Voinko elää onnellinen elämän vaikken hyväksy kaikkia?
Olen aina ollut hyvin tarkka siitä, etten nosta itseäni kenenkään yläpuolelle missään asiassa. Yritän aina ymmärtää.
Minulla on ihan hyvä itsetunto ja osaan ajatella itsestäni hyvää, mutta en koskaan tee sitä suhteessa toiseen. En ylenkatso päihdeongelmaisia, en mt-tapauksia, en vähemmistöjä enkä itseäni alempaan sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia jne.
Mutta se vaikuttaa haitallisesti elämääni. Osaan laittaa rajat lähipiirille ja tutuille esim asioihini puuttumiseen, huonoon kohteluun tai hyväksikäyttöön.
Mutta mitä en osaa kunnolla tehdä, on sulkea ns ovia tietyiltä ihmisryhmiltä. Yritän aina vain ymmärtää ja löytää hyväksyttäviä motiiveja heidän toiminnalleen. Huomioin kaikki ihmiset parhaani mukaan enkä ajattelee kenestäkään pahasti. Esimerkiksi naisena yritän hyväksyä naisia vihaavat miehet ja suoda heille ymmärrystä ja oikeus olemassaoloonsa (moitin itseäni jos en kykene siihen), vaikka terveellinen reaktio olisi käskeä heidän painua v ttuun ja toivottaa oikein viheliäistä eturauhassyöpää.
Kysymys kuuluu, että voiko ihminen olla onnellisempi, jos aivan vapaasti halveksii ja lopettaa ymmärtämästä joitain ihmisiä? Vetäisi nämä asiat mustavalkoiseksi eikä aina yrittäisi vain ymmärtää? Ylenkatsoisi heikompiaan (esim pers t) ja porhaltaisi nenä pystyssä elämässä eteenpäin?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliymmärtäminen ja siitä johtuva kaiken hyväksyminen on epäterve ajatusmalli. Rajat saa ja pitääkin vetää johonkin pisteeseen. Mustan ja valkoisen välillä on rajaton määrä harmaita sävyjä ja suurin ongelma on kummatkin ääripäät, niitä kannattaa välttää.
Olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten rajoista ja perusteista niille. Ja ennen kaikkea, miten se vaikuttaa omaan elämänlaatuun, ajatella toisista yksioikoisen pahasti? Ap
Suosittelen lämpimästi välttämään yksioikoisuutta. Kaikenlaisia ihmisiä on ja sille asialle ei voi tehdä mitään.
Ihmisen ei kannata olla huolissaan asioista, joille ei voi tehdä mitään. Asioita ei tarvitse hyväksyä, mutta tietyt asiat eivät edes kaipaa hyväksyntää, ne ovat ja edelleenkään ne eivät pyydä sinun hyväksyntääsi/hyväksymättömyyttäsi. Jos ajattelet liikaa rajoja, tottakai se vaikuttaa sinun elämänlaatuusi.
Omalle mielenterveydelle tekee hyvää elää omaa elämää, muut eläköön omaansa, valitsemallaan tavalla.
Voiko elämässä sulkea mitään niin pois, ettei se jossakin tulisi uudelleen vastaan toisessa olomuodossa? Luen siis kirjoituksestasi sen hyvän asian, että osaat säilyttää mielenrauhasi olipa vastassa millainen idiootti tahansa. Se on taito, jota voisi sanoa diplomatiaksi. Kaikkea ei voi, eikä tarvitse hyväksyä, mutta on mahtava taito malttaa mielensä, miettiä mitä sanoo ja juuri sillä keinoin myös muuttaa asioita.
Jokainen tarvitsee kuuntelijan olipa miten naisvihaaja tai murhamies tahansa. Kiihkeys osoittaa heille heidän väärässä olemistaan ja sylkeä päälle kasvattaa vaikeuksia vain lisää. Sinä voit vaikuttaa asenteillasi siihen, että saat isonkin laivan joku päivä kääntymään.
Ihailen ominaisuuttasi. Olen itse suorasanainen kiihkoiija ja nähnyt tarpeeksi monta kertaa, että ilman sinun tyyppisiä ihmisiä kiihkoilustani ei ole mitään hyötyä maailman muuttamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko elämässä sulkea mitään niin pois, ettei se jossakin tulisi uudelleen vastaan toisessa olomuodossa? Luen siis kirjoituksestasi sen hyvän asian, että osaat säilyttää mielenrauhasi olipa vastassa millainen idiootti tahansa. Se on taito, jota voisi sanoa diplomatiaksi. Kaikkea ei voi, eikä tarvitse hyväksyä, mutta on mahtava taito malttaa mielensä, miettiä mitä sanoo ja juuri sillä keinoin myös muuttaa asioita.
Jokainen tarvitsee kuuntelijan olipa miten naisvihaaja tai murhamies tahansa. Kiihkeys osoittaa heille heidän väärässä olemistaan ja sylkeä päälle kasvattaa vaikeuksia vain lisää. Sinä voit vaikuttaa asenteillasi siihen, että saat isonkin laivan joku päivä kääntymään.
Ihailen ominaisuuttasi. Olen itse suorasanainen kiihkoiija ja nähnyt tarpeeksi monta kertaa, että ilman sinun tyyppisiä ihmisiä kiihkoilustani ei ole mitään hyötyä maailman muuttamisessa.
Olipas ihana viesti. Sinulla on kiva tapa ajatella ja kirjoittaa. Ap
Onnellisuus ja halveksinta ei oikein sovi yhtälöön.
Sullakin on toi ongelma että kuvittelet olevasi jotain mitä haluaisit olla. Rajattomuus kuitenkin estää olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus ja halveksinta ei oikein sovi yhtälöön.
Sullakin on toi ongelma että kuvittelet olevasi jotain mitä haluaisit olla. Rajattomuus kuitenkin estää olemasta.
No kerro enemmän
Voithan sinä ymmärtää muita ja heidän toimiensa syitä mutta samaan aikaan pitää sopivaa etäisyyttä niihin ihmisiin joiden seura ei tee sinulle itsellesi hyvää. Ei heitä tarvitse haukkua ja ajaa pois vittuillen, kunhan vain ei kaveeraa ja elää omaa elämäänsä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä ymmärtää muita ja heidän toimiensa syitä mutta samaan aikaan pitää sopivaa etäisyyttä niihin ihmisiin joiden seura ei tee sinulle itsellesi hyvää. Ei heitä tarvitse haukkua ja ajaa pois vittuillen, kunhan vain ei kaveeraa ja elää omaa elämäänsä muualla.
Näin teen, mutta jatkuva ymmärtäminen ja hyväksyminen kuluttaa tosi paljon. Olen huomannut, että olen elänyt jopa elämäni vaatimattomammin kuin olisin halunnut, koska en ole tohtinut revitellä taidoillani tai lahjoillani, enkä halunnut ajatella olevani missään asiassa parempi kuin joku toinen. Ap
Vaikuttaa siltä, että ajattelemme tosi samoin. Miksi ihmeessä minä kuormitun näin paljon ja koen että tämä on liiallista? Joku resilienssiero?
Kiitos hyvistä ja pitkistä vastauksista. Ap