Lue keskustelun säännöt.
Voinko elää onnellinen elämän vaikken hyväksy kaikkia?
13.12.2022 |
Olen aina ollut hyvin tarkka siitä, etten nosta itseäni kenenkään yläpuolelle missään asiassa. Yritän aina ymmärtää.
Minulla on ihan hyvä itsetunto ja osaan ajatella itsestäni hyvää, mutta en koskaan tee sitä suhteessa toiseen. En ylenkatso päihdeongelmaisia, en mt-tapauksia, en vähemmistöjä enkä itseäni alempaan sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia jne.
Mutta se vaikuttaa haitallisesti elämääni. Osaan laittaa rajat lähipiirille ja tutuille esim asioihini puuttumiseen, huonoon kohteluun tai hyväksikäyttöön.
Mutta mitä en osaa kunnolla tehdä, on sulkea ns ovia tietyiltä ihmisryhmiltä. Yritän aina vain ymmärtää ja löytää hyväksyttäviä motiiveja heidän toiminnalleen. Huomioin kaikki ihmiset parhaani mukaan enkä ajattelee kenestäkään pahasti. Esimerkiksi naisena yritän hyväksyä naisia vihaavat miehet ja suoda heille ymmärrystä ja oikeus olemassaoloonsa (moitin itseäni jos en kykene siihen), vaikka terveellinen reaktio olisi käskeä heidän painua v ttuun ja toivottaa oikein viheliäistä eturauhassyöpää.
Kysymys kuuluu, että voiko ihminen olla onnellisempi, jos aivan vapaasti halveksii ja lopettaa ymmärtämästä joitain ihmisiä? Vetäisi nämä asiat mustavalkoiseksi eikä aina yrittäisi vain ymmärtää? Ylenkatsoisi heikompiaan (esim pers t) ja porhaltaisi nenä pystyssä elämässä eteenpäin?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyttä on hyväksyä kaikki joka pilaa sun elämän.
Jos sut pahoinpideltäisiin, mitä tuumisit? Että joo pitää ymmärtää?
Luultavasti. Ajattelisin, että hänellä on pahoja ongelmia jotka purkaantuvat epäterveellä tavalla. Olisin tietenkin omasta puolestani vihainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyttä on hyväksyä kaikki joka pilaa sun elämän.
Jos sut pahoinpideltäisiin, mitä tuumisit? Että joo pitää ymmärtää?
Mitä tarkoitat tyhmyydellä? Mielestäni sillä ei ole tyhmyyden kanssa mitään tekemistä. Tyhmyys tarkoittaa sitä, ettei esim ymmärrä kokonaisuuksia tai päättelee heikosti. Ei luonteenpiirteitä tai toimintaa.
Tai jos äh lä mi ra is kaa niin pitää vaan ymmartaa
Voisi kuvitella, että jonkunlainen välimuoto myös löytyy. Ensinnäkin, ei ole mitään pakkoa ajatella kaikkia maailman ihmisryhmiä ja yrittää heitä ymmärtää. Ei vain muodosta heistä mielipidettä sen sijaan, että vaihtoehdot ovat joko ymmärtää tai halveksua? Kuulostaa aika kuormittavalta, jos aktiivisesti pitää aina joku mielipide muodostaa, jos kyse ei siis ole aktiivisesti omaan elämään kuuluvista ihmisistä.
Voisiko vain ajatella, että kukin tekee omien mahdollisuuksien/voimavarojen/menneisyytensä mukaan, mutta noita taustatekijöitä ei ole tarpeen itse tietää? Lisäksi esimerkiksi ihan puhdasta pahuuttakin maailmasta valitettavasti löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei pysyä vain erossa haitallisista suhteista, ja jos tehdään rikoksia, niin saattaa niistä oikeudelliseen vastuuseen. Sitten voi ymmärtää jollain tapaa, mutta järjestys tämä.
En usko, että ihminen tulee yhtään onnellisemmaksi halveksimalla muita.
Itse olen ratkaissut asian niin, että tiettyjä asioita en hyväksy kenenkään tekemänä. Ihmisiä ollaan kaikki, ja tekojen kautta ollaan olemassa toisillemme. Minun asiani ei ole pohtia huonon käytöksen tai väärän teon takana olevia juurisyitä, saati vetää niistä johtopäätöksiä ihmisten käyttäytymiseen tai tekoihin.
Uskon itse tulevani onnellisemmaksi kun tiedän omat rajani ja osaan pitää ne sellaisia ihmisiä vastaan, jotka saavat minut voimaan huonosti. Olen lopettanut yhteydenpidon läheiseeni, joka juomisella aiheutti suunnatonta ahdistusta. En halveksi tai inhoa häntä, olen surullinen hänen tilanteestaan.
Itse voin paremmin ja uskallan väittää, että olen onnellisempi kun en pidä häneen yhteyttä. Halveksimalla kiehuisin vain omassa sapessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi kuvitella, että jonkunlainen välimuoto myös löytyy. Ensinnäkin, ei ole mitään pakkoa ajatella kaikkia maailman ihmisryhmiä ja yrittää heitä ymmärtää. Ei vain muodosta heistä mielipidettä sen sijaan, että vaihtoehdot ovat joko ymmärtää tai halveksua? Kuulostaa aika kuormittavalta, jos aktiivisesti pitää aina joku mielipide muodostaa, jos kyse ei siis ole aktiivisesti omaan elämään kuuluvista ihmisistä.
Voisiko vain ajatella, että kukin tekee omien mahdollisuuksien/voimavarojen/menneisyytensä mukaan, mutta noita taustatekijöitä ei ole tarpeen itse tietää? Lisäksi esimerkiksi ihan puhdasta pahuuttakin maailmasta valitettavasti löytyy.
Joudun olemaan ajattelematta sellaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä, joiden toiminnan ymmärtäminen on aivan liian vaikeaa. Puhtaaseen pahuuteen en usko, muut se on luultavasti lähinnä vain semantiikkaa.
Mielipiteen muodostaminen ei sinänsä kuormita, mutta joka ikisen naulapään pitäminen arvossaan kuormittaa. Koen ihmisen täydellisen mitätöimisen ja ignorauksen kaikkein halveksivimpana eleenä, enkä salli itseni tehdä niin kenellekään. Mutta jos tekisin, vapauttaisin valtavan määrän energiaa. Mutta millä hinnalla? Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksei pysyä vain erossa haitallisista suhteista, ja jos tehdään rikoksia, niin saattaa niistä oikeudelliseen vastuuseen. Sitten voi ymmärtää jollain tapaa, mutta järjestys tämä.
Niin pysynkin omassa elämässäni, mutta jos näen vaikka lehtiotsikon tai joku tietynlainen ns. tapaus kirjoittelee täällä, käyn mielessäni hyväksynnän prosessin, joka on paljon raskaampi kuin ihmisen heittäminen mentaalisen roskakoriin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihminen tulee yhtään onnellisemmaksi halveksimalla muita.
Itse olen ratkaissut asian niin, että tiettyjä asioita en hyväksy kenenkään tekemänä. Ihmisiä ollaan kaikki, ja tekojen kautta ollaan olemassa toisillemme. Minun asiani ei ole pohtia huonon käytöksen tai väärän teon takana olevia juurisyitä, saati vetää niistä johtopäätöksiä ihmisten käyttäytymiseen tai tekoihin.
Uskon itse tulevani onnellisemmaksi kun tiedän omat rajani ja osaan pitää ne sellaisia ihmisiä vastaan, jotka saavat minut voimaan huonosti. Olen lopettanut yhteydenpidon läheiseeni, joka juomisella aiheutti suunnatonta ahdistusta. En halveksi tai inhoa häntä, olen surullinen hänen tilanteestaan.
Itse voin paremmin ja uskallan väittää, että olen onnellisempi kun en pidä häneen yhteyttä. Halveksimalla kiehuisin vain omassa sapessani.
Entäs sitten vaikka nar kkarit, mu rhaajat, te rr oristit, p e dofiilit yms? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys ei kannata.
Mikä kannattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliymmärtäminen ja siitä johtuva kaiken hyväksyminen on epäterve ajatusmalli. Rajat saa ja pitääkin vetää johonkin pisteeseen. Mustan ja valkoisen välillä on rajaton määrä harmaita sävyjä ja suurin ongelma on kummatkin ääripäät, niitä kannattaa välttää.
Voi hyväksyä ihmisen, mutta tuomita teon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas tämä sama provoaja, tuttu tyyli.
Vierailija kirjoitti:
Yliymmärtäminen ja siitä johtuva kaiken hyväksyminen on epäterve ajatusmalli. Rajat saa ja pitääkin vetää johonkin pisteeseen. Mustan ja valkoisen välillä on rajaton määrä harmaita sävyjä ja suurin ongelma on kummatkin ääripäät, niitä kannattaa välttää.
Olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten rajoista ja perusteista niille. Ja ennen kaikkea, miten se vaikuttaa omaan elämänlaatuun, ajatella toisista yksioikoisen pahasti? Ap
Ymärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen.
Ymmärrykseen pyrkiviä ihmisiä on liian vähän
maailmassa eli ole rohkeasti ymmärtävä. Sinulla on ymmärtämisen lahjan, jota toisilla ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyväksyä ihmisen, mutta tuomita teon.
Tässä on hyvä ajatus. Minkä ajatusprosessin kautta tuomitset teon? Miten sanoittaisit? Ap
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaari, homot, lesbot, kom mu nis tit, vihreät, elintaso-äh lä mit, kaikki menee. Mielen köyhyydestä enemmänkin kertoo.
Nyt jäi täysin epäselväksi, että KENEN :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihminen tulee yhtään onnellisemmaksi halveksimalla muita.
Itse olen ratkaissut asian niin, että tiettyjä asioita en hyväksy kenenkään tekemänä. Ihmisiä ollaan kaikki, ja tekojen kautta ollaan olemassa toisillemme. Minun asiani ei ole pohtia huonon käytöksen tai väärän teon takana olevia juurisyitä, saati vetää niistä johtopäätöksiä ihmisten käyttäytymiseen tai tekoihin.
Uskon itse tulevani onnellisemmaksi kun tiedän omat rajani ja osaan pitää ne sellaisia ihmisiä vastaan, jotka saavat minut voimaan huonosti. Olen lopettanut yhteydenpidon läheiseeni, joka juomisella aiheutti suunnatonta ahdistusta. En halveksi tai inhoa häntä, olen surullinen hänen tilanteestaan.
Itse voin paremmin ja uskallan väittää, että olen onnellisempi kun en pidä häneen yhteyttä. Halveksimalla kiehuisin vain omassa sapessani.
Entäs sitten vaikka nar kkarit, mu rhaajat, te rr oristit, p e dofiilit yms? Ap
Se, mitä nämä tekevät on väärin. Mun halveksunta tai heidän surkeuteensa mukaan meneminen ei auta eikä hyödytä ketään. Sen energian käytän mieluummin uhreihin ja ajattelen heitä.
Ylipäätään tosi paljon esimerkiksi kiusaamistapauksissa tilaa saa kiusaaja eikä uhri. Kiusaajaa autetaan, kasvatetaan ja hänen ympärilleen kokoonnutaan ammattilaisten toimesta. Ja kyllä, ymmärrän, että kiusaaminen loppuu kun kiusaaja saadaan se lopettamaan. Silti itse käännän mieluummin katseen siihen jota on sattunut.
Nämä on valintoja. Kysyit, että tekeekö halveksunta onnellisemmaksi. Mielestäni ei. Poliisit, oikeuslaitos, sosiaaliviranomaiset ovat olemassa, jotta minun ei tarvitse halveksia.
Toki paheksun, järkytyn ja pöyristyn ihmisten teoista.
Tyhmyyttä on hyväksyä kaikki joka pilaa sun elämän.
Jos sut pahoinpideltäisiin, mitä tuumisit? Että joo pitää ymmärtää?