Lue keskustelun säännöt.
Yritän parhaani, että lapsella olisi kaikki hyvin ja paljon kivoja asioita, mutta hän vain valittaa ja kiukuttelee
Olen lapselleni paljon läsnä ja teemme paljon yhdessä kivoja asioita. On hyvät lelut, pelit ja muut härpäkkeet (ei kuitenkaan liikaa, vaan sopivasti). Olin pitkään kotona, jotta lapsi sai elää rauhallisen pikkulapsiajan ilman liian aikaisia pakkoaamuherätyksiä päiväkotiin, ilman pitkiä päiväkotipäiviä liian isoissa lapsiryhmissä jne. Yritän aina huolehtia, että ruokapöydässä on vähintään jotain lapsenkin tykkäämää syötävää. Yritän kuunnella ja ymmärtää lasta aina, vaikka itse olisin välillä stressaantunut.
Silti lapsi vain valittaa. Tuntuu olevan kaikki koko ajan huonosti. Ja kiukuttelee siitä, että meetwursti on väärää ja muista mitättömistä asioista. Mitenhän saisin hänet ymmärtämään, että valittamisen sijaan kannattaisi olla ihan tyytyväinen?
Ikää 6-v, joku kuitenkin sitä kysyy.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomion hakemista.
Ehkä, mutta miksi? Hän saa huomiota ilman huomion hakemistakin.
Ap
Lasten kuuluukin olla välillä vaikeita, sillä ne itsenäistyy vähitellen. Se oikeasti kuuluu joihinkin ikävaiheisiin, että kapinoi ja on hankala. Sinä et anna siihen muita mahdollisuuksia kuin vinkua ns. täysin turhasta, sillä sinä tunnut koettavan välttää sitä pahaa mieltä. Pöydässä on aina lapsen mieleistä syötävää? Se valittaa sitten meetwurstista, kun ei muusta oikeastaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän aina huolehtia, että ruokapöydässä on vähintään jotain lapsenkin tykkäämää syötävää. Ja kiukuttelee siitä, että meetwursti on väärää?
Yritän kuunnella ja ymmärtää lasta aina, vaikka itse olisin välillä stressaantunut. Se on ihan ok sanoa, että nyt loppuu se valitus. Meillä ei ole kuin tätä meetvurstia, PISTE.
Leikkimällä ajattelit opettaa niitä negatiivisia tunteita?
Lapsi on tottunut pitämään noita kivoja ja hyviä asioita itsestäänselvyyksinä, eikä osaa arvostaa niitä. Älä välitä niin kauheasti ja yritä koko ajan ymmärtää ja lohduttaa, jos muksu valittaa sinulle jostain meetvurstista tai muista mitättömyyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut tottua siihen, että teet kaiken hänen eteensä. Miksipä hän EI pyytäisi eri meetvurstia, kun on tottunut paapomiseesi?
En sano tätä pahalla vaan hyvällä. Lapsesi ei tarvitse vielä ymmärtää, miksi on parempi tyytyä kuin valittaa. Sinun pitäisi aikuisena antaa vain yksi vaihtoehto eli tyytyminen. Kun valitus alkaa, ignoraa se.
En tee kaikkea hänen eteensä. Esim meetwursti on aina ollut sitä mitä pöytään kulloinkin laitan, kertaakaan en ole sitä valittamisen vuoksi vaihtanut. Eli ota tai jätä. Pakko ei ole syödä.
Ap
Jatkossa teet niin, että jos lapsi vinkuu, sanot että huushollissa ei ole mitään meetvurstia kahteen viikkoon. Eiköhän sen jälkeen ala huonompikin kelvata.
Valituksesta on seurattava rangaistus, eihän se muuten tuota pahaa tapaa lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se lapsikeskeisyys teettää...kun mikään ei enää riitä.
Mitä jos lapsi tekisi enemmän ansaitakseen hyvän osansa? Osallistuisi kotitöihin, kyselisi muiden perheenjäsenten kuulumiset, olisi ylipäänsä hyödyksi ja iloksi koska hieman ponnistelisi itse. Kaiken saaminen itsestäänselvyytenä ja yksipuolisesti turhauttaa.
Hän tekee kotitöitä. Siivoaa itse oman huoneensa, paitsi minä imuroin. Vie pyykit pyykkiin, täyttää pyykkikonetta, pyyhkii pölyjä, osallistuu ruoanlaittoon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Entä isää?
Älä passaa pilalle. Ei lapsi eikä myöskään aikuinen toimi niin että kun kaikkea saa niin on hyvä mieli. (Kokeilepa parisuhteessa samaa, huomaat äkkiä asuvasi kiittämättömän tyrannin kanssa.)
Mun poikani oli aina ikävimmillään sillä hetkellä kun oltiin kauppakeskuksessa vihdoinkin hankittu kaikki mistä oli puhuttu. Pelit, vaatteet jne. Että osasikin olla pahalla päällä. Muuten ihan tasainen luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Entä isää?
Ei jaksanut pikkulapsiarkea ja otti ja häipyi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelitko, että kun panostat vanhemmuuteen antamalla lapsellesi huomiota ja hyvät puitteet, hän jo 6-vuotiaana näkee kaiken tekemäsi työn ja kiitollisena ottaa vastaan, mitä saa?
Eihän se niin mene. Hän on vielä niin pieni ja pumpulissa elänyt, ettei hän edes voi ymmärtää, miten hyvin hänen asiansa ovat. Sinun tehtäväsi vanhempana on vain kestää se valitus. Älä ruoki sitä, älä ahdistu. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voit ihan sanoakin, että äiti ei jaksa kuunnella.
Se on lapsen oikeus. Älä keskity siihen liikaa, anna ilmaista tunteitaan ellei mene yli.
Miksi suoritat vanhemmuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrität liikaa?
Yrität liikaa, että kaikilla on koko ajan kiva olo. Ensimmäiset vuodet lähinnä keskitytään pitämään se lapsi hengissä ja nyt peliin on tullut mukaan myös lapsi itse ja hän haastaa sinua kasvattajana. Onnea ja menestystä nyt se vanhemmuus vasta alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Entä isää?
Ei jaksanut pikkulapsiarkea ja otti ja häipyi. Ap
En yhtään ihmettele ettei jaksanut. Nyt olet väsymässä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on samanlainen.. On nyt 8 v. olen ajatellut, että ehkä on joku ikävaihe. Toisaalta mietin onko tottunut liian hyvään tai olenko ollut liian lepsu äiti. Meilläkään ei lapsella ole sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Ota se kulta lusikka pois sen perseestä.
Sivistynyt kommentti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Entä isää?
Ei jaksanut pikkulapsiarkea ja otti ja häipyi. Ap
En yhtään ihmettele ettei jaksanut. Nyt olet väsymässä sinä.
Niin. Hänen jaksaminen loppui jo kun lapsi oli kuukauden. Ensin pakeni ylitöihin ja sitten häipyi kokonaan. Olen vauva-ajasta saakka yrittänyt olla sekä hyvä äiti että samalla paikata isän puutetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut tottua siihen, että teet kaiken hänen eteensä. Miksipä hän EI pyytäisi eri meetvurstia, kun on tottunut paapomiseesi?
En sano tätä pahalla vaan hyvällä. Lapsesi ei tarvitse vielä ymmärtää, miksi on parempi tyytyä kuin valittaa. Sinun pitäisi aikuisena antaa vain yksi vaihtoehto eli tyytyminen. Kun valitus alkaa, ignoraa se.
En tee kaikkea hänen eteensä. Esim meetwursti on aina ollut sitä mitä pöytään kulloinkin laitan, kertaakaan en ole sitä valittamisen vuoksi vaihtanut. Eli ota tai jätä. Pakko ei ole syödä.
ApJatkossa teet niin, että jos lapsi vinkuu, sanot että huushollissa ei ole mitään meetvurstia kahteen viikkoon. Eiköhän sen jälkeen ala huonompikin kelvata.
Valituksesta on seurattava rangaistus, eihän se muuten tuota pahaa tapaa lopeta.
Olen tästä eri mieltä. Mielipiteen ilmaisusta ei kuulu saada rangaistusta, tai tunteen ilmaisemisesta. Aikuinen kuitenkin ohjaa siinä miten nämä ilmaistaan sopivalla tavalla. Esim vaikka ei ole lempiruokaa niin ei valiteta ja manguta, sanotaan kiitos ei jos ei maistu. Ihmettelen teitä jotka lähdette kasvatuksessa siitä että pienikin oman tahdon ilmaisu täytyy nitistää täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Entä isää?
Ei jaksanut pikkulapsiarkea ja otti ja häipyi. Ap
En yhtään ihmettele ettei jaksanut. Nyt olet väsymässä sinä.
Niin. Hänen jaksaminen loppui jo kun lapsi oli kuukauden. Ensin pakeni ylitöihin ja sitten häipyi kokonaan. Olen vauva-ajasta saakka yrittänyt olla sekä hyvä äiti että samalla paikata isän puutetta. Ap
Ei lapset tarvitse hyvää äitiä. Kyllin hyvän riittää. Laske sitä rimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsesi ainut lapsi? Olisiko mahdollista hankkia sisarus hänelle.
Entä isää?
Ei jaksanut pikkulapsiarkea ja otti ja häipyi. Ap
En yhtään ihmettele ettei jaksanut. Nyt olet väsymässä sinä.
Niin. Hänen jaksaminen loppui jo kun lapsi oli kuukauden. Ensin pakeni ylitöihin ja sitten häipyi kokonaan. Olen vauva-ajasta saakka yrittänyt olla sekä hyvä äiti että samalla paikata isän puutetta. Ap
Ja nyt on loppumassa sinun jaksaminen. Se on se ongelma eikä mikään metvursti.
Lapsi kiuukuttelee, koska lapsi joka tapauksessa hakee rajojaan. Et ole se tukeva seinä, joka on paikallaan, kun hän etsii rajojaan, joita vastaan saa "sotia". Rajat luovat turvaa ja mitä lähempänä ne ovat, sitä parempi kasvun kannalta. Rajojen avulla lapsi piirtää kuvan myös itsestään ja ympäristöstään. Kuri ja sopivat rajat kasvattavat luonnetta ja pitkäjänteisyyttä. Kurittomuus johtaa väkivallan käyttämiseen, terve kuri puolestaan luo turvaa.
Lasta kannattaa kasvattaa voittopuolisesti 8 tarve edellä, ei lapsen halut ja mieliteot edellä. Anna lapsen turhautuakin. Oppii selviämään tulevista ikävyyksistäkin paremmin ja suhteuttamaan niitä elämäänsä.Ei sitten masennu kolmikymppisenä, kun pomo töissä antaa ekan kerran lapsen elämässä ikävää palautetta.