Lue keskustelun säännöt.
Mä oon ihan loppu...ja katkeroidun miehelleni :(
07.08.2010 |
Mä en jaksa tätä enää. Vauva vasta 1kk ja mä olen ihan loppu. Tuntuu, että pää hajoaa ja tekisi mieli vaan kiljua miehelle.
Mies päivät töissä. Iltaisin hoitaa vähän vauvaa, ei kuitenkaan oikein osaa pitää vauvaa sylissä. Läppäri on enemmän sylissä, kuin mitä vauva :(
Normaalisti viikonloppuisin herätän toisena aamuna miehen hoitamaan vauvaa noin klo 9.00, jotta saisin itse nukkua pidempään. Muuten siis hoidan kaikki yösyötöt (syö vain korviketta pullosta). Nyt en ole saanut viikkoon nukuttua kunnolla. Mies ei tajua tätä tai osaa ottaa huomioon. Kutsuu vieraita ja eikä tee yhtään enempää kuin aiemmin. Ei järjestele asioita niin, että saisin levätä tai jopa nukkua. Viikon kohokohta on viikonlopun reissu Prismaan. Muuten olen vankina kotona. Mulla ei ole ystäviä, ei sisaruksia, ei isovanhempia jne., eli kukaan ei edes soita mulle ja kysy kuulumisia. Ainoa juttuseura on oma mies.
Nyt olen niin loppu. Vauva on ihana ja rakastan häntä suunnattomasti, mutta kun...oon vaan niin onneton, että vaan itkettää.
Tänään hajosin lopullisesti, kun mies oli viime viikonloppuna luvannut, että vie mut tänä vkl kaupoille, jotta saan sopivat housut (synnytyksen jälkeen ei yhtiäkään sopivia housuja, koska lantio leveni niin paljon + on raskauskiloja). Olisi kiva, että saisi edes housut, jotta edes teoriassa voisi ulkoilla joskus... Noh, mies sitten unohti koko asian...tai ei välitä, en tiedä. Kutsui kaverinsa kylään, kun "eihän meillä mitään ihmeellistä ole".
Hajosin ihan täysin. Naurettavaa ehkä, mutta mä olen ihan loppu. Mä en jaksa enää. Mä oon niin katkera miehelle, että hän pääsee töihin, käymään kaupassa, tapaa kavereitaan, on sukulaisia kenelle hehkuttaa ihanaa vauva-arkea....ja mä olen vankina kotona. Tuntuu, että mulla ei oo enää mitään väliä. Mulla ei oo enää tarpeita. Mä oon näkymätön. "Enhän mä oo ees nyt töissä, joten pitäshän mun jaksaa hoitaa vauvaa myös iltaisin ja viikonloppuisin"...
Mutta kun mä en jaksa. Ja naurettavinta tässä on se, että mä oikeesti murruin hysteerisesti itkemään tänään niiden hiton housujen takia - niin hullua kuin se onkin.
Mä varmaan...tai en mä tiedä enää. Mä oon vaan niin surullinen ja katkera miehelleni. Ei tän pitänyt mennä näin.
Kommentit (48)
Mitä ihmeen tekemistä hameella nyt tämän asian kanssa on? Tai imettääkö tai ei? Joku jaksaa oikeasti miettiä, että eikö ap:lla ole hametta...
AP: näytä tänne tekemäsi aloitus miehellesi tai kerro hänelle rauhallisesti ilman syyttelyä samat asiat, miltä sinusta tuntuu.
Ajokortin ajamisesta on apua vasta monen kuukauden päästä, joten pääsetkö linja-autolla mihinkään? Jos et imetä, voit jättää hyvin vauvan miehellesi muutamaksi tunniksi ja mennä ostamaan vaikka niitä housuja. Pelkkä kotoa pois pääseminen jo helpottaa, usko pois. Perusongelmasi tuskin on ne housut, vaan ahdistus siitä, että olet täysin yksin vauvan kanssa ja "vankina" kotona. Tilaa housut postimyynnistä, monia eri vaihtoehtoja ja kokoja, esim. Ellokselta saa 3 päivässä pikatoimituksella.
Vauvan kanssa kukin meneillään oleva tilanne tuntuu aina ikuisuudelta, ja jälkikäteen ajateltuna hurahti ohi noin vain. Varmasti kuukauden päästä tilanne on jo toinen ja arki on asettunut eri uomaan. Jos vain muistat puhua miehellesi ja pitää puolesi. Miehet ei vaan tajua, mitä kotona oleminen on, se voi näyttää hänestä jopa helpolta.
Tsemppiä, selviät varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tulee lähdettyä, kun on pakko, miehen on pakko järkätä aikaansa niin että sä pääset sovituille tunneille, saat muuta ajattelemista ja omaa aikaa.
Autokoulun jälkeen sitten joku muu harrastus, johon menet ihan sovitusti, oli se sitten jumppatunti, avoimen yo:n luento, työväenopiston kurssi tms.
Mulla oli molempien lasten kanssa se ongelma, etteivät osanneet juoda pullosta. Olin jumissa ja aika onneton, mutta silti sain jotain lyhyitä harrastuksia järkättyä, esim. työväenopiston kurssilla kävin ja mies olisi soittanut mut kotiin, jos vauvan nälkä olisi mennyt ihan mahdottomaksi siinä tunnissa, parissa. Ekat pari kuukautta vaan oli hankalat, kun syöminen oli vauvalla rytmitöntä enkä voinut siis mennä mihinkään ilman lasta.
Tyttö täyttää tänään kuukauden ja on muuttanut elämäni täysin. Joka toki on normaalia. Se on muuttanut myös miestäni... Kun tyttö pullahti maailmaan minua ei enää ole ollut olemassa. En saanut sairaalassa halausta,suukkoa. Sain seuraavana päivänä daim suklaalevyn:) voi miten ihanaa.Tosin olen taivaallisen onnellinen että sain terveen tytön,olisin kuitenkin halunnut myös vähän huomiota mieheltäni tai ihan keltä tahansa,niin ei ole vaan vielä käynyt. Synnytys oli todella vaikea ja mies oli kokoajan mukana mutta silloinkaan ei koskenut minuun sormellakaan,ei kai uskaltanut tai tajunnut,tuijotti vaan vieressä. Kun kotiuduttiin vieraita on ravannut päivittäin aina tänne asti, anoppi etupäässä kehumassa ihanaa lapsenlastaan ja sitä miten se isänsä näkoöinen..isä sitä isä tätä isäisäisä, raahaa jopa omia ystäviään meille ihailemaan lasta. Se puhuu myös ristiäisistä ja niiden tarjoilusta, minun mielipiteilläni ei juuri ole väliä. Kukaan vieraista ei koskaan tuo tullessaan mitään, istuvat valmiiseen kahvipöytään. Kaikki haluavat olla lapsen kanssa,se revitään minun sylistäni pois! Mies huomauttelee jatkuvasti siitä miten pidän lasta sylissä, milloin sillä on nälkä jnejne.. en siis tajua/osaa tehdä mitään. Jos pitää kaupassa käydä niin se olen minä, mies haluaa olla tytön kanssa. Tulee väistämättä tunne että minua ajetaan pois tytön luota, nyt on käynyt niin että tyttö ei olisi millään minun sylissäni, alkaa itkemään heti ja silloin tulee itku minullekin.
Tyttö täyttää tänään kuukauden ja on muuttanut elämäni täysin. Joka toki on normaalia. Se on muuttanut myös miestäni... Kun tyttö pullahti maailmaan minua ei enää ole ollut olemassa. En saanut sairaalassa halausta,suukkoa. Sain seuraavana päivänä daim suklaalevyn:) voi miten ihanaa.Tosin olen taivaallisen onnellinen että sain terveen tytön,olisin kuitenkin halunnut myös vähän huomiota mieheltäni tai ihan keltä tahansa,niin ei ole vaan vielä käynyt. Synnytys oli todella vaikea ja mies oli kokoajan mukana mutta silloinkaan ei koskenut minuun sormellakaan,ei kai uskaltanut tai tajunnut,tuijotti vaan vieressä. Kun kotiuduttiin vieraita on ravannut päivittäin aina tänne asti, anoppi etupäässä kehumassa ihanaa lapsenlastaan ja sitä miten se isänsä näkoöinen..isä sitä isä tätä isäisäisä, raahaa jopa omia ystäviään meille ihailemaan lasta. Se puhuu myös ristiäisistä ja niiden tarjoilusta, minun mielipiteilläni ei juuri ole väliä. Kukaan vieraista ei koskaan tuo tullessaan mitään, istuvat valmiiseen kahvipöytään. Kaikki haluavat olla lapsen kanssa,se revitään minun sylistäni pois! Mies huomauttelee jatkuvasti siitä miten pidän lasta sylissä, milloin sillä on nälkä jnejne.. en siis tajua/osaa tehdä mitään. Jos pitää kaupassa käydä niin se olen minä, mies haluaa olla tytön kanssa. Tulee väistämättä tunne että minua ajetaan pois tytön luota, nyt on käynyt niin että tyttö ei olisi millään minun sylissäni, alkaa itkemään heti ja silloin tulee itku minullekin.
Ihan oikeasti, ei kai lapsesta kannata tehdä kiisatkapula aja olisit tyytyväinen jos miehesikin haluaa tutustua lapseen ja hoitaa sitä. Meillä esikoinen oli vajaan viikon kun annoin sen isälle ja lähdin kauppaan, mitenköhän tuostakin asiasta joku saa ongelman aikaiseksi?
Ihan oikeasti, ei kai lapsesta kannata tehdä kiisatkapula aja olisit tyytyväinen jos miehesikin haluaa tutustua lapseen ja hoitaa sitä. Meillä esikoinen oli vajaan viikon kun annoin sen isälle ja lähdin kauppaan, mitenköhän tuostakin asiasta joku saa ongelman aikaiseksi?
ihan oikeasti itsellesi vaan - et viittis syyllistää toista asioista, jotka hänelle tuntuvat isoilta, vaikka sinulle eivät tuntuisikaan?? Hän on kuitenkin juuri synnyttänyt, ihmekö tuo että asiat tuntuvat normaaliakin suuremmilta! :)
Eikä mun ole tarkoitus edes vähätellä, kyllä tuo takuulla kurjasta tuntuis kenestä tahansa, mutta muistathan, että hormonit vähintäänkin tuplaavat pahan mielesi. Muistatko törmänneesi täällä juttuihin, kuinka isää ei vauva kiinnostakaan ja itse joutuu koko ajan vauvaa hoitamaan? Niillekin multa irtoaisi sympatiaa, varmasti sinultakin "normitilassa". Mutta nyt oma ongelmasi on käsillä, ja totta kai se on nyt akuutti. Yrittäisit silti nauttia siitä, jos suinkun kykenet, että isää ja muita vauva noin kovasti kiinnostaa. Nukut ja lepäät, kun isä sylittää vauvaa. Kyllä hän sinuakin rakastaa, on vain uuden vauvan huumassa - kuten niin usein me naiset olemme, ja samalla huomaamattamme/tahtomattamme laiminlyömme miehiämme.
Tökeröt vieraat jotka olettavat saapuvansa valmiiseen kahvipöytään, saavat keittää itse kahvinsa. Sano että aiot ottaa rennosti, ei kukaan vastaan sinulle sano, saat olla väsynyt! Ja että jos kahvi maistuu niin purut on loogisessa paikassa tai että isäkin osaa keitintä käyttää.
Ja jos anoppi haluaa höösätä ristiäistarjoiluista, niin jos ei kolahda omanarvontuntoosi liikasi, niin anna höösätä. Sano painavasti mielipiteesi niistä asioista, millä on väliä, mutta noin muuten niin relax and lay back, ottakoon frouva homman hoitaakseen, pääsetpä helpommalla. :)
Voi kun tuli surku tuosta, että koet niin voimakkaasti sen, että vauva itkee sylissäsi... Älä ota sitä niin, ettet olisi lapselle tärkeä! Hyvänen aika, sinä olet hänen äitinsä! Ja vauva on vielä ihan, ihan pieni, ja jos jotain, niin äidinvaistollasi ja leijonanemon tahdollasi VAADI saada pitää vauvaa. Muistan kun omani oli ihan pieni ja tuntui että en merkinnyt vauvalle mitään, tuntui olevan ihan sama kenen sylissä on, minä en ollut yhtään tärkeä... Mutta teidän taipaleenne on vasta alussa, usko pois, vielä joskus toivot, että hänelle kelpaisi jonkun muunkin syli kuin äidin, edes hetkeksi...
Anna teille aikaa ja ole itsellesi lempeä. Sinä saat tuntea olosi kurjaksi ja hylätyksi, mutta muista, että normaaliolossa asiat olisivat ihan toisin. Se on vaan fakta. Puhu miehesi kanssa, sano että kaipaat huomiota ja pistät sen vauvan vaikka sitten anopin matkaan kävelylle tunniksi ja viettäisitte hetken ihan vaan kainalokkain.
Jaksamista sinulle ja paljon, paljon onnea uudesta vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surulliselta kuulostaa elämäsi. Sinun pitää kuitenkin itse muuttaa sitä mukavammaksi, ottaa vähän vastuuta! Puhut miehesi kanssa ja kerrot hänelle suoraan mitä tarvitset. Esimerkiksi huomiota mieheltäsi, että rauhoitatte elämänne vähäksi aikaa vain teidän uudelle perheelle, että hän pitää kuukauden tauon tietokoneella ja keskittyy teihin. Mitä nyt tarvitsetkaan. Esikoisen isät ovat myös uudessa tilanteessa, eivät he välttämättä ole ajatustenlukijoita, vaikka miten tuntuisi itsestäänselvältä minkälaista käytöstä heiltä odottaa.
Odotan esikoistani ja olen tämän ja monen muun vastaavan tarinan jälkeen hyvin onnellinen siitä, että olen todellakin keskustellut mieheni kanssa. Vaikka välillä olen joutunut vaatimaan mieheltä asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista ja aikaa keskusteluille. Tällä hetkellä parisuhteemme ja välimme ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja uskon, että raskas pikkuvaihe sujuu sen takia paremmin.
Mieheni on joutunut jo raskausaikana muuttamaan käytöstään ja ajankäyttöään. Olemme sopineet, miten asiat hoidetaan vauvan syntymän jälkeen, jotta kumpikin saa levätä, omaa aikaa ja tarpeeksi aikaa vauvan kanssa.
Suosittelen siis keskustelemaan miehesi kanssa. Ja menkää vaunulenkille koko perhe yhdessä! Ja muista, että sinun työtäsi on hoitaa vauvaa, kun miehesi on töissä. Teette siis yhtä pitkää päivää kumpikin. Jos lisäksi joudut hoitamaan vauvaa yksin myös yöllä, kohtuullista on, että miehesi viettää vauvan kanssa edes muutaman tunnin joka ilta. Sillon sinä voit levätä rauhassa.
Jos kerran vauva syö korviketta, niin miehesi voi yhtä hyvin heräillä syöttämään vauvaa. Meillä myös korvikevauva, ja mies heräili vuorotahtia minun kanssa. Auttaa kummasti jos saa nukkua kokonaisia öitä silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun ex oli aivan samanlainen, onkohan ne sukua?
tosin mina jatin vakisin lapsen hanelle ja lahdin kaupoille...arvaa kuka soitteli heti 30min paasta et tuletko jo...ei se raukka osannu vaippaa ees vaihtaa :S
Sinun ei tarvitse kysya lupaa lahtea johonkin yksin tai vaikka nukkua...sina annat tai tyrkkaat lapsen isille ja sano et menee vaik ulos kaveleen tai autol ajelee pariks tunniks ja et sina nukut just nyt!
meillakin ex osasi esittaa hyvaa isaa sukulaisten lasnaollessa, tai kun he jotain kysyivat..katsoin jonkin aikaa kierosti vieressa ja sitten avauduin :D heh...oli ukko aika hiljaa silloin.
minua myos auttoi kun vasytti niin laitoin lapsen sitteriin ja se roikkulelu siihen ja joku teletappi kasetti tais olla niin paalle...eihan se nyt telkkaria katso mut kivoja aania kuunteli...makasin sohvalla ja lepailin kun lapsi touhus siin sohvanvierel sitterissa....siita oli helppo ojentaa kasi ja laittaa tutti suuhun tai pullo.
been there done that :) voimia sinulla ja pikkuiselle.
saat muutakin ajateltavaa kuin vauvan. Meillä mies joka lupasi että tukee lapsen hoidossa ei meinannut siihen osallistua syntymän jälkeen mutta kun lapsi oli 4kk ja olin tosi masentunut ja väsynyt niin lähdin tietokonekursseille. Ne piristivät minut ilman niitä tuskin olisin selvinnyt. Sitten mies joutui hoitamaan lasta illat ja jos tuntui ettei pysty hoitamaan niin vei lapsen anopille näin minä selvisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulle housut!
Sovitte miehen kans et kerran viikossa on kaupunkipaiva, jolloin han tulee kuskiks, kaytte yhdes kaupois, mies hoitaa vauvaa sen aikaa kun sa kayt vahan itsekses kaupois (vaikka sovittamas housuja tai mita nyt haluat).
Toinen aamu vkonloppuna on se kun mies hoitaa vauvaa ja sa saat nukkua niin pitkaan kun haluat.
Pulloruokinnassa on hyvatkin puolensa!
Kay joka paiva ulkoilemassa vaunujen kanssa, siita tulee parempi mieli. Syo saannolliset ateriat kotona,
Unenpuute tekee ihmisen hulluks. Toivottavasti saat lepoa! Ja ne housut, olin tosissani.
Naiset, nyt vähän solidaarisuutta kehiin. En tosin ihmettele, mistä kumpuavat Suomen kiusaamistilastot...kotoa kaikki lähtee.
Tsemppiä ap!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset, nyt vähän solidaarisuutta kehiin. En tosin ihmettele, mistä kumpuavat Suomen kiusaamistilastot...kotoa kaikki lähtee.
Tsemppiä ap!!!!!!
Emännille ei kelpaa jos mies hoitaa tai ei hoida. Sukulaiset eivät saa tulla kylään ja pitää vauvaa sylissä ja sitten itketään kun on niin rankkaa. Ja tuntuu ettei osata keskustella asioista, sanoa vaikka anopille, etä kiva kun tulette kylään, mutta olen ihan puhki joten voitteko tuoda vaikka pullat niin minä keitän kahvit. Minusta aika yksinkertaista.
joku saa pitää lastaan sylissä ainoastaan syötön ajan ja sen jälkeen se revitään pois niin kyllä se hitto soikoon ongelma on! en sano etten haluaisi kaupassa käydä, tottakai haluan mutta jos sekin on että raahaan sieltä pullaa miehen sukulaisille joita se tänne kutsuu niin olkoot! kiistakapulaa lapsesta ei ole tehty, nyt mies lähti töihin kun isyysloma on ohitse, lapsi ei ole sylissäni yhtään, huutaa suoraa huutoa. lisäksi mieheni opetti lapselle tutin käytön, inahdus ja tutti suuhun..nyt meillä juostaan heti kun lapsi vähän älähtää. meneehän se äitiys tietysti niinkin että syötän ja ktselen sitterissä ähisevää vauvaa ja sitten illalla miehen sylissä hymyilevää vauvaa. OK! Ps. olen ollut lapsien kanssa hyvin paljon tekemisissä ja hoitanut niitä myös työkseni. Mieheni vaihtoi kaksi viikoa sitten ensi kertaa vaipan mutta tietää hoidosta/kasvatuksesta kaiken!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku saa pitää lastaan sylissä ainoastaan syötön ajan ja sen jälkeen se revitään pois niin kyllä se hitto soikoon ongelma on! en sano etten haluaisi kaupassa käydä, tottakai haluan mutta jos sekin on että raahaan sieltä pullaa miehen sukulaisille joita se tänne kutsuu niin olkoot! kiistakapulaa lapsesta ei ole tehty, nyt mies lähti töihin kun isyysloma on ohitse, lapsi ei ole sylissäni yhtään, huutaa suoraa huutoa. lisäksi mieheni opetti lapselle tutin käytön, inahdus ja tutti suuhun..nyt meillä juostaan heti kun lapsi vähän älähtää. meneehän se äitiys tietysti niinkin että syötän ja ktselen sitterissä ähisevää vauvaa ja sitten illalla miehen sylissä hymyilevää vauvaa. OK! Ps. olen ollut lapsien kanssa hyvin paljon tekemisissä ja hoitanut niitä myös työkseni. Mieheni vaihtoi kaksi viikoa sitten ensi kertaa vaipan mutta tietää hoidosta/kasvatuksesta kaiken!!
Anteeksi nyt vaan, mutta musta ongelma on sun korvien välissä eikä miehessä.
Mulle jäi kuva, että miehesi ei varmaan tahallaan ole tuollainen - ei vaan ehkä ymmärrä tai tiedä miten koet asian. Siksi on tärkeää että keskustelette asioista keskenänne ja kerrot hänelle mitä tunnet ja miten olet väsynyt. Tiedätkö miten miehesi kokee tilanteen? Voihan olla että hän koittaa olla mahdollisimman "normaali ja entisenlainen" ja jatkaa samoja rutiineja, koska luulee sen olevan paras ja nopein keino tilanteen normalisoimiseksi. Ei mies varmaan sinulle pahaa halua, teidän vaan täytyy jutella asioista että tiedätte molemmat mitä toinen odottaa/tarvitsee tässä tilanteessa.
Tuosta lapsen itkemisestä äidin sylissä (joku toinen äiti kirjoitti, ei AP), tuli mieleen että minä ajattelen ajsiasta niin että lapsi luottaa äitiinsä tarpeeksi näyttääkseen hänelle koko tunteidensa kirjon. Se että lapsi itkee sylissäsi on siis myös sitä, että olet hänelle tarpeeksi läheinen että hän uskaltaa näyttää tunteensa sinun sylissä, pyytää apua ja haluaa saada sinut reagoimaan signaaliinsa. Haluaa saada juuri sinut lohduttamaan!
Tsemppiä teille molemmille tilanteessanne ja paljon voimia! Uskon että kaikki kääntyy vielä paremmin.
Itse 4v tytön isi. Ei omaa aikaa. Olisinpa vielä poikamies boxissa. Vittu, kun käpy palaa
onpas ilkeitä kommentteja tullut ja ihan ilman syytä :/ surettaa kun äidit eivät tunnu pitävän toistensa puolta.
Aloittajan tuntemukset ovat itsellekin vauva-ajoilta ihan tuttuja. Nyt vaan juttelemaan miehen kanssa ja sopimaan asioista niin, että olette molemmat tyytyväisiä!
Alku on aina hankalaa. Puolen vuoden päästä jo naureskelet noille ajatuksillesi.
Oikeasti, kukaan ei kerro miten rankkaa sen pikkuvauvan hoitaminen alkuun on.
Keskustele miehesi kanssa tuntemuksistasi, itke jos itkettää. Maidon tuotanto ja synnytys aiheuttavat sellaisia tuntemuksia jotka ovat pois tästä maailmasta.... Hyvin teillä on kaikki, ota rennosti ja yritä nauttia elämästä.
Meinaan jos asut lähellä niin mä voin sut viedä kaupoille. Otan oman vauvan mukaan.
Sä voisit näyttää ukollesi tän viestiketjun ja sanoa et tahdot muutakin kuin vain 4 seinää ja vauvan