Lue keskustelun säännöt.
Kuulutko kirkkoon, mutta et ole uskossa?
Ev.lut.
06.01.2023 |
Itse kuulun ev.lut. kirkkoon, mutta koskaan en ole ollut uskossa. Kävin lapsena seurakunnan kerhossa kerran viikossa, olen käynyt riparin ja mut on konfirmoitu, naimisiin mentiin kirkossa, lapsi on kastettu kirkossa ja myös lapsi on käynyt riparin. Lapsi nykyään täysi-ikäinen, mutta ei ainakaan vielä ole eronnut kirkosta. Sanoo haluavansa kirkkohäät jos menee joskus naimisiin. Lapsikaan ei siis ole uskossa. Häissä, hautajaisissa, konfirmaatioissa ja kastajaisissa käydään kirkossa.
Itseä kiehtoo kirkot rakennuksina, moni kirkko kun on niin kaunis. Ei ne saarnat ja muut uskonnolliset puheet mua kiinnosta, mutta käyttäydyn asiallisesti eli ristin käteni, nousen seisomaan jne. silloin kun pitää.
Kirkosta eroamista en ole harkinnut.
Kommentit (47)
Kuulun kirkkoon mutta harkitsen eroamista. En käytä kirkon palveluja ja koen maksavani tyhjästä. Kirkko tekee hyväntekeväisyystyötä jota kannatan, mutta voisin tehdä sitä itsekin säästyvillä rahoilla. Kirkolla ei ole oikein mitään palveluja perheettömille. Olen uskossa mutten koe jumalanpalveluksia yms. itselleni merkityksellisiksi. Vaikka uskoo, ei mielestäni tarvitse kuulua kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edustat kirkon jäsenten enemmistöä. Tutustupa tukemasi uskonnon perusteisiin. Lue vaikka uskontunnustus.
Miksi?
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko muodosti vielä joskus muutama kymmenen vuotta sitten yhteisen arvopohjan. Vuoden kierto juhlineen ja elämän tärkeät juhlat tulivat kristillisyydestä, olit uskossa tai et.
Arvot ja moraali pohjautui yhteisesti sovittuun kristilliseen etiikkaan, joka oli liima yhteiskunnassa. Ainoastaan asiat tappelivat, eivät moraali ja arvot. Nyt tilanne on toinen. Puheyhteys on katkennut, ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, yhtenäisyyden kadotessa myös empatiakyky katoaa. Seuraukset voivat olla rajuja.
Liima on poissa.Ei tuollaista ainakaan 80-luvulla ollut. Moraali ja arvot tappelivat silloinkin. Uskovaiset vaalivat pääsiäisen tanssikieltoa ja vastustivat kauppojen aukioloa sunnuntaisin. Suuri enemmistö kansasta kuitenkin halusi elää aivan toisin.
Ps. Moraali ei ole kristillisyyteen sidottu vaan universaali asia. Ateisteilla ja vaikkapa buddalaisella kaverillani on aivan samanlainen moraali kuin minullakin. Ihmiset vain mielellään venytttävät omaa moraaliaan omien etujensa ajamiseksi.
Ateismi on individualismia, ja siitä ei löydy moraalia. Kaikki saavat tehdä mitä huvittaa.
Sama intersektionaalinen marxilainen feminismi -ideologia, sillä taas on lopulta tarjotttavana samaa totalitarismin hapanta kalkkia, mitä kommunismissa aina on ollut. Länsimainen kristillinen vapaa demokratia oli heikko vastustamaan näitä voimia, siksi yhtenäiskulttuuri on mennyttä. Mitä tilalle, aika näyttää. Säännöt kun on kaikille eri.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun kirkkoon, mutta halveksun sitä kulttia ja ylipäätään älyn laiskuutta, kun tunnustetaan mitä tahansa uskontoa. Ihminen pystyy parempaan.
Miksen sitten ole eronnut? Olen kirkon työntekijä.
Tuohan on pelkurimaista.
Kuinka voit katsoa itseäsi peilistä tuntematta vihaa ja inhoa itseäsi kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun kirkkoon, mutta halveksun sitä kulttia ja ylipäätään älyn laiskuutta, kun tunnustetaan mitä tahansa uskontoa. Ihminen pystyy parempaan.
Miksen sitten ole eronnut? Olen kirkon työntekijä.
Tuohan on pelkurimaista.
Kuinka voit katsoa itseäsi peilistä tuntematta vihaa ja inhoa itseäsi kohtaan?
Helposti, tilipäivänä. En siis toimi missään pappisvirassa, olen vain kirkolla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkolla ja uskolla ei oo mitään yhteistä
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko muodosti vielä joskus muutama kymmenen vuotta sitten yhteisen arvopohjan. Vuoden kierto juhlineen ja elämän tärkeät juhlat tulivat kristillisyydestä, olit uskossa tai et.
Arvot ja moraali pohjautui yhteisesti sovittuun kristilliseen etiikkaan, joka oli liima yhteiskunnassa. Ainoastaan asiat tappelivat, eivät moraali ja arvot. Nyt tilanne on toinen. Puheyhteys on katkennut, ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, yhtenäisyyden kadotessa myös empatiakyky katoaa. Seuraukset voivat olla rajuja.
Liima on poissa.Ei tuollaista ainakaan 80-luvulla ollut. Moraali ja arvot tappelivat silloinkin. Uskovaiset vaalivat pääsiäisen tanssikieltoa ja vastustivat kauppojen aukioloa sunnuntaisin. Suuri enemmistö kansasta kuitenkin halusi elää aivan toisin.
Ps. Moraali ei ole kristillisyyteen sidottu vaan universaali asia. Ateisteilla ja vaikkapa buddalaisella kaverillani on aivan samanlainen moraali kuin minullakin. Ihmiset vain mielellään venytttävät omaa moraaliaan omien etujensa ajamiseksi.
Ateismi on individualismia, ja siitä ei löydy moraalia. Kaikki saavat tehdä mitä huvittaa.
Sama intersektionaalinen marxilainen feminismi -ideologia, sillä taas on lopulta tarjotttavana samaa totalitarismin hapanta kalkkia, mitä kommunismissa aina on ollut. Länsimainen kristillinen vapaa demokratia oli heikko vastustamaan näitä voimia, siksi yhtenäiskulttuuri on mennyttä. Mitä tilalle, aika näyttää. Säännöt kun on kaikille eri.
Moraali ei todellakaan ole kristittyjen yksityisomaisuutta, pikemminkin ehkä sen puute on.
Useat tuntemistani ateisteista ovat yleiseltä ihmisyydeltään ja moraaliltaan huomattavasti tekopyhiä ja juonikkaita uskovaisia kehittyneempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uskossa mutta en kuulu kirkkoon. Tapauskovaiset ja hihhulit ovat pilanneet sen.
Sama. Ei pysty katselemaan sambatyttöjä adventtikirkossa, liian hapanta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun kirkkoon, mutta halveksun sitä kulttia ja ylipäätään älyn laiskuutta, kun tunnustetaan mitä tahansa uskontoa. Ihminen pystyy parempaan.
Miksen sitten ole eronnut? Olen kirkon työntekijä.
Tuohan on pelkurimaista.
Kuinka voit katsoa itseäsi peilistä tuntematta vihaa ja inhoa itseäsi kohtaan?
Helposti, tilipäivänä. En siis toimi missään pappisvirassa, olen vain kirkolla töissä.
Oisko mafia tai keskitysleiri kanssa ihan ok työpaikka kunhan saa rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluin 41 v., kunnes viime viikolla erosin. Minäkin tykkään kirkoista rakennuksena, mutta en ole uskonut koskaan. Lapsesta asti on tuntunut itsestäänselvästi siltä, että jeesustarinat on keksitty ihmisten lohdutukseksi, eivätkä ne voi millään olla totta.
Aloin harkita kirkosta eroamista, kun tajusin kuinka paljon maksoin kirkollisveroa. Lopullinen päätös syntyi tämän viimeisimmän aborttilain muutoskeskustelun aikana, lähinnä uskovaisten käytöksen takia.
Kuulun ortodoksiseen kirkkoon ja jaan kirkon uskon, eli uskon niin kuin Kirkko opettaa. Olen pettynyt moniin uskoviin, pappeihin ja maallikkoihin, mutta ikinä en ole harkinnut eroamista ort. Kirkosta. Ei Kristuksen todelliselle kirkolle ole mitään vaihtoehtoja. Kaikki muut kristilliset yhteisöt ovat keksineet omia myöhäisiä uutuusoppejaan kuten naispappeuden tai opin paavin erehtymätyömyydestä. Pelastusta ei saavuta omilla pähkäilyillä vaan sillä, että on osallinen Kristuksesta hänen kirkkoruumiinsa jäsenenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Mutta kyllä varmaan työteliäitä ihmeisiin uskomattomia ihmisiä on ollut paljon ennen Lutherin teesiennaulausoperaatiotakin. Onko lutherilaisuus harrastanut kulttuurista omimista?
Sanoisin itse olevani mieluummin uskonnollinen kuin uskossa. - Tämä siksi, että kuten eräs kaverini sanoo niin silloin kun sanoo olevansa uskossa, niin osalle se on sama kuin tunnustaisi, että ei osaa tai kykene ajattelemaan omilla aivoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uskossa mutta en kuulu kirkkoon. Tapauskovaiset ja hihhulit ovat pilanneet sen.
Sama. Ei pysty katselemaan sambatyttöjä adventtikirkossa, liian hapanta.
Kuin myös. Raamatun sana on hävinnyt kuulumattomiin, kun pitää joka suuntaan liehitellä ja kumarrella. Ei ole enää mitään eroa puhtaalla ja likaisella, kaikki käy. Mikään ei ole enää pyhää. Kun ei enää ole lakia, ei ole myöskään armoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko muodosti vielä joskus muutama kymmenen vuotta sitten yhteisen arvopohjan. Vuoden kierto juhlineen ja elämän tärkeät juhlat tulivat kristillisyydestä, olit uskossa tai et.
Arvot ja moraali pohjautui yhteisesti sovittuun kristilliseen etiikkaan, joka oli liima yhteiskunnassa. Ainoastaan asiat tappelivat, eivät moraali ja arvot. Nyt tilanne on toinen. Puheyhteys on katkennut, ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, yhtenäisyyden kadotessa myös empatiakyky katoaa. Seuraukset voivat olla rajuja.
Liima on poissa.Ei tuollaista ainakaan 80-luvulla ollut. Moraali ja arvot tappelivat silloinkin. Uskovaiset vaalivat pääsiäisen tanssikieltoa ja vastustivat kauppojen aukioloa sunnuntaisin. Suuri enemmistö kansasta kuitenkin halusi elää aivan toisin.
Ps. Moraali ei ole kristillisyyteen sidottu vaan universaali asia. Ateisteilla ja vaikkapa buddalaisella kaverillani on aivan samanlainen moraali kuin minullakin. Ihmiset vain mielellään venytttävät omaa moraaliaan omien etujensa ajamiseksi.
Ateismi on individualismia, ja siitä ei löydy moraalia. Kaikki saavat tehdä mitä huvittaa.
Sama intersektionaalinen marxilainen feminismi -ideologia, sillä taas on lopulta tarjotttavana samaa totalitarismin hapanta kalkkia, mitä kommunismissa aina on ollut. Länsimainen kristillinen vapaa demokratia oli heikko vastustamaan näitä voimia, siksi yhtenäiskulttuuri on mennyttä. Mitä tilalle, aika näyttää. Säännöt kun on kaikille eri.Moraali ei todellakaan ole kristittyjen yksityisomaisuutta, pikemminkin ehkä sen puute on.
Useat tuntemistani ateisteista ovat yleiseltä ihmisyydeltään ja moraaliltaan huomattavasti tekopyhiä ja juonikkaita uskovaisia kehittyneempiä.
Varmasti näet asian näin. Mutta en puhunut yksilöistä, vaan siitä kuinka yhteisen kristillisen arvopohjan kadotessa yhteiskunnasta, ihmiset
joutuvat jatkuvasti keskenään vastakkain arvojensa kanssa. Esim. Ennen koulun joulujuhlissa laulettiin Heinillä härkien, eikä kukaan valittanut. Nyt valitetaan. Ehkä on varmasti paras lopettaa koko juhla, koska Jeesus on saanut sinne porttikiellon, ja on melko turhaa leikkiä pelkkiä tonttuleikkejä. Kaikilla kun nyt on oikeus valittaa ihan kaikesta, kaikki on politisoitunutta ja polarisoi ihmiset vastakkainasetteluun 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Luterilaisuus ei todellakaan ole suomalaista kulttuuriperimää.
Se on väkivalloin tuotu Suomeen ja sen tieltä on kirkon toimesta määrätietoisesti tuhouttu ne vanhat ikiaikaiset suomalaisen kulttuuriperimän uskonnot.
Luterilaisuus on varas, roisto ja kutsumaton vieras Suomessa.
Laiton valloittaja ja vääryyden monumentti joka tulisi poistaa Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Luterilaisuus ei todellakaan ole suomalaista kulttuuriperimää.
Se on väkivalloin tuotu Suomeen ja sen tieltä on kirkon toimesta määrätietoisesti tuhouttu ne vanhat ikiaikaiset suomalaisen kulttuuriperimän uskonnot.
Luterilaisuus on varas, roisto ja kutsumaton vieras Suomessa.
Laiton valloittaja ja vääryyden monumentti joka tulisi poistaa Suomesta.
Tilalle? Valtion uus-uskonto, intersektionaalinen marxilainen feminismi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Luterilaisuus ei todellakaan ole suomalaista kulttuuriperimää.
Se on väkivalloin tuotu Suomeen ja sen tieltä on kirkon toimesta määrätietoisesti tuhouttu ne vanhat ikiaikaiset suomalaisen kulttuuriperimän uskonnot.
Luterilaisuus on varas, roisto ja kutsumaton vieras Suomessa.
Laiton valloittaja ja vääryyden monumentti joka tulisi poistaa Suomesta.
Sulla on ihan oma vapaus uskoa maahisiin😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Luterilaisuus ei todellakaan ole suomalaista kulttuuriperimää.
Se on väkivalloin tuotu Suomeen ja sen tieltä on kirkon toimesta määrätietoisesti tuhouttu ne vanhat ikiaikaiset suomalaisen kulttuuriperimän uskonnot.
Luterilaisuus on varas, roisto ja kutsumaton vieras Suomessa.
Laiton valloittaja ja vääryyden monumentti joka tulisi poistaa Suomesta.
Sulla on ihan oma vapaus uskoa maahisiin😂
Voi kun olet lapsellinen.
Vanhat luonnonuskonnot ymmärsivät tämän Jumalan luoman maailman kokonaisuuden ja ihmisen osan siinä huomattavasti itsensä luonnon ja muiden elämänmuotojen yläpuolelle asettaneita ylimielisiä kristittyjä paremmin.
Siksi papit halusivatkin nämä uskonnot tieltään raivata. Olivathan ne suoranainen uhka pappis-säädyn pohjattomalle vallan,- ja rahanhimolle.
- Lalli-
Olen uskossa, mutta en ole kuulunut kirkkoon vuosiin. Ei usko kirkkoa tarvitse.