Lue keskustelun säännöt.
Kuulutko kirkkoon, mutta et ole uskossa?
Ev.lut.
06.01.2023 |
Itse kuulun ev.lut. kirkkoon, mutta koskaan en ole ollut uskossa. Kävin lapsena seurakunnan kerhossa kerran viikossa, olen käynyt riparin ja mut on konfirmoitu, naimisiin mentiin kirkossa, lapsi on kastettu kirkossa ja myös lapsi on käynyt riparin. Lapsi nykyään täysi-ikäinen, mutta ei ainakaan vielä ole eronnut kirkosta. Sanoo haluavansa kirkkohäät jos menee joskus naimisiin. Lapsikaan ei siis ole uskossa. Häissä, hautajaisissa, konfirmaatioissa ja kastajaisissa käydään kirkossa.
Itseä kiehtoo kirkot rakennuksina, moni kirkko kun on niin kaunis. Ei ne saarnat ja muut uskonnolliset puheet mua kiinnosta, mutta käyttäydyn asiallisesti eli ristin käteni, nousen seisomaan jne. silloin kun pitää.
Kirkosta eroamista en ole harkinnut.
Kommentit (47)
Ihminen voi olla uskossa, vaikka ei ole evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.
Suurin osa kirkon jäsenistä käyttää kirkkoa vain ristiäisten, rippikoulun, häiden ja hautajaisten järjestämiseksi ja pitämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkko muodosti vielä joskus muutama kymmenen vuotta sitten yhteisen arvopohjan. Vuoden kierto juhlineen ja elämän tärkeät juhlat tulivat kristillisyydestä, olit uskossa tai et.
Arvot ja moraali pohjautui yhteisesti sovittuun kristilliseen etiikkaan, joka oli liima yhteiskunnassa. Ainoastaan asiat tappelivat, eivät moraali ja arvot. Nyt tilanne on toinen. Puheyhteys on katkennut, ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, yhtenäisyyden kadotessa myös empatiakyky katoaa. Seuraukset voivat olla rajuja.
Liima on poissa.
Kuulun kirkkoon ja olen uskossa.
Esim.kirkkohäät ei kyllä kiinnosta.
Olen uskossa mutta en kuulu kirkkoon. Tapauskovaiset ja hihhulit ovat pilanneet sen.
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Suomalainen maksaa keskimäärin kirkollisveroa 250 euroa vuodessa. Minusta siinä on aika hyvä syy. Siitä tulee vuosien mittaan iso potti rahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kirkosta heti 18 vuotta täytettyäni. Siitä on nyt jo pitkä aika. Enkä ole kaivannut takaisin hetkeäkään.
Kuulun. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä joka on se minimi 922€/kk. Kirkolta saa ruoka- ja keskusteluapua ilmaiseksi. Niin pienet tulot, että veroprosentti muutenkin nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirkko muodosti vielä joskus muutama kymmenen vuotta sitten yhteisen arvopohjan. Vuoden kierto juhlineen ja elämän tärkeät juhlat tulivat kristillisyydestä, olit uskossa tai et.
Arvot ja moraali pohjautui yhteisesti sovittuun kristilliseen etiikkaan, joka oli liima yhteiskunnassa. Ainoastaan asiat tappelivat, eivät moraali ja arvot. Nyt tilanne on toinen. Puheyhteys on katkennut, ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, yhtenäisyyden kadotessa myös empatiakyky katoaa. Seuraukset voivat olla rajuja.
Liima on poissa.
Ei ole koskaan ollut yhteistä arvopohjaa elitistisen pappis-säädyn, miljardiomaisuuden omistavan kirkon ja rahvaan välillä eikä tule koskaan olemaan.
Orjan ja isännän välinen suhde ei koskaan voi olla tasapainoinen.
Kirkon ja pappien toiminta on aina perustunut oman vallan ja omaisuuden maksimointiin muiden rahoittamana.
Kuulun, sillä haluan kannattaa kulttuuriperinnön ylläpitoa. Ja kulttuuriperinnöllä tarkoitan kirkkorakennuksia, hautausmaita ja sitä toimintaa, mitä jotkut aidosti tarvitsevat (kriisiapu, diakonia yms). Eli maksan mielelläni kirkollisveroa, jotta tässä maassa pysyisi meille ominainen kulttuuri ja heikoista huolehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli aikoinaan niin päin että uskoin hyvyyteen (haluan uskoa edelleen), mutten löytänyt sitä täysin tuosta uskon suunnasta /kirkosta. Ja oli itseäkin kehitettävä.
Olen uskossa ja luterilainen, en kuulu kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön ja voin sanoa olevani uskossa, sitoutumaton luterilainen.
Vierailija kirjoitti:
Kirkko muodosti vielä joskus muutama kymmenen vuotta sitten yhteisen arvopohjan. Vuoden kierto juhlineen ja elämän tärkeät juhlat tulivat kristillisyydestä, olit uskossa tai et.
Arvot ja moraali pohjautui yhteisesti sovittuun kristilliseen etiikkaan, joka oli liima yhteiskunnassa. Ainoastaan asiat tappelivat, eivät moraali ja arvot. Nyt tilanne on toinen. Puheyhteys on katkennut, ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, yhtenäisyyden kadotessa myös empatiakyky katoaa. Seuraukset voivat olla rajuja.
Liima on poissa.
Ei tuollaista ainakaan 80-luvulla ollut. Moraali ja arvot tappelivat silloinkin. Uskovaiset vaalivat pääsiäisen tanssikieltoa ja vastustivat kauppojen aukioloa sunnuntaisin. Suuri enemmistö kansasta kuitenkin halusi elää aivan toisin.
Ps. Moraali ei ole kristillisyyteen sidottu vaan universaali asia. Ateisteilla ja vaikkapa buddalaisella kaverillani on aivan samanlainen moraali kuin minullakin. Ihmiset vain mielellään venytttävät omaa moraaliaan omien etujensa ajamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Ei se tee ateistista luterilaista jos tekee töitä eikä usko ihmeisiin. Luterilaisuuteen kuuluu aika olennaisesti se että uskoo jumalaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun, sillä haluan kannattaa kulttuuriperinnön ylläpitoa. Ja kulttuuriperinnöllä tarkoitan kirkkorakennuksia, hautausmaita ja sitä toimintaa, mitä jotkut aidosti tarvitsevat (kriisiapu, diakonia yms). Eli maksan mielelläni kirkollisveroa, jotta tässä maassa pysyisi meille ominainen kulttuuri ja heikoista huolehtiminen.
Mainitsemiasi seikkoja ei rahoiteta kirkollisveroilla vaan valtion verojyvityksellä, joka on tällä hetkellä noin 100 miljonaa euroa/vuosi.
Diakoniaan ja kriisiapuun? käytetään taas kirkollisveroista vain muutama prosentti.
Sinun verorahoillasi rahoitetaan pääsääntöisesti palkkapappien loisteliasta ja elitististä ökyelämää.
Tietysti mikäli haluat tähän rahasi käyttää niin käytä vapaasti. Typerää se on silti.
Suhde jumalaan/jumaliin on henkilökohtainen ja siitä ei tarvitse tehdä tiliä mihinkään suuntaan. Ehkä jos se oma jumala on kuuntelevaa tyyppiä, niin sen kanssa voi asioita pohdiskella. Hyvä on tykönään itseään tutkiskella ja miettiä uskonsa perusteita. Ovatko ne jostakin opittuja vai ovatko oman kokemuksen kautta tulleet tärkeiksi. Jokainen löytäköön oman hengellisen tiensä monien joukosta. Kun sen löytää, elämä muuttuu ja tie vie lopulta perille.
Kuulun kirkkoon, mutta halveksun sitä kulttia ja ylipäätään älyn laiskuutta, kun tunnustetaan mitä tahansa uskontoa. Ihminen pystyy parempaan.
Miksen sitten ole eronnut? Olen kirkon työntekijä.
En ole uskossa mutta kuulun kirkkoon. Olin välillä eronnutkin, mutta sitten huomasin, että ainakin täällä päin on kaikille helpompaa jos kuollessaan sitten on kirkon palvelujen piirissä.
Edustat kirkon jäsenten enemmistöä. Tutustupa tukemasi uskonnon perusteisiin. Lue vaikka uskontunnustus.
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.