Lue keskustelun säännöt.
Suututko tai huudatko miehelle koskaan?
en ehkä sittenkään vielä valmis luopumaan
14.02.2023 |
Meillä sattui ensimmäisen kerran (!) vajaa kymmeneen vuoteen, että kerrankin suutuin miehelle. Mainitsin ohimennen, että lopetin kahvin juonnin. Hän sanoi välittömästi, että sitten voimmekin luopua kahvinkeittimestä.
Tästä suutuin ja sanoin vihaisesti korotetulla äänellä, että "sinä et koske siihen" (miehellä on tapana karsia tavaroita, aina kun tulee tilaisuus.) Tähän hän sanoi, että "noin et puhu minulle, minulle ei huudeta".
Onko nyt niin, että puolisolle ei saisi näyttää vihastumista? Olen kai aina sitten jotenkin onnistunut hymistelemään asiat, ja nyt kun heti näytin tunteeni, niin se ei olekaan ok.
En ole aiemmin puolisolle "huutanut", lapsille tulee enemmänkin suututtua.
Huudetaanko teillä? Vai meneekö suhde heti poikki?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En riitele mieheni kanssaja harvoin suutunkin, mutta huudan silloin tällöin kun olen etempänä ja haluan hänen kuulevan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet keittimellä jos et juo enää kahvia ? Turhaa tilaa vie ja helpommin saat pidettyä itsesi kahvittomana ilman keitintä .
Mulla käy vieraita, joten heitä varten otan kapselikeittimen kaapista esiin tarvittaessa.
Eri
En huuda miehelle, mutta heittelen häntä erilaisilla esineillä.
mm. lautasilla, laseilla,maljakoilla, veitsillä, palloilla yms..mitä nyt
sattuu käteen osumaan.
Mies on taitava väistelemään, harvoin osun.
Heh. Nyt miehes on kusessa. Kohta sulta loppuu halut jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä mies. Hänen mielestään teillä ei käy vieraita joille tarjotaan kahvia?
No siis tämä! Ja vasta eilen lopetin juomisen. Voihan olla, ettei mun linja pidä... Ja haluan tarjota vieraille kunnon kahvit. Kahvinkeitin on myös osa keittiön tunnelmaa, minusta... En arvannut miten tunteisiin asia meni. Hänellä tosin on pitkä historia minun tavaroideni vainoamisessa. (Hän ei itse juo kahvia, vaan laajan teekaapin vaativa juomaharrastus...)
Kaikilla ei käy vieraita.
Suosittelen muuten tuota teenjuontia. Meillä on molemmat, laaja teekaappi ja kahvinkeitin sulassa sovussa. Itsekin kahvinjuojana tykästyin makuteehen heti, vaikka en parista kahvikupistakaan päivässä luovu.
Ehkä tuo kahvikeittimen poisvienti kertoo siitä, että teillä on liikaa tavaraa ja häntä stressaa se (minimalistisuus kunniaan)? Voisitte ehkä ennemmin yhdessä jutella, mitä muuta voisitte karsia, jolle ei kummankaan mielestä ole käyttöä?
Niin taustalla lienee hänen konmaritustaipumus ja minun keräilytaipumus. Siitä on jatkuvaa vääntöä, joskaan en aiemmin ole heti kiivastunut vaan rauhallisemmin puolustanut tavaroitani.
Vierailija kirjoitti:
ap-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte naurettavia. Hävetkää, toi mikään konflikti ollut.
Kehotan silti eroamaan, erilläänhän te ootte olleet kaikki nämä vuodet vaikka muka yhdessä.Miten voit nähdä tuollaista tästä? Voitko perustella?
Melkein 10 vuotta yhdessä ja ensimmäinen huudon aihe on kahvinkeitin jota ei oltu keritty edes hävittää vaan vasta oli puhe luopumisesta. Jos tuo on kriisin paikka niin ei kyllä kummoisia syitä ole yhdessäolon jatkamiseenkaan. Intohimottomat kämppikset.
:D :D
Tavalliset sivistyneet ihmiset eivät tarvitse tappeluja voidakseen rakastaa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin mies hyppäsi riideltyään vaimonsa kanssa ekan kerroksen parvekkeelta alas pelkät kalsarit jalassa.
Vaimo huuti perään "ootko hullu tule takaisin, poliisit tulee muuten kohta hakemaan sut"
Mies vastasi "ennemmin lähden niiden mukaan kuin tulen takasin"
Vierailija kirjoitti:
ap-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte naurettavia. Hävetkää, toi mikään konflikti ollut.
Kehotan silti eroamaan, erilläänhän te ootte olleet kaikki nämä vuodet vaikka muka yhdessä.Miten voit nähdä tuollaista tästä? Voitko perustella?
Melkein 10 vuotta yhdessä ja ensimmäinen huudon aihe on kahvinkeitin jota ei oltu keritty edes hävittää vaan vasta oli puhe luopumisesta. Jos tuo on kriisin paikka niin ei kyllä kummoisia syitä ole yhdessäolon jatkamiseenkaan. Intohimottomat kämppikset.
No tähän kaipaisin perusteluja... Onko intohimoinen suhde sinusta tuota lautasten heittelyä?
Olemme saaneet paljoista väännöistä sovittua, vaikka monessa olemmekin erimieliset. Silti mietin, että eikös voi joskus suuttuakin. Lapsetkin rakastavaa, vaikka joskus menee hermo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ootte naurettavia. Hävetkää, toi mikään konflikti ollut.
Kehotan silti eroamaan, erilläänhän te ootte olleet kaikki nämä vuodet vaikka muka yhdessä.Miten voit nähdä tuollaista tästä? Voitko perustella?
Melkein 10 vuotta yhdessä ja ensimmäinen huudon aihe on kahvinkeitin jota ei oltu keritty edes hävittää vaan vasta oli puhe luopumisesta. Jos tuo on kriisin paikka niin ei kyllä kummoisia syitä ole yhdessäolon jatkamiseenkaan. Intohimottomat kämppikset.
No tähän kaipaisin perusteluja... Onko intohimoinen suhde sinusta tuota lautasten heittelyä?
Olemme saaneet paljoista väännöistä sovittua, vaikka monessa olemmekin erimieliset. Silti mietin, että eikös voi joskus suuttuakin. Lapsetkin rakastavaa, vaikka joskus menee hermo.
Joidenkin ihmisten mielestä noin oikeasti on. Ystäväni selitti pari vuotta sitten miten miehensä oli heittänyt jääkaapista ruokatavaroita pisin seiniä kun oli suuttunut jostain pikkuasiasta. Olin ihan kauhuissani, tuollainen kuumakallehan käy pian käsiksi puolisoonsa. Tähän ystäväni totesi ettei kestäisi tylsää ja tasaista parisuhdetta, täytyy olla intohimoa ja tulisuutta.
No, nyt pikkulapsiarjen keskellä tekevät sitten eroa, kun ei se toisen vanhemman lyhyt pinna olekaan terve kasvualusta lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin avioliittojen paras ominaisuus näkyy olevan se, ettei ääntä koroteta. Meillä sitä ei niin säikähdetä. Valitsen mielelläni liiton, jossa vakavin koskaan esiintyvä ongelma on satunnainen äänten korottaminen :).
Meillä harvoin huudetaan toisillemme, lapsille ja lemmikeille ehkä enemmän (jotta edes kuuntelisivat).
Jos korotamme ääntä toisillemme, pyydämme anteeksi ja elämä jatkuu.
Oletko ihan tosissasi päättämässä tuollaisen asian takia pitkän parisuhteen? Jos olet, taidat olla terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin avioliittojen paras ominaisuus näkyy olevan se, ettei ääntä koroteta. Meillä sitä ei niin säikähdetä. Valitsen mielelläni liiton, jossa vakavin koskaan esiintyvä ongelma on satunnainen äänten korottaminen :).
Tämä on totta ja hyvä näkökulma.
Vaihtoehto saattaa olla paljon toksisempi, eli passiivis-aggressiivinen käytös, piilov*ttuilu, ilkeily, marttyyriksi heittäytyminen / uhriutuminen, jotka kumuloituvat pitkään jatkuessaan todella toksiseksi asenteeksi toista kohtaan.
Helpompi joskus huutaa hetken, ja sen jälkeen halata ja pyytää vilpittömästi anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Nyt miehes on kusessa. Kohta sulta loppuu halut jne
...ja sitten ap tulee eräänä kauniina iltapäivänä töistä kotiin, ja huomaa, että mies on lähtenyt ja konmarittanut puolet tavaroista mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä mies. Hänen mielestään teillä ei käy vieraita joille tarjotaan kahvia?
No siis tämä! Ja vasta eilen lopetin juomisen. Voihan olla, ettei mun linja pidä... Ja haluan tarjota vieraille kunnon kahvit. Kahvinkeitin on myös osa keittiön tunnelmaa, minusta... En arvannut miten tunteisiin asia meni. Hänellä tosin on pitkä historia minun tavaroideni vainoamisessa. (Hän ei itse juo kahvia, vaan laajan teekaapin vaativa juomaharrastus...)
Kaikilla ei käy vieraita.
Suosittelen muuten tuota teenjuontia. Meillä on molemmat, laaja teekaappi ja kahvinkeitin sulassa sovussa. Itsekin kahvinjuojana tykästyin makuteehen heti, vaikka en parista kahvikupistakaan päivässä luovu.
Ehkä tuo kahvikeittimen poisvienti kertoo siitä, että teillä on liikaa tavaraa ja häntä stressaa se (minimalistisuus kunniaan)? Voisitte ehkä ennemmin yhdessä jutella, mitä muuta voisitte karsia, jolle ei kummankaan mielestä ole käyttöä?
Niin taustalla lienee hänen konmaritustaipumus ja minun keräilytaipumus. Siitä on jatkuvaa vääntöä, joskaan en aiemmin ole heti kiivastunut vaan rauhallisemmin puolustanut tavaroitani.
Näin arvelinkin. Tällaisten ominaisuuksien kanssa me muutkin pystymme arjen jakamaan, kompromisseja vaan.
Niin tämä avaus tuli siitä, ettei hän yleensä näytä minulle ollenkaan voikkaita tunteita, ja hämmennyin, kun sanoi kiivaasti, etten noin puhu hänelle... Että nytkö jättää minut, kun kerrankin korotin ääntäni. :( Enkä edes huutanut kovalla äänellä, korotin vaan vihaisena äänitasoa.
Kyllä nyt on avioero paikallaan. Sitten voittekin riidellä kumpi saa pitää kahvinkeittimen. Minä en huuda koskaan miehelleni. Hän on joskus korottanut ääntään ja minä vastaan: Minulle et huuda.
Sellainen käsitys, että vihan tunteiden näyttäminen kuuluu asiaan, on väärä.
Ap. Miksi et sanonut miehellesi ystävällisesti, että ei heti hävitetä keitintä, vaan katsotaan muutama kuukausi, että tarvitaanko sitä ollenkaan. Kaikille eroa kannattaville voin kertoa, että jos haluatte saada elämänne ja taloutenne sekaisin ja vahingoittaa lastenne elämää, ottakaa ero.
Miksi sinulla on oikeus näyttää tunteesi loukkaamalla toista? Entä jos mies haluaa osoittaa omansa kaatamalla päällesi ämpärillisen kylmää vettä, onko sekin OK?
Melkein 10 vuotta yhdessä ja ensimmäinen huudon aihe on kahvinkeitin jota ei oltu keritty edes hävittää vaan vasta oli puhe luopumisesta. Jos tuo on kriisin paikka niin ei kyllä kummoisia syitä ole yhdessäolon jatkamiseenkaan. Intohimottomat kämppikset.