Te joilla yksi lapsi, toivoitte kahta tai enemmän, miten olette toipuneet/selvinneet?

vuotta. Ensin mies mietti haluaako toisen ja sitten kaksi vuotta tehtiin lasta. Rankempaa oli nuo miehen mietintävuodet, oli repiä meidät erilleen.

Oli helpompi kestää lapsen kaipuu, kun olimme taas yhtenäinen tiimi.

Ehkä se syy, miksi ei saanut sitä toista (tai useampaa) vaikuttaa toipumiseen.

Olin jo lyömässä pyyhettä kehään ja näin yhden lapsen edut ja hyvät puolet jo vähän kirkkaammin. Sitten meidän pieni ilmoitti tulostaan.

Jälkeenpäin ajateltuna pieni kaipuu ja suru olisi seurannut koko elämän, mutta olisin voinut elää sen kanssa.

Tsemppiä ja voimia!

Kauan on vienyt aikaa suostutella mies neljänteen ja nyt kun viimein on suostunut, niin ainakaan toistaiseksi ei ole tärpännyt.



Suru se on tämäkin, vaikka myönnän toki, että vielä pahempaa olisi jos ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään.

kuin lapsettomuus. Lapseton ei sitä aina ymmärrä, mutta sen kokenut kyllä varmasti. Oli ihan kamalaa :(