Oletko asunut syntymästäsi asti samalla paikkakunnalla?
Miltä se tuntuu, jos ihminen on jämähtänyt asumaan koko ikänsä samassa kunnassa, missä on syntynytkin?
Onko koskaan tuntunut siltä, että on menettänyt ns. jotain, jos ja kun ei ole tarvinnut ikinä muuttaa mihinkään muualle, ei työn, ei opiskelujen, eikä parisuhteen takia mihinkään kotipaikkakunnaltaan??
Kommentit (136)
Olen muuttanut vauvana eri maahan, kouluikäisenä toiseen jonne jämähtänyt. Mikä sitten onkaan "kotipaikkani"? Työn tai opiskelujen tai miehen perässä en ole koskaan muuttanut minnekään.
No melkein, mutta en ihan. Isäni rakensi meille tänne kylään taloamme, kun synnyin. Asuin siinä talossa noin 21 vuotiaaksi, kunnes muutin kymmenen kilometrin päähän ja siitä muutamien ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen taas takaisin. Rakensimme tänne mieheni kanssa kotimme ja olen asunut tässä perheeni kanssa nyt 20 vuotta. Enkä ole muuttamassa.
Pääkaupunkiseudulla olemme ja en keksi syytä miksi muuttaisin täältä enää pois.
Joo, kirjat on aina olleet yhdellä paikkakunnalla, tosin oli vaihe jolloin viisi vuotta olin viikot muualla töissä ja viikonloput kotipaikkakunnalla. Olin myös puoli vuotta vaihdossa ulkomailla.
Varför Paris, vi har ju Åbo, kuten mainoslause sanoo.
No jaa, tämä kotipaikkakuntani on aika iso, Suomen toiseksi suurin kaupunki ja täällä on kyllä ihan kaikki mitä tarvitsen. Ei tunnu siltä, että olisin jumahtanut minnekään.
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
Onko kivaa, kun lähdet kodistasi kylän raitille, niin miltei aina tulee tuttuja vastaan, ja vähintään tervehtimään joudut joka toista vastaantulijaasi, ja joidenkin paremmin tuntevien henkilöiden kanssa joudut jopa vaihtamaan ajatuksia ja viime aikaiset kuulumiset kertoilemaan puolin ja toisin?
Eteneekö esim. ruokakauppareissusi nopeasti vai jäätkö suustasi kiinni jonkun toisen kanssa kylän juoruja pohtimaan tai selvimään maailman tilannetta?
En ole. Mutta sekä äitini sisar että isäni veli ovat asuneet samalla tontillakin koko elämänsä. Heistä huomaa selvästi sen, että ovat jotenkin jämähtäneet vanhoihin asioihin eivätkä osaa ajatella oman elinpiirinsä ulkopuolelle oikein mitään. Se on johtanut välillä isoihinkin ongelmiin heidän kanssaan sekä vanhemmillani että minulla.
En, mutta kaverini on. Tosin kävi pari vuotta opiskelemassa naapurikaupungissa, mutta silloinkin tuli kotiin aina viikonlopuksi. Hän tykkää kotikunnastaan, on hyvä työ ja kiva omakotitalo isoine pihoineen. Hän ei koe menettäneensä mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Mutta sekä äitini sisar että isäni veli ovat asuneet samalla tontillakin koko elämänsä. Heistä huomaa selvästi sen, että ovat jotenkin jämähtäneet vanhoihin asioihin eivätkä osaa ajatella oman elinpiirinsä ulkopuolelle oikein mitään. Se on johtanut välillä isoihinkin ongelmiin heidän kanssaan sekä vanhemmillani että minulla.
Siis millaisia ongelmia? Vanhempani asuivat metsätilallaan kuolemaansa saakka eikä siinä tullut kyllä mitään ongelmia mistään asiasta kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, tämä kotipaikkakuntani on aika iso, Suomen toiseksi suurin kaupunki ja täällä on kyllä ihan kaikki mitä tarvitsen. Ei tunnu siltä, että olisin jumahtanut minnekään.
Eli salainen Espoo?
Varmaan moni asunut mm. Helsingissä
Miehen 63 vuotias äiti asuu samalla tontilla kuin on syntynytkin.Miehen isä on syntyisin noin viiden km päästä. Iso tontti on lohkottu niin, että mies asuu omalla tontillaan omassa talossaan.
Hirveä ratkaisu näin sivullisen silmin. Miehen äiti hallitsee ja kontroloi aivan kaikkea. Niin voi tehdä vain, kun on aina tottunut pyörimään samoissa nurkissa ja huomaa silloin aivan kaiken.
Autoin miestä raivaamaan vanhaa tonttia hänen puoleltaan ja kannustin olemaan tiukempi, etteivät hänen vanhempansa ja tätinsä pomppisi miten huvittaa hänen tontillaan. Kriisiä tonttien käytöstä on kestänyt nyt pari vuotta. Perusteena se, että on aina saatu olla vapaana koko tontilla ja lohkominen ei ole syy rajata mitään.
Asumme pk-seudulla, joten mistään tuppukylästä ei ole kyse.
Minä en ole jämähtänyt synnyinseudulleni, josta muutin pois 18-vuotiaana. Mutta sen jälkeen olen kyllä kotiutunut hyvin vahvasti siihen kaupunkiin, johon lähdin opiskelemaan. Valitsin opiskelupaikkanikin osin sen mukaan, vaikka samaa alaa olisi voinut opiskella muuallakin. Viihdyn nyt yli 20 vuotta myöhemminkin edelleen tosi hyvin enkä halua muuttaa pois. Kaupungin sisällä kyllä haluaisin vielä asumaan jonnekin lähemmäs keskustaa ja ehkä johonkin vanhaan kivitaloon tai miksei puutaloonkin.
Onko esim. armeija asumista?
Mielestäni on!
Eli suurin osa miehistä on asunut ainakin 6 kk muualla.
Kasarmeilla tai metsässä asumista
Miksi muuttaa, jos tykkää kotikunnastaa ja asiat ovat hyvin. Minä muutin pois ja asuin useamalla paikkakunnalla, mutta viimesiet 25 vuotta olen asunut tällä nykyisellä paikkakunnalla enkä missään nimessä halua muuttaa täältä enää pois. Tämä tuntuu niin minun paikkakunnalta. Jos tällaiselta olisi tuntunut omassa kotikunnassa, niin en varmaan koskaan olisi muuttanut pois.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun. Enkä ole menettänyt mitään.
N42.
Et tiedä, koska et ole asunut muualla
No joo, samalla paikkajunnalla olen aina asunut ja jopa melko pienellä sellaisella. Koko elämä on ollut niin värikäs, että tylsää ei ole ollut, vähempikin määrä sattumia olisi riittänyt.
Minä asun. Enkä ole menettänyt mitään.
N42.