Millaista on elämä, jos läheisellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Lääkitys auttaa hyvin, mutta kun siihen ei sitouduta, koska tietyssä vaiheessa sairautta on niin mukavaa.

Sopivan lääkityksen löydyttyä lähipiiriini kuuluvan henkilön elämä on vakaata. Hän on palannut töihin ja on perhe ja ihan normaali elämä. Aikaisemmin ennen diagnoosiaja lääkitystä oli tietenkin kaikilla läheisillä rankkaa. Ei ole kukaan läheinen tarvinnut terapiaa.

Edesmenneen ystävän virolaisella miehellä oli. Juoksi kukkasesta ja kapakasta toiseen. Ja ystävä perässä.

Miestä en tuntenut kun oli jo kuollut kun tavattiin poistuneen kanssa.

Ystävä sanoi älä koskaan tee sitä valintaa minkä minä tein. Älä ota vastuuta aikuisesta ihmisestä. Et voi parantaa ketään. Pidä itsestäsi huoli.

Minusta ei olisi ns tukemaan ihmistä joka lähinnä hajottaa. En tosissaankaan ala vieraan aikuisen ihmisen terapeuttiäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Edesmenneen ystävän virolaisella miehellä oli. Juoksi kukkasesta ja kapakasta toiseen. Ja ystävä perässä.

Miestä en tuntenut kun oli jo kuollut kun tavattiin poistuneen kanssa.

Ystävä sanoi älä koskaan tee sitä valintaa minkä minä tein. Älä ota vastuuta aikuisesta ihmisestä. Et voi parantaa ketään. Pidä itsestäsi huoli.

Minusta ei olisi ns tukemaan ihmistä joka lähinnä hajottaa. En tosissaankaan ala vieraan aikuisen ihmisen terapeuttiäidiksi.

Kuka tässä on vieraan aikuisen ihmisen terapeuttiäidiksi alkamassa 🤔

Luin otsikon vahingossa "kaksisuuntainen mielialahenkilö".

Lääkitäänkö näitä ihmisiä heidän itsensä takia vai siksi, että läheisillä olisi helpompaa? Onko nykyajassa normaalista tullut liian kapea alue, johon kukaan ei oikein mahdu? Kaikki ylimääräinen "epänormaali" voidaan lääkitä pois. Kaikilla varmasti olisi helpompaa jos meidän kaikki lääkittäisiin tasaisiksi, ehkä se onkin tavoite. Kun kaikki on harmaata maastoa eikä mikään tunnu oikein missään, ei vitutakaan eikä ainakaan jaksa puuttua elämän ja yhteiskunnan epäkohtiin. Koska nekin on silloin ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitäänkö näitä ihmisiä heidän itsensä takia vai siksi, että läheisillä olisi helpompaa? Onko nykyajassa normaalista tullut liian kapea alue, johon kukaan ei oikein mahdu? Kaikki ylimääräinen "epänormaali" voidaan lääkitä pois. Kaikilla varmasti olisi helpompaa jos meidän kaikki lääkittäisiin tasaisiksi, ehkä se onkin tavoite. Kun kaikki on harmaata maastoa eikä mikään tunnu oikein missään, ei vitutakaan eikä ainakaan jaksa puuttua elämän ja yhteiskunnan epäkohtiin. Koska nekin on silloin ihan ok.

Totta. Lääkitseminen on vielä niin helppoakin kun kaikelle oireilulle löytyy nykyisin diagnoosi. Normaalia ei enää ole kun kaikki on sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitäänkö näitä ihmisiä heidän itsensä takia vai siksi, että läheisillä olisi helpompaa? Onko nykyajassa normaalista tullut liian kapea alue, johon kukaan ei oikein mahdu? Kaikki ylimääräinen "epänormaali" voidaan lääkitä pois. Kaikilla varmasti olisi helpompaa jos meidän kaikki lääkittäisiin tasaisiksi, ehkä se onkin tavoite. Kun kaikki on harmaata maastoa eikä mikään tunnu oikein missään, ei vitutakaan eikä ainakaan jaksa puuttua elämän ja yhteiskunnan epäkohtiin. Koska nekin on silloin ihan ok.[/quote

Suurinta haittaa maniassa aiheuttaa itselleen, läheisille helvettiä siksi että hirvittävää nähdä rakkaan ihmisen tuhoavan ihmissuhteitaan ja toimivan kaikin tavoin riskialttiisti, onkohan kukaan manian läpikäynyt ollut tyytyväinen tekemisiinsä jälkeenpäin? Joten kyllä se tasaisuus on joskus kullanarvoista.

No vastaamo, yleinen tietosuoja ja raivohullut poppatohtorit varmaan antaakin sitä apua...

😆

Jokos veitte matot tuulettumaan?

Vierailija kirjoitti:

Lääkitäänkö näitä ihmisiä heidän itsensä takia vai siksi, että läheisillä olisi helpompaa? Onko nykyajassa normaalista tullut liian kapea alue, johon kukaan ei oikein mahdu? Kaikki ylimääräinen "epänormaali" voidaan lääkitä pois. Kaikilla varmasti olisi helpompaa jos meidän kaikki lääkittäisiin tasaisiksi, ehkä se onkin tavoite. Kun kaikki on harmaata maastoa eikä mikään tunnu oikein missään, ei vitutakaan eikä ainakaan jaksa puuttua elämän ja yhteiskunnan epäkohtiin. Koska nekin on silloin ihan ok.

Ihmisen itsensä takia. Etenkin mania-vaiheessa ihminen saattaa esim. tehdä kymmenien tuhansien eurojen velat itselleen, menettää työpaikan, rikkoa ihmissuhteita, asettaa itsensä hengenvaaraan yms. Ja kun mania vaihe menee ohi ja ihminen ymmärtää mitä tuli tehtyä, voi masennuskausi olla hyvinkin itsemurhaan johtava aallonpohja. Eli kyllä se lääkitys heillä on aina hyvinkin perusteltua.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosia ei saa ihan kepein perustein. Eli ei ketään saa diagnoosia vain siksi että on vähän persoonallinen tai ailahtelevainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitäänkö näitä ihmisiä heidän itsensä takia vai siksi, että läheisillä olisi helpompaa? Onko nykyajassa normaalista tullut liian kapea alue, johon kukaan ei oikein mahdu? Kaikki ylimääräinen "epänormaali" voidaan lääkitä pois. Kaikilla varmasti olisi helpompaa jos meidän kaikki lääkittäisiin tasaisiksi, ehkä se onkin tavoite. Kun kaikki on harmaata maastoa eikä mikään tunnu oikein missään, ei vitutakaan eikä ainakaan jaksa puuttua elämän ja yhteiskunnan epäkohtiin. Koska nekin on silloin ihan ok.[/quote

Suurinta haittaa maniassa aiheuttaa itselleen, läheisille helvettiä siksi että hirvittävää nähdä rakkaan ihmisen tuhoavan ihmissuhteitaan ja toimivan kaikin tavoin riskialttiisti, onkohan kukaan manian läpikäynyt ollut tyytyväinen tekemisiinsä jälkeenpäin? Joten kyllä se tasaisuus on joskus kullanarvoista.

Missä menee raja? Eikö kaikki olisi paras lääkitä tasaisiksi niin kukaan ei enää tekisi harkitsemattomia päätöksiä ja katuisi tekojaan, ei olisi enää riskialtista käytöstä kellään. Eikö se ratkaisisi siis kaiken? Täydellinen neutraalius ja tunnottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitäänkö näitä ihmisiä heidän itsensä takia vai siksi, että läheisillä olisi helpompaa? Onko nykyajassa normaalista tullut liian kapea alue, johon kukaan ei oikein mahdu? Kaikki ylimääräinen "epänormaali" voidaan lääkitä pois. Kaikilla varmasti olisi helpompaa jos meidän kaikki lääkittäisiin tasaisiksi, ehkä se onkin tavoite. Kun kaikki on harmaata maastoa eikä mikään tunnu oikein missään, ei vitutakaan eikä ainakaan jaksa puuttua elämän ja yhteiskunnan epäkohtiin. Koska nekin on silloin ihan ok.

Kaverillani on paranoideja psykooseja.

Hän on läheisilleen valtava riesa ja sen vuoksi on välillä pakkolåäkittynä sairaalassa. Onko oikein, että änkeää itsensä vanhan äitinsä luo riehumaan. Onko oikein, että riehuu kerrostalon käytävillä. Onko oikein, että uhkailee muita väkivallalla.

Riippuu ihmisestä. Kaksareissa on ihan kaikenlaisia ihmisiä.

Itse oon kohtuu normaali perheenäiti, töissä.

Bipo 1 tyyppi nuoruuden traumojen peruja. Lääkitys ok. Elämä mun kanssa on varmaan tylsempää kuin jännää. Kaksi maniaa on ollut, mitään kauheeta en niissä saanut aikaan.

Up

Onhan se. Koskaan ei tiedä mistä tuulee ja ihminen aaltoilee. Maniassa ihan mahdoton tai sitten vähän toinen ääripää. Siihen kun lyödään muutakin persoonallisuushäiriötä joukkoon niin on se hemmetin haastavaa olla tekemisissä. Ihminen on ihan mahdoton.

Hyvä kysymys. Itselläni on kyseinen diagnoosi, tunnen monta ihmistä joilla on kyseinen diagnoosi eikä yhtäkään tunnista niistä kuvauksista mitä bipolaarihäiriöisistä on. Suurimmalla osalla elämänsä hyvin hoitavia bipoja ei ole edes mitään lääkitystä ollut vuosikausiin joten on se kumma tauti.

Suomalaisen normaali on hyvää päivää ja kirvesvartta?

Ja esim kiusaaminenhan ei aiheuta sitten niin mitään.

Minusta typerää diaKnosoida yhtään ketään jos ei tiedä eikä tunne asiaa.

Ne napit on oireisiin. Ei juurisyihin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen normaali on hyvää päivää ja kirvesvartta?

Ja esim kiusaaminenhan ei aiheuta sitten niin mitään.

Minusta typerää diaKnosoida yhtään ketään jos ei tiedä eikä tunne asiaa.

Ne napit on oireisiin. Ei juurisyihin.

Kumma miten monen naisen bipo paranee siinä vaiheessa kun pääsee pahoinpitelevästä puolisosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Itselläni on kyseinen diagnoosi, tunnen monta ihmistä joilla on kyseinen diagnoosi eikä yhtäkään tunnista niistä kuvauksista mitä bipolaarihäiriöisistä on. Suurimmalla osalla elämänsä hyvin hoitavia bipoja ei ole edes mitään lääkitystä ollut vuosikausiin joten on se kumma tauti.

Tietyillä elämäntavoilla voi tosiaan ehkäistä oireiden puhkeamista. Tärkeää on silloinkin kuitenkin tunnistaa, jos oireet alkaa puhjeta niin aloittaa estolääkitys ajoissa. Monilla voi olla pitkiä oireettomia kausia, jolloin lääkitys tosiaan voidaan lopettaa. Sinänsä tila on kuitenkin elinikäinen, koska parantavaa hoitoa ei ole.

Ja lääkkeet ovat oireiden hoitoa, koska oireyhtymän puhkeamissyytä/juurisyytä ei ole tunnettu. Uusimmat tutkimukset viittaa siihen että taudin puhkeamisen taustalla on mm. pitkäkestoinen stressi ja matala tulehdustila, joka sekoittaa ihmisen sisäisen vuorokausirytmin/ kellon.

Minulla oli raskasta, olen tuntenut muutaman henkilön jotka sairastaa bipoa, toinen heistä oli äärimmäisen raskasta seuraa. Koskaan ei tiennyt millä mielellä oli, milloin oli taivaissa ja muita parempi ihminen, milloin oli itsemurhayrityksiä.. Hitaasti vain vieraannutin itseni hänestä ja aloin voimaan paremmin, voi kuulostaa ehkä julmalta, mutta minun oma mielenterveys oli vaarassa jatkuvan huolehtimisen ja pelon vuoksi siitä, että milloin saan viestiä tältä henkilöltä itseltään tai joltain toiselta henkilöltä että tämä on jälleen yrittänyt itsemurhaa ja on teholla. 

Aloitti kyllä lääkityksen, mutta en tiedä miten nykyään menee.