Millaista hoitoa mt potilaat haluaisivat?

Sähköshokit olisi kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Sähköshokit olisi kivoja.

Onko kokemusta?

Missä makoillaan, syödään mättöä, katsellaan viihdekanava 24/7. Ei mitään velvoitteita.

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Jos aloittaisi vaikka siitä, että sinne hoitoon pääsisi. Mulla meni 5 vuotta siitä kun aktiivisesti anoin apua, sitten kärräys akuuttiosastolle ja nyt masennus niin kroonistunut, että lääkehoidonkin suhteen luovutettu. En uskalla kokeilla ketiapiini-infuusiota ym., koska olen psykoottinen ja ajatus psykoosiin vaipumisesta liian rankka. Myös kasvattaa paljon riskiä itsetuhoon. Sähköhoito varmaan veisi lopunkin mun jo kärähtäneestä muistista.

Tässäpä sitä sitten, eläkepaperit laitettiin kouraan alle kolmikymppisenä.

Aivan normaalia inhimillistä kohtaamista. Olisi kuunteleva ihminen ja pääsisi vaikka jollekin saarelle tai kylälle toisten kaltaistensa joukkoon.

Omat pienet asunnon jokaiselle, kotoisat. Olisi luontoa, olisi yhdessä tekemistä mutta ei suorittamista. Vaikka tulen tekoa ja istumista nuotion äärellä, ollen yhdessä, tarinoitaisiin.

Olisi elämässä jotain mystistä, jotain elämisen arvoista. Siellä ei olisi digitaalisia laitteita, ei ainakaan älypuhelimia ja somea.

Nyt ollaan vaan täällä, jossa ihmiset eivät kuule eikä näe. Kaikki on epäaitoa ja kaaoksessa. Ei tässä ole kuin rooleja ympärillä. En usko, että virkamiehetkään kuten lääkärit, ovat osaansa tyytyväisiä. Jaksavat koska palkka on hyvä. Ketä täällä kiinnostaa olla tällaisessa yhteiskunnassa?

Eikö voitaisi rakentaa jotain inhimillisempää ja aitoa yhteisöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Sähköshokit olisi kivoja.

Niitähän suorastaan tyrkytetään osastoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Tunnetta että tulee kuulluksi.

Nyt jos esim lapsuuden hyväksikäyttötrauma aktivoituu, psyk polilla joka ikinen työntekijä patoaa heti: nostaa huitovat kätensä naaman eteen ja kiljuu: Ei! Ei!EI!

Tuo on niin vakavaa että tarvit käsitellä tramaterapeutin kanssa. Että minulla ei ole valmiuksia kuunnella vaikka olisin psykiatrian väitöskirjaa tekevä lääkäri. Minulla on valta päättää mitä kuuntelen.

Terapiaan ei kuitenkaan pääse, kun jonot on liian pitkät.

Sensijaan jos työntekijät olisivat edes esittäneet kuuntelevansa, vaan ei. Vuosia yritin saada terapiaa siinä onnistumatta. Ainoa joka kuunteli huoliani oli toimistosihteeri. Kaikki toimistosihteerit, varsinkaan miehet, ei tietenkään tajunneet, mutta yksi naisääni oli hyvä. Kiitos hänelle.

Muuten kohtasin vain elämämpelkureita, paskahousuja jotka lupasi auttaa terapiaan pääsyssä mutta jotka ei sitten auttaneet.

Jos löytyy syöpä, siihen puututaan heti. Mutta psykiatriassa annetaan vaivan pahentua. Jotkut päätyy jopa itsemurhiin, mutta se on salassapidettävä, vaikka henkilö olisi itse asiasta puhunut. Salassapito on pääasiasiallisesti henkilökunnan virheiden peittelyyn.

Myöskin jos mistään huomauttaa, katsotaan että on hankala tapaus jota ei tarvikaan auttaa. Henkilökunnalla huonot vuorovaikutustaidot.

Ihan asiallista keskustelua.

Kännissä ja huumeissa, täyshoitolassa päiväntasaajalla. Eiköhän sillä yllättäen moni masennus parantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia inhimillistä kohtaamista. Olisi kuunteleva ihminen ja pääsisi vaikka jollekin saarelle tai kylälle toisten kaltaistensa joukkoon.

Omat pienet asunnon jokaiselle, kotoisat. Olisi luontoa, olisi yhdessä tekemistä mutta ei suorittamista. Vaikka tulen tekoa ja istumista nuotion äärellä, ollen yhdessä, tarinoitaisiin.

Olisi elämässä jotain mystistä, jotain elämisen arvoista. Siellä ei olisi digitaalisia laitteita, ei ainakaan älypuhelimia ja somea.

Nyt ollaan vaan täällä, jossa ihmiset eivät kuule eikä näe. Kaikki on epäaitoa ja kaaoksessa. Ei tässä ole kuin rooleja ympärillä. En usko, että virkamiehetkään kuten lääkärit, ovat osaansa tyytyväisiä. Jaksavat koska palkka on hyvä. Ketä täällä kiinnostaa olla tällaisessa yhteiskunnassa?

Eikö voitaisi rakentaa jotain inhimillisempää ja aitoa yhteisöllisyyttä.

Tästä oon vähän eri mieltä ja minä muunmuassa olisin halunnut enemmän ns. normaalien pariin enkä mt-potilaiden. Muutenkin luulen, että normaali seura aikaan saisi kuntoutusta paremmin ja sopii kaikille terapiaksi. Johan samaa säveltä sovelletaan myön m-muuttajien kotoutuksessakin että on hajasijoitettu eikä omissa ryhmissään.

Vierailija kirjoitti:

Sähköshokit olisi kivoja.

Ei ne niin kivoja ole. Menee muisti pitkältä ajalta. Sain 8 sarjan sähköshokkeja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Huomaa ettet ole koskaan ollut töissä.🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia inhimillistä kohtaamista. Olisi kuunteleva ihminen ja pääsisi vaikka jollekin saarelle tai kylälle toisten kaltaistensa joukkoon.

Omat pienet asunnon jokaiselle, kotoisat. Olisi luontoa, olisi yhdessä tekemistä mutta ei suorittamista. Vaikka tulen tekoa ja istumista nuotion äärellä, ollen yhdessä, tarinoitaisiin.

Olisi elämässä jotain mystistä, jotain elämisen arvoista. Siellä ei olisi digitaalisia laitteita, ei ainakaan älypuhelimia ja somea.

Nyt ollaan vaan täällä, jossa ihmiset eivät kuule eikä näe. Kaikki on epäaitoa ja kaaoksessa. Ei tässä ole kuin rooleja ympärillä. En usko, että virkamiehetkään kuten lääkärit, ovat osaansa tyytyväisiä. Jaksavat koska palkka on hyvä. Ketä täällä kiinnostaa olla tällaisessa yhteiskunnassa?

Eikö voitaisi rakentaa jotain inhimillisempää ja aitoa yhteisöllisyyttä.

Tästä oon vähän eri mieltä ja minä muunmuassa olisin halunnut enemmän ns. normaalien pariin enkä mt-potilaiden. Muutenkin luulen, että normaali seura aikaan saisi kuntoutusta paremmin ja sopii kaikille terapiaksi. Johan samaa säveltä sovelletaan myön m-muuttajien kotoutuksessakin että on hajasijoitettu eikä omissa ryhmissään.

Niin, en minäkään haluaisi mennä ihmisten pariin, jotka näkevät harhoja tai ovat esimerkiksi aggressiivisia. Enneminkin näkisi ihmisiä, joilla samantyylinen ajatusmaailma tai no, maailmankuva.

On masennusta, riippuvuuksia yms, niin kuin suurella osalla väestöä.

Varmaan helpottaisi jos olisi enemmän yhteisöllisyyttä ja aitoa olemista. Minusta myös olemme "normaaleja" jotka terveellä tavalla reagoi tämän elämän järjettömiin vaatimuksiin.

Ennen ihmiset oli sentään yhdessä, nykyään missä?

LSDtä ja sieniä. Ja olen tosissani siis.

Olisi kiva, jos olisi yhä samanlaisia hermoparantoloita kuin ennen vanhaan, joissa voisi käydä aina hetken lepuuttamassa, kun ei enää jaksa tai alkaa viirata. Ohjelmana kansituolissa viltin alla istuskelua ja maisemien katselua, hyvää ravintoa ja eri terapioita.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, jos olisi yhä samanlaisia hermoparantoloita kuin ennen vanhaan, joissa voisi käydä aina hetken lepuuttamassa, kun ei enää jaksa tai alkaa viirata. Ohjelmana kansituolissa viltin alla istuskelua ja maisemien katselua, hyvää ravintoa ja eri terapioita.

Tuota oli tarjolla hyvin rikkaille. Köyhi.mät oli kahleissa navetassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävää ja inhinillistä. Liikaa on näitä hoitajia, joita kiinnostaa eniten oma palkkapussi eikä potilaan(asiakkaan) toipuminen. Myös eriarvoisuutta alalla esiintyy ja tästä on omakohtaisia kokemuksia mm. suomalaisessa systeemissä sisällä olevia kohdellaan paremmin ja muita erityisryhmiä. Luulen tosin, ettei nämä tasa-arvo ongelmat johdu tästä alasta vaan ihmisistä yleensä. Sen takia olen nähnyt aidon tasa-arvoisuuden suureksi hyveellisyydeksi koska sitä harvoin kohtaa.

Voi tulla yllätyksenä, mutta ihan jokainen käy töissä rahaa tienatakseen. Potilaita hoidetaan, mutta eihän ne mitään omia löhiomaisia ole, joista samalla lailla välitettäisiin.

Välität enemmän omista lähiomaisistasi kuin muista ihmisistä? Tuo on sinulta sairaalloista itsekeskeisyyttä. Olet siis sairas. Tarvitset mt-hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Missä makoillaan, syödään mättöä, katsellaan viihdekanava 24/7. Ei mitään velvoitteita.

Jos nyt osastohoidosta puhut, niin unta, apua ja kohtaamista ja kuulemista,neuvoja eteenpäin ja hoitosuunnitelmaa johon voi luottaa, sitä että ei jää yksin ongelmien kanssa.

Ja se, kun ruoka tuodaan valmiina 3-5 kertaa päivässä auttaa sitä jaksamista pikkuhiljaa, kukaan ei sinne "mässäilemään"" halua, ei semmoista edes ajatella kun sairaalaan hakeudutaan/joudutaan.

Tuota mistä puhut jokainen voi tehdä kotonaankin.