Suututko tai huudatko miehelle koskaan?
Meillä sattui ensimmäisen kerran (!) vajaa kymmeneen vuoteen, että kerrankin suutuin miehelle. Mainitsin ohimennen, että lopetin kahvin juonnin. Hän sanoi välittömästi, että sitten voimmekin luopua kahvinkeittimestä.
Tästä suutuin ja sanoin vihaisesti korotetulla äänellä, että "sinä et koske siihen" (miehellä on tapana karsia tavaroita, aina kun tulee tilaisuus.) Tähän hän sanoi, että "noin et puhu minulle, minulle ei huudeta".
Onko nyt niin, että puolisolle ei saisi näyttää vihastumista? Olen kai aina sitten jotenkin onnistunut hymistelemään asiat, ja nyt kun heti näytin tunteeni, niin se ei olekaan ok.
En ole aiemmin puolisolle "huutanut", lapsille tulee enemmänkin suututtua.
Huudetaanko teillä? Vai meneekö suhde heti poikki?
Kommentit (47)
Mitä teet keittimellä jos et juo enää kahvia ? Turhaa tilaa vie ja helpommin saat pidettyä itsesi kahvittomana ilman keitintä .
Tyhmä mies. Hänen mielestään teillä ei käy vieraita joille tarjotaan kahvia?
Vaikuttaa siltä, että olet 10 vuotta purrut hammasta, ja nyt se kamelinselkä katkesi.
Joo, eroa. On sitä naiset vähemmästäkin eronneet. Jätä se sika!!!!!!!
Suuttuminen on normaalia joskus voi huutaakin. Mutta oikeastiko suutuit siitä, että mies ehdotti kahvinkeittmen poissiirtämistä? Mitä oli taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä mies. Hänen mielestään teillä ei käy vieraita joille tarjotaan kahvia?
No siis tämä! Ja vasta eilen lopetin juomisen. Voihan olla, ettei mun linja pidä... Ja haluan tarjota vieraille kunnon kahvit. Kahvinkeitin on myös osa keittiön tunnelmaa, minusta... En arvannut miten tunteisiin asia meni. Hänellä tosin on pitkä historia minun tavaroideni vainoamisessa. (Hän ei itse juo kahvia, vaan laajan teekaapin vaativa juomaharrastus...)
En suutu enkä huuda kun ei ole vielä tullut mitään syytä vastaan.
Miksi suutuit miehelle tuosta kahvinkeitinjutusta? Mikset sanonut että siitä ei luovuta, oliko suuttuminen välttämätöntä?
Te ootte naurettavia. Hävetkää, toi mikään konflikti ollut.
Kehotan silti eroamaan, erilläänhän te ootte olleet kaikki nämä vuodet vaikka muka yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että olet 10 vuotta purrut hammasta, ja nyt se kamelinselkä katkesi.
Pelkään, että tässä on totuuden siemen. Mitä nyt? Ehkä oon pelännyt reaktiota, jos suutunkin...
Vierailija kirjoitti:
Te ootte naurettavia. Hävetkää, toi mikään konflikti ollut.
Kehotan silti eroamaan, erilläänhän te ootte olleet kaikki nämä vuodet vaikka muka yhdessä.
Miten voit nähdä tuollaista tästä? Voitko perustella?
Kofeiininpuute kiukuttaa, sehän on selvä.
Kyllä joskus tulee ääntä korotettua sekä miehelle, että lapsille, mutta harvemmin ja aina pyydän anteeksi. Mikään tyranni lautasten paiskoja en ole koskaan ollut, harvemmin kärähtää huutoon asti. Koskaan ei ole isompaankaan riitaan suhde loppunut, olisi aika huolestuttavaa, jos siihen loppuisi.
Sitten tuohon kahvinkeittimeen: Ymmärrän hyvin sen karsimisen. Jos edes toinen huushollissa ei ole karsija, asunto ja varastot pursuavat täyteen (niinkuin lähestulkoon meillä on käynyt, kun mitään ei saisi heittää pois). Mutta, että kahvinkeitin heti pois: ehkä häntä on v*tuttanut tilaa vievä keitin pöydällä, jos ei itse juo kahvia lainkaan ja nyt fiiliksissä ajatteli, että päästään siitä eroon? Varmaan sinullakin on joku hänen tavaransa, joka tekisi mieli ainakin piilottaa kaapin perälle. Joten turha tuollaisesta suuttua.
Suutun joskus, mutta ikinä en ole huutanut. Huutaminen on negatiivista, hyökkäävää, voimankäyttöä ja ei ikinä johda rakentavaan toimintaan. Huutamalla asia menee huonommin perille.
No miksi tuosta nyt suutuit, kun se oli vaan ehdotus? Olisin sanonut rauhallisesti, että pidetään vielä vieraita varten.
Hämmentävin ketju ikinä, vaikka tänään on ollut huonojen provojen päivä.
Jos tämä on nyt on tosiaan tapahtuntu kerran kymmenessä vuodessa, niin on ap:lla taas ongelma. Mutta todennäköisemmin ei ole eka kerta. Näille tunteiden näyttäjille tulee vain yleensä yllätyksenä, että toinen saattaa näyttää tunteet takaisin. Ap siis saisi huuta, mies ei huomauttaa tästä. Mutta jos tämän näytöksen jälkeen aletaan ihmettelemään suhteen jatkoa, niin kyllä tou vuorovaikutus oudolta kuulostaa.
Se tarvitaanko ap:n taloudessa kahvinkeitintä on taas ei triviaaliasia ja luotan, että ap ja hänen miehensä osaavat sen ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä mies. Hänen mielestään teillä ei käy vieraita joille tarjotaan kahvia?
No siis tämä! Ja vasta eilen lopetin juomisen. Voihan olla, ettei mun linja pidä... Ja haluan tarjota vieraille kunnon kahvit. Kahvinkeitin on myös osa keittiön tunnelmaa, minusta... En arvannut miten tunteisiin asia meni. Hänellä tosin on pitkä historia minun tavaroideni vainoamisessa. (Hän ei itse juo kahvia, vaan laajan teekaapin vaativa juomaharrastus...)
Kaikilla ei käy vieraita.
Suosittelen muuten tuota teenjuontia. Meillä on molemmat, laaja teekaappi ja kahvinkeitin sulassa sovussa. Itsekin kahvinjuojana tykästyin makuteehen heti, vaikka en parista kahvikupistakaan päivässä luovu.
Ehkä tuo kahvikeittimen poisvienti kertoo siitä, että teillä on liikaa tavaraa ja häntä stressaa se (minimalistisuus kunniaan)? Voisitte ehkä ennemmin yhdessä jutella, mitä muuta voisitte karsia, jolle ei kummankaan mielestä ole käyttöä?
Tilanne syntyi, kun juuri olin kertonut, että oon ollut ilman kahvia, ja lopetin sen. En saanut edes pistettä sanottua, kun hän heti sanoi, että keitin saisi lähteä. Olen hitaasti lämpeävä muutoksille ja hän on nopea toimimaan. Luulen, että kimpaannuin siitä, että jos en reagoi, niin keitin on jo torissa ja lahjoitettuna ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
En riitele mieheni kanssa, mutta huudan silloin tällöin kun olen etempänä ja haluan hänen kuulevan.
Niin? oonko ainoa? tähänkö pitkä liitto loppuu?