Onko sinulle tärkeää, että lapsesi on myös biologisesti sinun lapsesi?

Olis se ollu aika outoa synnyttää jonkun muun lapsi.

En ole pitänyt tärkeänä ja lapseni ei ole biologisesti minun. Toisaalta jos olisi  niin minulla ei olisi lasta joten onneksi ei tärkeä asia. 

On tärkeää, koska minulle biologinen lapsi on jatkuvuutta.

Mutta huomaa: jos minulla olisi ei-biologinen lapsi, ei hän olisi yhtään sen arvottomampi kuin biologinenkaan eli tärkeys ei liity lapseen vaan asiaan.

Mielestäni on. Mutta jos olisin lapseton ja adoptoisin jonkun niin en tiedä miten lopulta olisi. Minä kun en edes ajatellut tehdä ikinä lapsia ja nyt olen äiti kolmelle. 

Kyllä mua olisi surettanut, mikäli olisi pitänyt adoptioon tyytyä.

Ehdottomasti on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua olisi surettanut, mikäli olisi pitänyt adoptioon tyytyä.

Asia on juuri näin.

Syntyvyys nousuun Suomessa!

Oli se tärkeää. Jos emme olisi kyenneet saamaan lapsia, en olisi halunnut adoptoida.

Toisaalta jos eroaisimme ja löytäisin jonkun toisen, jolla olisi ennestään lapsia, niin se ei haittaisi. Pyrkisin luomaan hänen lapsiinsa mahdollisimman hyvät suhteet.

Minulle on ollut tärkeintä, ettei yksikään lapsi ole biologisesti minun.

Haluaisin kokea raskauden, mutta haluan myös adoptoida.

Eiväthän he ole lapsiani jos eivät ole biologisesti lapsiani. Kysymys on järjetön.

Suurimmalle osalle ykkösjuttu. Vaikka ei kai sitä nyt sitten mitenkään hirveästi kailoteta kaikille.

Ei ole tärkeää.

Yksi sisaruksistani on adoptoitu ja varmaan senkin myötä olen ajatellut, ettei biologisuus ole tärkeää. Minulle ei ole myöskään mikään tärkeä asia siirtää geenejäni eteenpäin kenellekään.

Lapseni kuitenkin ovat biologisia lapsiani, koska se biologinen lapsi oli ns. helpoin vaihtoehto vanhemmuuteen. Raskausaikana minusta tuntui hyvin pitkään erittäin oudolta ajatukselta, että sisälläni kasvaa joku tuleva ihminen. Vastasyntynyt tuntui vieraalta tyypiltä, jonka kanssa olin ollut tekemisissä, mutta jota en oikeastaan tuntenut. Se kiintymys ja rakkaus lapseen vahvistui vasta lapsen syntymän jälkeen lapsen kasvaessa. Voisin kuvitella, että adoption myötä tapahtuu jotain samanlaista.

Ei varsinaisesti, avovaimon pojan kanssa hyvä suhde ja juuri kertoi rakastavansa minua. Yksikään lapsi ei ole syypää tilanteeseensa ja jokaista lasta tulisi parhaansa mukaan tukea ja rakastaa.

On. Kun eräs joka adoptoi sanoi,että ei halunnut ottaa vaan jotain baarihoitoa, niin itse ottaisin mielummin baarihoidon kanssa oman lapsen kun adoptionyytin.

Mutta sellainen, että ei tietäisi edes isukin nimeä tai selvää myistikuvaa, niin ei kiitos.

Esim. nuo etelän lomatuliaiset tyyliin yhden viikon lomaromanssi, on vähän naurettavia.

On tärkeää. Lapsesta on niin paljon kuluja ja työtä, että tuntuisi järjettömältä kasvattaa jonkun toisen lasta. Kissoja olen adoptoinut ja syydän aikaa ja rahaa niihin, mutta lemmikit ovat eri tavalla palkitsevia ja vähemmän työläitä kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti, avovaimon pojan kanssa hyvä suhde ja juuri kertoi rakastavansa minua. Yksikään lapsi ei ole syypää tilanteeseensa ja jokaista lasta tulisi parhaansa mukaan tukea ja rakastaa.

Ei ole silti sinun poika vaan ainoastaan avovaimosi poika.

Vierailija kirjoitti:

Harva mies kasvattaa biologisesti omaa lasta.

Liioittelet, suurin osa miehistä kasvattaa biologisestikin ihan omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

On. Kun eräs joka adoptoi sanoi,että ei halunnut ottaa vaan jotain baarihoitoa, niin itse ottaisin mielummin baarihoidon kanssa oman lapsen kun adoptionyytin.

Mutta sellainen, että ei tietäisi edes isukin nimeä tai selvää myistikuvaa, niin ei kiitos.

Esim. nuo etelän lomatuliaiset tyyliin yhden viikon lomaromanssi, on vähän naurettavia.

Millä tavalla on naurettavampaa hakea baarista lapsen isä, kuin matkalta?