Miten kestää lasta, joka ei yritä mitään itse?

Jos jätät hänet yksin omaan huoneeseen esim. nyt vaikka pariksi tunniksi, mitä hän tekee? Tai jos oma huone tuntuu liian ahtaalta, entäs oma koti? Jos siis ei ole seuraa eikä koneet toimi?

Mielestäni tuohon ei ole muuta reseptiä kuin hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on. Onko hänellä hahmottamisen tai oman toiminnan ohjauksen pulmia? Ne voivat vaikuttaa itsenäisen toiminnan ja leikin syntymiseen. Samoin kuin sekin että vanhempi liikaa tuppautuu lapsen kaveriksi ja tekemään asioita hänen puolestaan. MItä tapahtuu, jos et virikkeistä häntä mitenkään vaan annat hänen olla? Istuuko hän vain? Vai alkaako syntyä jotain omaa?

esim. kehuilla, viikkorahalla, karkilla, mummolamatkalla- sellaisella mistä lapsi tykkää



palautteesta tulee olla 75% positiivista

Jos jätät hänet yksin omaan huoneeseen esim. nyt vaikka pariksi tunniksi, mitä hän tekee? Tai jos oma huone tuntuu liian ahtaalta, entäs oma koti? Jos siis ei ole seuraa eikä koneet toimi?

hyppii siskon päällä, kutittaa, riehuu, huutaa. Katsoo telkkaa, videoita, tietokonetta. Näplää kännykkää, esim. soittaa samaa biisiä ladatusta musiikista, non stop, ei edes alusta loppuun vaan 10sek alusta repeatilla.

Jos ei saa tehdä mitään noista niin on mun kimpussa, haastaa ja saa raivarit. Jos ei auta, niin istuu synkkänä ja naputtaa jalkaansa. Yleensä alkaa esittää kysymyksiä kysymysten perään, että saisi edes jonkun kontaktin, mutta ei kuuntele vastausta.

Uskokaa pois, olen yrittänyt kannustaa vapaaseen toimintaan, mutta ei pysty siihen! Ei ole ainoa lapsi, muut ei ole tällaisia.

Jos en jäsentäisi tilanteita ja päiviä hänelle valmiiksi. Eli menee ihan tolaltaan jollei päivällä ole valmista rakennetta. Aamulla kun herää tai herätetään, pitää heti kertoa jos on aie lähteä jonnekin ja että kauanko siihen menee ja mitä on tehtävä sitä ennen ja missä ajassa. Sen jälkeen haluaa olla omatoiminen. Aamupalalla on heti kerrottava päivän rakenne, että missä käydään ja missä järjestyksessä ja milloin ja minkä verran on omaa aikaa ja että milloin lapsen on tarkoitus ulkoilla tai milloin voi olla kavereiden kanssa halutessaan. Tämän ohjeistuksen jälkeen tomii useimmiten aika hyvin, paitsi sitten jos tulee kovasti muutoksia, on loppupäivä ihan suoraan h***istä.



9v. poikamme siis toimii itse ja on aloitteellinen ja kaikin puolin ok, kunhan hänen toimintansa raamittaa aikuinen valmiiksi ja joskus pitää antaa joitain esimerkkejä että voit esimerkiksi kutsua kaverin pihalle seuraksi tai sitten mennä viltille lueskelemaan jne.



Pienempänä erityisesti siirtymät olivat vaikeita hyväksyä, _mikään_ toiminta ei olisi saanut ikinä loppua ja siinä auttoi vain valmistella ajoissa siirtymään.



Että näin, ehkä tuota jäsentelyä, rakenteen valmista raamittamita koko päivälle, voisi teilläkin kokeilla. Niin ja meillä siis kyseessä ihan tavallinen normaali lapsi, joka koulussa poikkeaa muista kuulemma lähinnä siten että hänellä on jokaisesta asiasta joku näkemys ja yleensä johonkin laajahkoon tietopohjaan perustettuna. Uskon että sama asia on päivien osalta, haluaa laajasti aamusta tietoa että voi rakentaa oman näkemyksensä jo valmiiksi ja siitä näkemyksestä ei sitten hevin tingitäkään...

eli kerrotaan tarkkaan päivän kulku. Kaverien kanssa menee yleensä OK, hänellä on pari kaveria jotka vähän "samasta puusta" eli tykkäävät hengata. Mutta tässäkin on vaaransa, kun kaikki kielletty innostaa. Eli aluksi oli kiva kun lapsi kävi bestiksen kanssa naapurustossa katselemsassa autoja, ajattelin että se on sentään OK tekemistä. Mutta nyt hän on innostunut paikallisen ostarin kulmalla pyörimisestä, kun hän tietää että "kovikset tekee niin".



Kirjaa hän ei lue, ei jaksa keskittyä. Akkari menee juuri ja juuri, katselee kuvat ja lukee pari tekstiä.



Tosi nopsaan sen "vapaa aika" menee sellaiseksi, että hän kehittää jonkun kielletyn - esim. innostuu taloyhtiön vesiletkusta ja kastelee autoja/muita lapsia. Inhottavaa, kun melkein kaikki oma-aloitteinen todellakin on tyyliin "leikin pallolla" = potkin kuraista palloa valkoisen talon seinään ja pallo lentää ikkunaan, joka hajoaa. Tai hän keksii leikkiä kaverin äidin jumppapallolla täyttäen sen vedellä tai tyhjentäen ilmasta ja hyppien sen avulla kenguruloikkia kunnes saumat ratkeaa. Kaikki synttärilelut rikkoo ekana päivänä, kun ei halua käyttää niitä kuten tarkoitus vaan tekee jotain muuta. Tai esim vappuna halusi mahd kalliin pallon - sai sen, 5 min kuluttua oli tyhjentänyt heliumit ja rikkonut sen... Kyllä korpesi! m

Blaah... Nyt ollut taas huonompi päivä.

ulkopuolinen näkökulma saattaisi auttaa teitä.

ainoa lapsi?

itse kai tuon tilanteen olet aikaansaanut suostumalla kakarasi kynnysmatoksi.



vauvan kanssa aletaan tehdä töitä, heti. siivoukset ja kaikki työt, niin ei tule vääriä tottumuksia. yhden kanssa siivoaa vielä muidenkin koteja, vaikka käy töissä.

Sanot hänelle että hän on iso mies ja menee yksin uimaan.



Kuria.

ei muiden kanssa ole erityisiä toimia tarvittu siihen, että he tekevät muutakin kuin kiellettyä tai kiusaamista. Pojat on poikia - sellaisena olen pitkään ajatellut tilannetta kun päiväkodissakin kaikki sen piikkiin on mennyt.



Koulussa on toheloinut aika lailla ja siitä onkin paljon kotona puhuttu.



ap

tytön, joka kuulostaa aikalailla ap:n pojalta. Tyttö on käynyt psykologin juttusilla ja on todettu normaaliälyiseksi, mutta ikäistään lapsellisemmaksi.

Minulle on pistänyt välillä silmään, että tytön äiti on myös uskomattoman avuton, vaikka hänellä on apua ja auttajia ympärillä yllin kyllin.