Nainen, miten toivoisit että mies kertoo tunteistaan/kiinnostuksesta?
Eli oletetaan tilanne, jossa suhteellisen hyvin tuntemasi mies olisi ihastunut sinuun. Mikä olisi optimaalinen lähestymistapa niin, että pakkien jälkeen kaverisuhde voisi vielä jatkua normaalisti eikä loppuelämä menisi liian kiusalliseksi? Arvostaisitko suoraa tunnustamista, vai hienovaraista vihjailua (pelkurimaista?) ? Sanotaan vielä että n. 20 vuotiaista ihmisistä olisi kyse.
Lisäksi, onko tökeröä mennä lähestymään naista, joka ei ole antanut mitään varmoja merkkejä siitä, että hänkin voisi olla kiinnostunut? Miten käyttäydytte sellaista miestä kohtaan, jonka toivoisitte lähestyvän teitä?
Kommentit (46)
Eikö voisi vain kysyä kahville? Toimi nollarilla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö voisi vain kysyä kahville? Toimi nollarilla.
Mitä tarkoittaa nollarilla toimiminen? Eikö kahvikutsua muka käsitetä kiinnostuksen osoituksena? Itse en pystyisi kuvittelemaankaan itseäni kysymässä kahville ketään naista, josta en olisi todella kiinnostunut. Vai saako naiset niin paljon kahvikutsuja, ettei siitä yksittäistä kahvihetkeä juuri noteeraa?
Ehkä parasta on pyytää jonnekin kahville/ leffaan/ näyttelyyn tms jonne mennään kahden. Jos kaikki sujuu mukavasti kannattaa sanoa suoraan että olisi kiinnostusta muuhunkin kuin kaveriuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voisi vain kysyä kahville? Toimi nollarilla.
Mitä tarkoittaa nollarilla toimiminen? Eikö kahvikutsua muka käsitetä kiinnostuksen osoituksena? Itse en pystyisi kuvittelemaankaan itseäni kysymässä kahville ketään naista, josta en olisi todella kiinnostunut. Vai saako naiset niin paljon kahvikutsuja, ettei siitä yksittäistä kahvihetkeä juuri noteeraa?
No ainakin meidän työpaikalla on tavallista mennä yhtä matkaa kahville ja jopa syömään ilman että kellään on mitään muita tarkoitusperiä kuin juoda kahvia tai syödä lounas. Sama harrastuksissa. Tavallista poiketa kahville tms. En pitäisi kahvikutsua sinänsä sen erityisempänä kiinnostuksen osoituksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voisi vain kysyä kahville? Toimi nollarilla.
Mitä tarkoittaa nollarilla toimiminen? Eikö kahvikutsua muka käsitetä kiinnostuksen osoituksena? Itse en pystyisi kuvittelemaankaan itseäni kysymässä kahville ketään naista, josta en olisi todella kiinnostunut. Vai saako naiset niin paljon kahvikutsuja, ettei siitä yksittäistä kahvihetkeä juuri noteeraa?
Nollari = 2000-luku?
En tiedä mikä olisi hyvä tapa, koska missä tahansa tilanteessa saattaisin mennä vaikeaksi. 20-vuotiaalla ei ehkä suurempia seurustelutraumoja ole, mutta itseni on vaikea enää luottaa. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olen varmaan oman epävarmuuteni vuoksi menettänyt hienoja ihmisiä.
Jos yritän miettiä jotain, niin ehkä se on ihan teoilla osoitettavissa enemmän kuin sanoilla. Kun viihtyy toisen seurassa ja huomaa, että se toinenkin viihtyy omassasi. Kyllä sen tietää.
n33
Minua kaverimies yritti sanallisella tasolla, ehdotti. Sanoin, että olet tosi kiva, mutta ei. Aika tavallisesti jatkoimme, koska hän otti sen tyyliin ok. Ihan ok minustakin.
Kertoo rehdisti ja suoraan tunteistaan ja kantaa itse riskin seurauksista, ei heitä sitä toisen vastuulle raukkamaisella vihjailulla.
Paljon kysymyksiä. Vastaan viimeiseen. Saatan Olla jopa tyly, koska yritän peittää ihastuksen. Toisaalta saatan jutella pitkään ja nauraakin. Et voi tietää.
Toivon sen asian kerrottavan ihan nokakkain. Ei mitään tekstareita "Ai LUUUUV juuu!" tai "mää fanitan sua, muru." Suoraa ja kohteliasta puhetta, sekä läsnäoloa.
Jos tämä ei käy ja pelko iskee perseeseen, niin tyyppi saa luvan olla hiljaa. NiiN!
Mulle aikanaan kaverimiehet ovat kertoneet suoraan. Kiva että kertoivat, mutta siihen loppuivat ne kaverisuhteet. En ollut kiinnostunut ja kaverisuhteen jatkaminen olisi ollut liian kiusallista molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo rehdisti ja suoraan tunteistaan ja kantaa itse riskin seurauksista, ei heitä sitä toisen vastuulle raukkamaisella vihjailulla.
En odota, että nainen tekisi aloitetta minun vihjailun perusteella, vaan jos sieltä tulisi jotain positiivista signaalia niin voisin ehkä helpommin kysyä kahville tai muuta.
Vierailija kirjoitti:
Parasta kun ei lähesty mitenkään eikä ilmaise kiinnostustaan mitenkään. Ei ole vastavuoroista.
Tämä
Työkavereiden kanssa lounastaminen ja kahvitteleminen on aivan eri asia. Kyllä se on aivan selvä ja mielestäni rehti henkilökohtaisen kiinostuksen osoitus, jos joku mies pyytää kahville.
Voi pyytää vaikka kahville tai tulla juttelemaan ihan normaalisti. Olen aina arvostanut sitä, jos joku on rohkaistunut luonnollisesti ja kohteliaasti lähestymään minua.
Se on suuri kunnianosoitus, jos joku lähestyy aidosti kiinnostuneena.
Parikymppisenä kauhistutti ne miehet jotka luikerteli muka kavereiksi, ja vähän ajan kuluttua kävikin ilmi, että ihan muut toiveet oli heillä. Sellaiset "kaverit" sai kyllä mennä. Mutta minä olinkin ujo ja estynyt, ehkä kaikilla ei ole näin.
Minä menin ystäväni kanssa naimisiin, kun tämä parikymppisenä kertoi olevansa minuun ihastunut. Ei se yhtäkkisenä töksäytyksenä tullut. Teimme monenlaista yhdessä. Mutta sitten pyysi kävelylle yhteen kivaan paikkaan, ja siellä kertoi tunteistaan. Jos en olisi tuntenut samoin, olisi varmaan ollut väistämättä hieman vaivaantunutta, mutta jos en oikeasti olisi hänestä pitänyt, emme olisi kavereitakaan olleet.
Ystävistä tulee parhaita puolisoita, joten kannattaa yrittää!
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä kauhistutti ne miehet jotka luikerteli muka kavereiksi, ja vähän ajan kuluttua kävikin ilmi, että ihan muut toiveet oli heillä. Sellaiset "kaverit" sai kyllä mennä. Mutta minä olinkin ujo ja estynyt, ehkä kaikilla ei ole näin.
Aloittaja ei ole tuollainen, koska toivoo ystävyyden jatkuvan joka tapauksessa. Eli nyt ei ole muka kaverista kyse.
Ja kyllä me naisetkin usein olemme kaverimiehiin ihastuneita.
Parasta kun ei lähesty mitenkään eikä ilmaise kiinnostustaan mitenkään. Ei ole vastavuoroista.