Lue keskustelun säännöt.
Yritän parhaani, että lapsella olisi kaikki hyvin ja paljon kivoja asioita, mutta hän vain valittaa ja kiukuttelee
Olen lapselleni paljon läsnä ja teemme paljon yhdessä kivoja asioita. On hyvät lelut, pelit ja muut härpäkkeet (ei kuitenkaan liikaa, vaan sopivasti). Olin pitkään kotona, jotta lapsi sai elää rauhallisen pikkulapsiajan ilman liian aikaisia pakkoaamuherätyksiä päiväkotiin, ilman pitkiä päiväkotipäiviä liian isoissa lapsiryhmissä jne. Yritän aina huolehtia, että ruokapöydässä on vähintään jotain lapsenkin tykkäämää syötävää. Yritän kuunnella ja ymmärtää lasta aina, vaikka itse olisin välillä stressaantunut.
Silti lapsi vain valittaa. Tuntuu olevan kaikki koko ajan huonosti. Ja kiukuttelee siitä, että meetwursti on väärää ja muista mitättömistä asioista. Mitenhän saisin hänet ymmärtämään, että valittamisen sijaan kannattaisi olla ihan tyytyväinen?
Ikää 6-v, joku kuitenkin sitä kysyy.
Kommentit (90)
Ei sinun tekemisillä ole paljon vaikutusta. Lakkaa kiittämästä itseäsi. Jotkut lapset on kuspäitä ja heistä kasvaa kuspää aikuisia. Kenen geenit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#kaverivanhemmuus#gurligvanhemmuus#ylimennytlapsikeskeisyys#kunlapsiluuleeolevansamaaimannapa#
Olet kasvattanut lapsestasi itsekkään kusipään. Onnea ja menestystä.
Vierailija kirjoitti:
#kaverivanhemmuus#gurligvanhemmuus#ylimennytlapsikeskeisyys#kunlapsiluuleeolevansamaaimannapa#
En ole kaverivanhempi, vaan lapsella on aina ollut selkeät johdonmukaiset rajat ja jos sanon ei, on se aina ollut ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomion hakemista.
Ehkä, mutta miksi? Hän saa huomiota ilman huomion hakemistakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kaverivanhemmuus#gurligvanhemmuus#ylimennytlapsikeskeisyys#kunlapsiluuleeolevansamaaimannapa#
En ole kaverivanhempi, vaan lapsella on aina ollut selkeät johdonmukaiset rajat ja jos sanon ei, on se aina ollut ei.
Ap
Olen lapselleni paljon läsnä ja teemme paljon yhdessä kivoja asioita. On hyvät lelut, pelit ja muut härpäkkeet (ei kuitenkaan liikaa, vaan sopivasti). Olin pitkään kotona, jotta lapsi sai elää rauhallisen pikkulapsiajan ilman liian aikaisia pakkoaamuherätyksiä päiväkotiin, ilman pitkiä päiväkotipäiviä liian isoissa lapsiryhmissä jne. Yritän aina huolehtia, että ruokapöydässä on vähintään jotain lapsenkin tykkäämää syötävää. Yritän kuunnella ja ymmärtää lasta aina, vaikka itse olisin välillä stressaantunut.
Silti lapsi vain valittaa. Tuntuu olevan kaikki koko ajan huonosti. Ja kiukuttelee siitä, että meetwursti on väärää ja muista mitättömistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainnut tottua siihen, että teet kaiken hänen eteensä. Miksipä hän EI pyytäisi eri meetvurstia, kun on tottunut paapomiseesi?
En sano tätä pahalla vaan hyvällä. Lapsesi ei tarvitse vielä ymmärtää, miksi on parempi tyytyä kuin valittaa. Sinun pitäisi aikuisena antaa vain yksi vaihtoehto eli tyytyminen. Kun valitus alkaa, ignoraa se.
Oletko kokeillut kysyä häneltä itseltään, miksi valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tainnut tottua siihen, että teet kaiken hänen eteensä. Miksipä hän EI pyytäisi eri meetvurstia, kun on tottunut paapomiseesi?
En sano tätä pahalla vaan hyvällä. Lapsesi ei tarvitse vielä ymmärtää, miksi on parempi tyytyä kuin valittaa. Sinun pitäisi aikuisena antaa vain yksi vaihtoehto eli tyytyminen. Kun valitus alkaa, ignoraa se.
En tee kaikkea hänen eteensä. Esim meetwursti on aina ollut sitä mitä pöytään kulloinkin laitan, kertaakaan en ole sitä valittamisen vuoksi vaihtanut. Eli ota tai jätä. Pakko ei ole syödä.
Ap
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota se kulta lusikka pois sen perseestä.
Miksi kultalusikkaa nykyään pidetään perseessä? Ennen se oli suussa niillä jotka sellaisen omisti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut kysyä häneltä itseltään, miksi valittaa?
Olen. Sanoo, ettei tiedä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
On ainut lapsi, sisaruksen hankkiminen ei ole mahdollista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomion hakemista.
Ehkä, mutta miksi? Hän saa huomiota ilman huomion hakemistakin.
Ap
Monella aikuisellakin se menee niin, että mikään ei riitä. Rikkaat valittaa rahapulaa, ylensyöjä nälkää jne.
Hän on varmaan saanut vähän liikaa huomiota. Hän haluaa sitä siis vain lisää ja lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#kaverivanhemmuus#gurligvanhemmuus#ylimennytlapsikeskeisyys#kunlapsiluuleeolevansamaaimannapa#
En ole kaverivanhempi, vaan lapsella on aina ollut selkeät johdonmukaiset rajat ja jos sanon ei, on se aina ollut ei.
Ap
Rajat suottaapi olla liian löyhät. Ei se riitä, että mu-r-ha on johdonmukaisesti kiellettyä, jos melkein kaikki muu sitä ennen ei ole.
Muutenkin kuulostaa siltä, että olet liikaa yrittänyt tehdä lapsen elämästä kivaa ja helppoa, joten se ei ole koskaan oppinut sietämään tylsyyttä, sietämään epämukavuutta, keksimään itse itselleen tekemistä.
Valitettavasti vanhemman yksi tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lapsensa sietämään (sopivasti pieniä) pettymyksiä, tylsyyttä, sitä että kaikki ruoka ei ole herkkua eikä aina saa mitä tahtoo, ei edes oikeastaan enimmäkseen. Lykättyä tarpeidentyydytystä ja muuta hirveän mälsää.
Tiedäthän, niitä juttuja jotka kasvattaa resilienssiä ja ihmisiä, jotka pärjää elämässä.
Sen kivan tekemisen pitäisi olla palkinto hyvästä käytöksestä, ei itsestäänselvää.
Samoin lapsen tulee oppia sekin, että äiti ei ole olemassa häntä varten, ja jos mikään ei ole varsinaisesti hätänä, huomiota EI saa aina kun haluaa. Koska lapsi ei ole tärkeämpi kuin vaikkapa keskustelu isän tai mummin tai siskon kanssa.
Lapsen ei vauvaiän jälkeen missään nimessä kuulu saada huomiota AINA kun tahtoo.
Lapsi kuulostaa pitkästyneeltä. Tai siis on sitä itse huomaamattaan, ja siksi kiukuttelee. enemmän omanikäistä seuraa voisi tehdä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se lapsikeskeisyys teettää...kun mikään ei enää riitä.
Mitä jos lapsi tekisi enemmän ansaitakseen hyvän osansa? Osallistuisi kotitöihin, kyselisi muiden perheenjäsenten kuulumiset, olisi ylipäänsä hyödyksi ja iloksi koska hieman ponnistelisi itse. Kaiken saaminen itsestäänselvyytenä ja yksipuolisesti turhauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomion hakemista.
Ehkä, mutta miksi? Hän saa huomiota ilman huomion hakemistakin.
ApMonella aikuisellakin se menee niin, että mikään ei riitä. Rikkaat valittaa rahapulaa, ylensyöjä nälkää jne.
Hän on varmaan saanut vähän liikaa huomiota. Hän haluaa sitä siis vain lisää ja lisää.
Aivan, ihan kuin koira jonka omistajat ovat kuulleet että Koiraa Täytyy Aktivoida ja sitten ne heittävät pallohullulle jackrussellille palloa loputtomiin niin, että sen stressitasot on tapissa 24/7/52. Sitten mennään ongelmakoirakouluttajalle itkemään, että emme JAKSA aktivoida tätä enää enempää, ja koko ajan se vaan kerjää lisää ja lisää aktivaatiota!
Kun on unohtunut se tärkein, että koiran täytyy oppia myös rauhoittumaan. Tai ensisijaisesti rauhoittumaan. Kaikki kiva tienataan sillä, että ollaan ensin rauhallisesti.
Sama pätee tuohon lasten kivan- ja huomionkipeyteen.
Sitä se lapsikeskeisyys teettää...kun mikään ei enää riitä.