Yritän parhaani, että lapsella olisi kaikki hyvin ja paljon kivoja asioita, mutta hän vain valittaa ja kiukuttelee

Tuumija kirjoitti:

Ensinnäkin: Se, että lapsi kiukuttelee meetvurstimerkistä on ihan hyvä homma. Kertoo siitä, että on elänyt turvallista arkea, eikä ole kovin kummoisia huolia. Ja 6-vuotias on 6-vuotias, ihan lapsi vielä.

Mutta niin. Kuinka kasvattaa lapsesta hyvätapainen, empatiakykyinen, monelta eri kannalta asioita katseleva ihminen, joka ymmärtää olla kiitollinen hyvistä asioista?

Sanoisin, että keskustelemalla. Opettamalla. Kasvatus on muutakin kuin perustarpeiden täyttämistä ja käytöstapojen opettelemista. Ajatusmaailman kehittämiseen tarvitaan vuorovaikutusta. Mieti, millaiset keskustelut avarsivat omaa maailmaasi, kun olit lapsi. Lue lapsen kanssa kirjoja. Kerro hänelle maailmasta, jossa elätte.

Ja sanoita omia tunteitasi. Ei lapsi opi navigoimaan käytössääntöjen viidakossa, jos ei ymmärrä, mitä varten esim. kohteliaisuutta vaaditaan. Kyllä aikuinenkin saa välillä sanoa, milloin hänellä on paha mieli. Miten muuten lapsi oppisi ottamaan muita huomioon kuin oppimalla huomaamaan ne hetket, milloin ei ottanut muita huomioon.

Nimenomaan. Usein nämä tunteiden sanoittamiset tulkitaan niin, että aikuinen vain abstraktisti nimeää tunteita, eikä näytä, että ITSE TUNTEE NIITÄ. Kun lapseni olivat pieniä, joskus väkisinkin pillahdin itkuun heidän käytöksensä takia. Silloin kauhistutti, mutta jälkeenpäin ajatellen lapset silloin tajusivat, että äidillä on ihan samoja tunteita kuin heilläkin. On myös jokin ihan ihmeellinen käsitys, että lapsi saa purkaa kaikki tunteensa ja äiti on turvallinen säiliö, joka ottaa kaikki tunteet vastaan ilmeenkään värähtämättä. Eli lapsi lyö ja potkii ja äiti lässyttää naama peruslukemilla. Voi luoja. Minä en potkinut lapsiani, mutta tasan varmaan eivät hekään saaneet minua potkia. 

Rajattomat lapset tulee yhteiskunnalle todella kalliksi, koska eivät sopeudu mihinkään. Ei kouluun, työelämään jne.

Vierailija kirjoitti:

Nayta lapselle puolitaysi vesilasi ja kysy onko se puoliksi tyhja vai tayna?

Sitten selitat, etta elamassa kannattaa keskittya myonteisiin asioihin. Siihen etta lasi on viela puoliksi tays.

Sitten voit nayttaa naamasta vaantyneen mummelin ja kertoa etta tama ei ollut koskaan mistään tyytyvainen ja se veti koko mummon happamaksi.

Lapsi kasvaa tapavalittajaksi mummoni on sellainen ja se on raskasta. Tosin han oli lapsena sodassa ja juoksi pommeja karkuun.

Ihmisellä on myös sisäsyntyinen temperamentti ja tapa suhtautua asioihin. Osa on positiivisempia ja osa negatiivisempia, ei sitä varmaan voi ihmisestä täysin kitkeä kumpaakaan.

Lapsi voi myös ihan vaan kiukutella, kun hermosto on saanut liikaa kuormaa vaikkapa päiväkodissa tai muuten vilkkaassa päivässä, silloin aikuistenkin itsesäätely pettää monesti. 

Sama täällä. Joidenkin luonne ja tempperamentti vain on sellainen. Todennäköisesti silti hänestä kasvaa ihan kiva aikuinen.

Niin ruikuttavilla lapsilla kuin aikuisillakin on sama ongelma: puuttuu vertailumateriaali siitä millaista elämä voisi olla.

Karsit kaikki lelut pois viikoksi, jätät ehkä yhden mieleisen.

Viikon ajan syötte kaurapuuroa, hernekeittoa ja kaalia.

Viikon jälkeen kysyt: vieläkö jatketaan, vai lopetatko valituksen?

Ap, et ole lapsinesi suinkaan ainoa tuossa tilanteessa. Noita on koko ajan enemmän, sellaista se nykyään on. Enää max 12 vuotta ja vapaudut luomuksesi seurasta, ainakin juridisesti. Tsemppiä sinne asti!

Kun huonoa laatua on maailmanlaajuisesti riittävästi kasassa, korjaavat sodat, sairaudet, tyhmyys, itsekkyys ja kyvyttömyys aina kerralla suuret määrät pois. Sitten jäljelle jääneet rakentavat taas uutta ja elinvoimaisempaa tilalle, kunnes taas alkaa laatu heiketä, uusi pöydän tyhjennys ja taas alusta jotain uutta. Noin on mennyt tuhansia vuosia, menee parhaillaan ja tulee menemään tulevaisuudessa. Ei siinä ole mitään kummastelemista. Nyt Suomessa (varsinkin) tuotetaan skeidaa, ei sellaisella ole elinmahdollisuuksia ja menestymisen edellytyksiä. Jos ei osata niin ei osata, jotkut muut toisaalla aina osaavat. Oli aika, kun täälläkin osattiin. Se meni jo.

Provo

Eikö kenellekään muulle tullut jo ap:n aloituksesta mieleen tätä sanaa? 

Siis hän on lapselleen läsnä ja tekevät kivoja juttuja. On härpäkkeitä, mutta ei liikaa vaan sopivasti. Hän oli kotona eikä lapsen tarvinnut mennä päiväkotiin. Aina jotain lapsen mieleistä syötävää. Aina on aikaa kuunnella ja ymmärtää, vaikka stressaisikin. Voi, miten sen lapsen saisi ymmärtämään, että kannattaisi olla tyytyväinen. 6 vee, kun kuitenkin joku kysyy. Hän ei ole kaverivanhempi ja ei on aina ollut ei. Miksi se lapsi huomiota hakee, kun saa sitä muutenkin. On kysynytkin lapselta, miksi valittaa, mutta kun lapsi ei tiedä. Tietysti ainut lapsi. Tekee niin paljon kotitöitäkin äidin apuna. Isä otti ja häipyi. On äidin pitänyt olla isänäkin ihan yksikuisesta lähtien. 

Tämä kaikki on kyllä mahdollista, mutta kuulostaa liian valmiilta tarinalta, joka tulee esiin pala palalta, kun sopiva täky käy koukkuun. 

Yksi terapeutti sanoi, että kun vanhemmat ajaa niin lapset ovat takapenkillä hiljaa. Eli siis liikaa ei tehdä lapsen ehdoilla ja aikuisenkin tarpeilla on väliä. Aikuinen on se joka aina sanoo viimeisen sanan. Toki lapsen toiveita otetaan huomioon siinä määrin kun se on kasvatuksellisesti järkevää. Eihän lasta pidä nujertaa. Mutta ei pidä tehdä asioita "liian hyvin", olla aina saatavilla, järjestää koko ajan kaikkea jne. Ja sitä valitusta ei vaan ole pakko kuunnella. Voi sanoa, että valitus loppuu nyt piste en kuuntele tota enää ikinä. Lapsen pitää oppia kestämään pettymyksiä, negatiivisia tunteita ja TYLSYYTTÄ ja sitä, että asiat ei mene niin kuin itse tahtoisi. Mieti, että oletko kuitenkaan asettanut tarpeeksi rajoja ja pidätkö niistä kiinni. Alat itse väsyä jo liikaa niin peli pitää viheltää poikki ajoissa. Et ole huono äiti, jos et tarjoa lapselle koko ajan jotakin.

Meillå lapsi 4 v., ainoa lapsi. Saanut vaikka mitä, tavaraa, rahaa, läsnäoloa, opastusta. Toistaiseksi kaikki vallan hyvin. Saattaa olla, että tulee myöhemmin joku ikävaihe. Vanhemman kuuluu silloinkin opastaa, ei jyrätä lasta tai muuta ylilyöntiä.

Monet suhtautuvat lasten kykyihin ja mahdollisuuksiin tosi vähätellen. Meillä on ennemmin suhtauduttu jo vauvasta asti niin, että lapsi oppii ja kehittyy hienosti, kun sille annetaan hyvät mahdollisuudet. Lapselle voi monesta asiasta puhua kuon aikuiselle, kyllä moni ymmärtää, kun asioita selittää. Ei niin, että käsketään ilman selittämistä vanhemman auktoriteetilla.

Vierailija kirjoitti:

Rajattomat lapset tulee yhteiskunnalle todella kalliksi, koska eivät sopeudu mihinkään. Ei kouluun, työelämään jne.

Mitä nämä sitten ovat? Niitä "masennus"kuukausisaikuttajia? Koulupudokkaita? Sanoisin kyllä, että aika moni aikuisongelmainen on ollut ennemmin jyrätty kuin rajaton.