Lue keskustelun säännöt.
Kuulutko kirkkoon, mutta et ole uskossa?
Ev.lut.
06.01.2023 |
Itse kuulun ev.lut. kirkkoon, mutta koskaan en ole ollut uskossa. Kävin lapsena seurakunnan kerhossa kerran viikossa, olen käynyt riparin ja mut on konfirmoitu, naimisiin mentiin kirkossa, lapsi on kastettu kirkossa ja myös lapsi on käynyt riparin. Lapsi nykyään täysi-ikäinen, mutta ei ainakaan vielä ole eronnut kirkosta. Sanoo haluavansa kirkkohäät jos menee joskus naimisiin. Lapsikaan ei siis ole uskossa. Häissä, hautajaisissa, konfirmaatioissa ja kastajaisissa käydään kirkossa.
Itseä kiehtoo kirkot rakennuksina, moni kirkko kun on niin kaunis. Ei ne saarnat ja muut uskonnolliset puheet mua kiinnosta, mutta käyttäydyn asiallisesti eli ristin käteni, nousen seisomaan jne. silloin kun pitää.
Kirkosta eroamista en ole harkinnut.
Kommentit (47)
Suksikaa suolle, menninkäisiä palvovat. Tässä ketjussa kyseltiin niitä, jotka kuuluvat kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suksikaa suolle, menninkäisiä palvovat. Tässä ketjussa kyseltiin niitä, jotka kuuluvat kirkkoon.
Vaan jos kuuluu maahiskirkkoon ja ei usko maahisiin?
Pitäis ensin määritellä mitä tommonen uskossa oleminen olisi.
Toisinpäin minulla. Uskon Junalaan ja Jeesuksen opetukseen, en toki koko Raamattuun absoluuttisena totuutena koska onhan siinä selvät ristiriitansa.
Ennkuulu kirkkoon. Kirkko vaalii ja korottaa omia traditioitaan eikä niinkään haasta kristilliseen lähimmäisenrakkauteen tässä ajassa.
Omat kirkollisverot menee nykyään hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Miten niin väittäisivät?
Ateismi on jumaluskon puutetta.
Jos ei usko Jumalan olemassaoloon, on ateisti, vaikka olisi kuinka perinjuurin luterilaisen kulttuuriperimän läpitunkema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luterilaisuus kuuluu kulttuuriperimääni, joten en oikein keksi hyvää syytä erotakaan. Suomalaiset yleisesti ovay hyvin luterilaisia, vaikka väittäisivät olevansa ateisteja. Töitä pitää tehdä, eikä ihmeitä odoteta/uskota olevan olemassa.
Miten niin väittäisivät?
Ateismi on jumaluskon puutetta.
Jos ei usko Jumalan olemassaoloon, on ateisti, vaikka olisi kuinka perinjuurin luterilaisen kulttuuriperimän läpitunkema.
Jatkan: olin vuosia ateisti, joka kuului kirkoon tapakulttuurin vuoksi.
Erosin, mutta välillä mietin, pitäisikö liittyä takaisin tapakulttuurin takia.
En haluaisi toisaalta pönkittää millään tavalla kirkon suojissa rehottavaa fundamentalismia, tämä oli pääsyy erolleni.
Ei liene viisasta ja tarkoituksenmukaista korvata mätäpesäkettä toisella mätäpesäkkeellä?
Sitä paitsi evankelisluterilainen kirkko toteuttaa nykyisellään tuota mainitsemaasi vaihtoehtoa.
On toteuttanut jo vuodesta 2015 alkaen varsin räikeästi.