Miniä haluaa tarkasti määräillä mitä hälle pitää ostaa lahjaksi

Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.

Just. Kysyit kuitenkin mitä hän haluaa?

Miks ostat miniälle lahjoja?

Mäkin olen ottanut sen kannan, että sanelen nykyään tarkemmin mitä toivon lahjaksi. En halua enää krääsää nurkkiini. Annan toki pari vaihtoehtoa.

Miksi annat mitään lahjaa, kun selkeästi lahjan antaminen tuntuu sinusta vaikealta?

Jos annat lahjan toiselle, niin kannattaa kunnioittaa toiveita jos ne ovat maltillisia. Ei kukaan halua turhaa rihkamaa vaikka se lahjan antajan mielestä olisi elämääkin suurempi asia ja antelias teko.

Siis ilman, että sinä kysyit mitä haluat lahjaksi vai?

Anoppi ilmoitti ottavansa mielellään vastaan erään designyrityksen tuotteita, vaikka ei edes juhlia pitänyt.

Näitä on ilmeisesti joka ikäluokassa.

On kyllä minustakin asiatonta esittää suhteettoman kalliita toiveita. Mutta ainahan niitä voi ostaa muiden kanssa kimpassa ja on kiva että antaa lahjoja mitä tietää että tulevat käyttöön ja ovat mieluisia. Turhaa tavaraa on maailmassa jo ihan liikaa ja epätoivottu lahja päätyy sitten johonkin kaapin perälle kunnes se päätyy roskiin.

Muuten olisi hyvä tuo itse valittu, mutta mihin hän tarvitsee niin kallista merkkidesigniä. Luulisi että jokin muu olisi parempi ja edullisempi harraste. Eihän sellaista lahjaa kukaan kehtaa kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ilmoitti ottavansa mielellään vastaan erään designyrityksen tuotteita, vaikka ei edes juhlia pitänyt.

Näitä on ilmeisesti joka ikäluokassa.

Ihan hyvä. Fiksu anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ilmoitti ottavansa mielellään vastaan erään designyrityksen tuotteita, vaikka ei edes juhlia pitänyt.

Näitä on ilmeisesti joka ikäluokassa.

Ihan hyvä. Fiksu anoppi.

Ei valitettavasti ole, mutta ei siitä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.

Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?

Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ottanut sen kannan, että sanelen nykyään tarkemmin mitä toivon lahjaksi. En halua enää krääsää nurkkiini. Annan toki pari vaihtoehtoa.

Sama. En halua turhaa krääsää, olen enemmän mielissäni siitä jos minulle ei osteta mitään.

minä annan lahjaksi kokonaisen ananaksen. se on terveellinen lahja. sitä voi laittaa pitsan päälle reilusti.

Kysyitkö miniältä mitä hän haluaa vai antoiko ohjeet lahjasta ihan pyytämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.

Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?

Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.

Minäkin olen saanut lahjaksi lahjakortin, jolla en tehnyt yhtään mitään. Kyseinen lahjakortti oli muutaman kympin lahjakortti kalliiseen liikkeeseen. Lahjakorttiin ladatulla summalla ei saanut ostettua liikkeestä mitään, eikä liikkeessä edes ollut oikein mitään mitä olisin halunnut. Tuohon aikaan olin vielä kaiken lisäksi köyhä opiskelija, eli joku oman 50€ pistäminen siihen että saisin jotain edes etäisesti käyttökelpoista harmitti.

Kaiken lisäksi lahjakortin antaja uteli usein mitä aion hankkia lahjakortilla.

Oikeasti, turhat lahjat on kaikista pahimpia vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Olen saanut kalliin mutta väärää mallia olevan harrastuskamppeen, vaikka ohjeeni ostajalle oli nimenomaa se että jos ei löydy tismalleen tätä älä osta mitään, se on minulle hyödytön. Teininä sain halpoja markettimeikkisiveltimiä vaikka en edes meikannut ja herkkuja, joille olin pahasti allerginen.

Vierailija kirjoitti:

minä annan lahjaksi kokonaisen ananaksen. se on terveellinen lahja. sitä voi laittaa pitsan päälle reilusti.

Itse asiassa, tää ois mun unelmalahja :D En tosin laittaisi pitsan päälle, vaan söisin silleensä. Ananas on lempihedelmäni ja haluan lahjaksi vain jotain nopeasti pois kuluvaa.

Minä sanoin entiselle anopille kerta toisen jälkeen, että en halua mitään lahjoja. Ja aina hän antoi kaikenlaista krääsää; hajuvesiä (ilmaisia kapanpäällisiä), rumia koristejuttuja ja muovikippoja yms. Aikani kun kielsin antamasta, niin aloin vaan heittämään suoraan roskiin. En edes jaksanut enää yrittää löytää joku muu joka halusi ne roinat. Ei ole saajan vastuulla, jos antaja vastusteluista huolimatta antaa kasan paskaa joka välissä.

Minä olen hirveä miniä, joka en halua lahjaksi yhtään mitään. Mielelläni otan vieraaksi koska vain ja tarjoan kakkukahvit, enkä siitä pahastu, jos haluaa tuoda syömistä tai juomista, mutta en tosiaan halua mitään tavaroita keneltäkään yhteenkään nurkkaan. Eikä myöskään mieheni. Anoppi "kärsi" mieheni koko nuoruuden ajan siitä, kun hänen pojalleen "ei kelpaa mikään" (kun ei siis halunnut koskaan lahjaksi MITÄÄN - ei ollut kyse siitä, että olisi nirsoillut lahjoista, että vääränlainen tuli), ja ilahtui sitten kun sai miniän, että mulle voikin ostaa kaikkien menetettyjen vuosien edestä. Noh, ei mennytkään niin kuin toivoi :D Todella monta vuotta yritti syyllistäen tyrkyttää milloin mitäkin tavaraa aina käydessään (ei siis pelkästään syntymäpäivinä), eikä mennyt jakeluun, ettemme halua mitään, koska meillä on jo kaikki mitä halutaan, ja maailma hukkuu muutenkin roskaan. Lopulta miehen piti siis ihan huutaa naama punaisena tästä. Se oli ihan kauhea tilanne, mutta sen jälkeen ymmärsi ja nyt on kaikin puolin mukava nähdä, kun ei tapaamiset pääty itkuun siitä, kun "mikään ei kelpaa" (ja siis todellakin joka ikinen kerta lähti kyynelehtien meiltä tavaroinensa, kun kieltäydyttiin ottamasta vastaan). Jotenkin se sijoiltaan mennyt levy siis pääsi takaisin paikalleen, kun mies karjaisi kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ottanut sen kannan, että sanelen nykyään tarkemmin mitä toivon lahjaksi. En halua enää krääsää nurkkiini. Annan toki pari vaihtoehtoa.

Sama. En halua turhaa krääsää, olen enemmän mielissäni siitä jos minulle ei osteta mitään.

Teille ainostaan se mikä ei ole "krääsää" on juurikin kallista merkkidesignia.