sekavasta tekstistäni - tai oikeammin tunteenpurkauksestani - jäi sanomatta se, että yritän kyllä nukkua aina kun vauvakin nukkuu, mutta aina se ei oikein onnistu. Olen aina ollut huono nukkumaan. Ennen raskautta ja vauvaa oli ihan normaalia, että sain nukuttua vain noin vajaan 6h yöunet ja silloinkin heräsin 2-4krt yössä. Päiväunia en pystynyt ennen nukkumaan koskaan. Siksi kai tämä vauva-ajan nukkuminenkin on ollut superhuonoa.
Mulla ei siis ole sisaruksia, eikä enää vanhempia tai isovanhempia. Ei siis tukiverkkoa. Ystäviä ei ole, koska ne pari kaveria jäivät aikoinaan pitkän välimatkan päähän. Ja ei, meille ei ole miehen kanssa yhteisiä kavereita. Ei vaan ole.
Ja onhan mulla mun raskaushousut, jotka pysyvät hakaneuoloilla ylhäällä, joten en mä nyt ihan ilman housja ole. Olisin vaan halunnut sopivat housut, jotta tuntisin oloni mukavaksi, tai edes ihmiseksi...
Ja mä en pääse kaupoille ilman, että mies antaa autokyydin - siksi en voi jättää vauvaa miehelle ja lähteä itse kaupoille.
Mutta kiitos asiallisista vastauksistanne. Ehkä mä vaan koetan käydä vaunulenkeillä.
ap
Onko sen suorittamiselle joku este? Jos on, niin harkitkaa muuttoa palvelujen kupeeseen. Eihän tuollaisesta elämästä nyt muutenkaan mitään tule, ettei ihminen pääse kaupassa käymään ilman miestä. Mitä jos miehen vaikka käsi murtuu tai jalka menee sijoiltaan, eikä hän pysty ajamaan?
Kaupungissa on myös helpompi muodostaa niitä tukiverkkoja, kun on leikkipuistot, naapurit, MLL:n meiningit jne.
Istukaas nyt miehen kanssa pöytään ja käykää yhdessä läpi, mikä olisi järkevintä.
Ja eikö sulla tosiaan ole yhtään hametta?
Ja ovatko nuo miehen kaverit sitten niin erihenkisiä, ettei juttu sinulla kulje heidän kanssaan? Ovatko sinkkumiehiä? Jos eivät, niin pyydä, että ottavat partnerinsa mukaan kyläilemään.
Joku kysyi miksen imetä? En voi imettää, koska mulla on lääkitys, joka estää imettämisen. Haluaisin kyllä imettää, mutten saa. Olen kyllä saanut kuulla miljoonalta taholta, että korvike ei ole yhtä hyvää, kuin äidinmaito, mutta minkäs teet.
hänet on saatava ymmärtämään tarpeitasi tavalla tai toisella. Älä ala marttyyriksi.Hormonit heittelee vielä jonkun aikaa synnytyksen jälkeen, keho palailee sille normaaliin olotilaan.
Ihmettelen että olet täysin suvuton, onko tullut välirikkoja vai onko kaikki läheisesi kuolleet.
Oliko niin että halusit kiihkeästi vauvan ja mies ei vielä ollut valmis vauva-arkeen?
Sekavasta tekstistäni - tai oikeammin tunteenpurkauksestani - jäi sanomatta se, että yritän kyllä nukkua aina kun vauvakin nukkuu, mutta aina se ei oikein onnistu. Olen aina ollut huono nukkumaan. Ennen raskautta ja vauvaa oli ihan normaalia, että sain nukuttua vain noin vajaan 6h yöunet ja silloinkin heräsin 2-4krt yössä. Päiväunia en pystynyt ennen nukkumaan koskaan. Siksi kai tämä vauva-ajan nukkuminenkin on ollut superhuonoa.
Mulla ei siis ole sisaruksia, eikä enää vanhempia tai isovanhempia. Ei siis tukiverkkoa. Ystäviä ei ole, koska ne pari kaveria jäivät aikoinaan pitkän välimatkan päähän. Ja ei, meille ei ole miehen kanssa yhteisiä kavereita. Ei vaan ole.
Ja onhan mulla mun raskaushousut, jotka pysyvät hakaneuoloilla ylhäällä, joten en mä nyt ihan ilman housja ole. Olisin vaan halunnut sopivat housut, jotta tuntisin oloni mukavaksi, tai edes ihmiseksi...
Ja mä en pääse kaupoille ilman, että mies antaa autokyydin - siksi en voi jättää vauvaa miehelle ja lähteä itse kaupoille.
Mutta kiitos asiallisista vastauksistanne. Ehkä mä vaan koetan käydä vaunulenkeillä.
ap
sulla hormonit heittelee ja väsyneenä asiat tuntuvat miljoona kertaa kamalammilta. Mulla oli ihan samat fiilikset aikoinaan, ekan synnyttyä, olin totaalisen yksin päivät. Ja kadehdin miestäni, kun se PÄÄSI töihin, kadehdin vieraita, koska ne pääsi vierailun jälkeen kotiin ja mä jäin huutavan vauvan kanssa yksin.
Sovittiin miehen kanssa niin, että se hoiteli vauvan ainakin yhtenä yönä viikonloppuna ja myös aamun, jotta sain nukuttua. Ja kun ikää vauvalle tuli, kaikki vaan helpotti.
Jos siellä päin on vaan jotain äiti-vauvakerhoa, vauvamuskaria tai ihan mitä vaan, lähde ihmeessä johonkin, jotta saat aikuiskontakteja ja kuulet, että muillakin on suunnilleen samanlaista.
Ja vielä, tuli just mieleen; kun pääsin ekan kerran kunnolla kauppaan synnytyksen jälkeen, mies jäi vauvan kanssa autoon, koska halusin olla yksin. Olin tosin ollut joku 20 min kaupassa ja just ajattelin, kuinka ihanaa se on, ni puhelin soi ja tuo pösilö mieheni soitti ja pyysi tulemaan takaisin, kun vauva ei rauhoitu. ai saakeli, että otti päähän. Tuon jälkeen lähdinkin aina hankalan matkan taakse, bussilla, ja sain olla rauhassa.
ilman ajokorttia?
Tilaa hyvä ihminen postimyynnistä.
tai ehkä vain väsyttää. Kuule, yritä saada nukuttua enenmmän. Nuku päivällä, ota vaikka vauva viereen niin et stressaa siitä että miloin se seuraavan kerran vinkaisee. Pikkuvauva nukkuu paljon, äidin ei ole mitenkään "pakko" olla väsynyt, jos vain tajuaa että menee pötkölleen.
Selitä miehellesi rauhallisesti asioita. Miehesi ei vättämättä mitään pahaa ole tehnyt tai tarkoittanut, hän ei vain ehkä tajua oikein tilannetta, se on niin uusi hänellekin. Etkä muuten tajua sinäkään! Vauva vasta 1 kk, asiat tulevat muuttumaan monella tavalla!
Yritä rauhoittua ja tehdä kaikessa rauhassa itsellesi selväksi se, että olet kiinni vauvassa, yhtä sen kanssa. Se on jokaisen äidin osa. Se ei ole mitenkään välttämättä kauheaa, vaan oikeastaan aika ihanaakin, jos osaa ottaa rennosti.
Tee kotona mukavia asioita, käy vauvan kanssa paljon kärryttelemässä, hanki kantoliina, ja ennen kaikkea lepää ja nauti vauvastasi! Teillä on perhe-elämä vasta alkamassa, älä turhaan tee miehestä syntipukkia vain siksi, että olet itsekin hämmingissä, väsynyt ja hormonit taatusti sekaisin!
Tsemppiä!
anteeksi nyt vaan mutta jos sun vauva on nukkunut paljon se ei tarkoita että kaikki nukkuu! meidän neiti nukkui monta kk syntymän jälkeen päiväunet AINA 15 minuutttia kerrallaan. 15:TOISTA minuuttia. öisin saattoi valvoa 2tuntia putkeen,nukkua 2tuntia(useassa pätkässä) valvoa 15min-1tunnin ja taas pätkissä pari tuntia.
HITTO SOIKOON JOS SIINÄ TILANTEESSA EI OLE PAKKO OLLA VÄSYNYT NIIN MISSÄ SITTEN!?
ps vauva syntyi 14.30 nukahti ekan kerran klo 18.30 nukkui 30min taas roikkui tissillä lähes jatkuvasti ja vasta klo 5 nukkui kunnolla. mun mielestä se on aina nukkunut sen 12-14tuntia siinä sekä yö että päiväunet ja kaikki pätkissä,jos se nukkui 2tuntia heräämättä niin mä olin onnellinen
muihin äiteihin. Kyllä se siitä.
Ja tilaa ne housut tosiaan postimyynnistä.
eli ostat seuraavalla kerralla, kun menette ruokaostoksille.
että saat ne housut ostettua. Antakoon pullosta maidon kerran niin menee normaalistikin.