Mies haluaa koiran, minä en. Mitä tehdä?

ottakaa miuluummin kissa. Meillä on ja se on harmiton elukka. Tosin eläinlääkärikustannukset on samaa luokkaa kuin koiran, mutta kissaa ei tarvitse lenkittää, sen se tekee itse. Meillä leikattu narttu, ei juurikaan omasta pihasta lähde. Jos on jääkaappi tyhjänä niin ei hätää, kissamme kuskaa kaikenmaailman hiiret ym näytille sisälle ja haluaa jakaa saaliinsa isäntäväen kanssa, joten se on myös reilu elukka. Illalla tulee jalkopäähän kehräämään ja nukkumaan, joten se on myös lämmin elukka. Puhumattakaan siitä että se pesee aina turkkinsa puhtaaksi, eikä levittele sontaa sisälle joten kissa on myös siisti elukka!;)

Mies haluaisi koirasta nimenomaan harrastus- ja lenkkikaverin.



ap

Koiran voi viedä hoitoon matkojen ajaksi.



Itse en välitä koirista, ne ovat liian sitovia. En jaksaisi lähteä lenkittämään monta kertaa päivässä.



Jos suostut koiraan tehkää kirjallinen sopimus koiran hoidosta ja koulutuksesta ja siitä ettei sinun ja lasten tarvitse koiraa kusettaa.



Helposti käy niin että naisen vastuulle jää lemmikit.

ei tosiaan ole ratkaisu, jos miehesi haluaa koiran harrastus- ja lenkkikaveriksi.

Huonommankin harrastuksen voisi valita ja onhan koirassa lenkkikaveria myös siulle, jos sellaista joskus haluat. Miehesi on koiraihminen ja koirat hänelle selvästi tärkeitä, joten aika tylyltä tuntuu jos kiellät hänen elämästään niin tärkeän asian.

Meillä koira, joka on ensisijaisesti minun harrastuskaveri, mutta kyllä mieskin tykkää sitä lenkittää. Välillä jopa tulee kilpailua kumpi saa lähteä kotoa lenkille ja kumpi hoitaa lapset;)

Toki koirassa on työtä ja sen hoitoon pitää sitoutua vuosiksi. Me ollaan löydetty hyvä koirahoitola, jonne koiran saa tarvittaessa hoitoon. Tykätään myös matkustelusta, ja matkoille koiraa ei aina saa/ole järkevää ottaa mukaan.

Ymmärrän kyllä, että miehelle koira on tärkeä. Minulle taas sitoutumattomuus on tärkeää. Koiran saa varmaan joo hoitoon, mutta se maksaa.

Lisäksi sen jälkeen minun vanhempani eivät voisi tulla meille, sillä äidilläni on paha astma...



Pidän kyllä koirista ja miehen rotuhaavetkin ovat ihan ok; snautseri, novascotiannoutaja tai lapinporokoira.



ap

voihan sen koiran päästää omakotitalon pihamaalle tarpeilleen niinkuin kissankin, ja kyllähän se aidatulla pihallamme juoksee siinä niinkuin lapsetkin.

Mutta tehkää toki myös sopimus siitä, kuka muistaa tuoda kaupasta sen koiran tarvitseman erikoisruoat, ja syöttää sen silloin kun pitää. Ja jos lomahoitoa sille tarvitaan, niin näinä aikoina se on sovittava jo melkein aikaisemmin kun lentolippuvarauksia tehdään muulle perheelle. Koiran viikon tai kahden hoito kennelissä on helposti kalliimpaa kuin yhden aikuisen matkan hinta.

että lemmikki otetaan ja sen hoito sitten jää kuin jääkin emännän vastuulle, olipahan kyseessä sitten koira tai kissa.

Kyllä, luit aivan oikein. Meillä oli sama tilanne, mies halusi koiran, lupasi siitä huolehtia, minä en halunnut "yhtä lasta lisää".



Niin tehtii avioehto, juridisesti täysin pätevä. Siinä määriteltiin kaikki koiraan liittyvä miehen vastuulle ja yksilöitiin koiran omistusoikeus miehelle.



Olen pitänyt sanani: en hoida koiraa. Jos mies ei mene sen kanssa aamulla lenkille, en ole kuulevinani haukkumista vaan totean puolisolle, että "koirasi pitäisi päästä ulos". Jos yhdenkin kerran hellyn, saan olla varma, että koira siirtyy vastuulleni. Miehen mielestä olen nipo, mutta vetoan kirjalliseen sopimukseen: hän on luvannut yksin vastata koirasta, siis tehköön niin. Myös karmeina pakkasaamuina tai silloin, kun on karmea krapula ja isäntä joutuu oksentamaan 20 m välein.



Hän teki valinnan, hän kantaa vastuun.

koiraa ei pidä ottaa, jos kumpikin vanhempi ei sen hoitamiseen sitoudu tai jos toinen ei sitä halua. Iso vastuu, ja jos toinen esim.sairas tai jtn, niin kyllä siitä pitää jonkun silti huolehtia.



Miten käy, jos vaikka isäntä katkaisee jalkansa ja on monta viikkoa pelistä pois, toteaako vaimo siinä vain " hoida ite koiras".



Koira on tunteva eläin, jonka pitää saada olla koko perheen rakastettu jäsen, ei mikään heittopussi joka on tehty vain treenaamista varten.



Liian paljon näkee mm. häkkeihin "unohdettuja" koiria, kukaan ei lenkitä, kukaan ei siivoa häkkiä, kukaan ei huolehdi, ei välitä.



Jos sitäpaitsi mies haluaa treenikaverin, tuskin on fifipuudelia ottamassa, vaan palvelus ym rotuisen koiran, jota ei kertakaikkiaan voi jättää huolehtimatta/ harrastamatta, tarjoamatta virikkeitä ym tekemistä ja paljon ja mieluiten joka päivä... Vaatii siis paljon aikaa ja resursseja, toisin kuin vaikka pieni seurakoira, joka nyt pärjää vähemmälläkin aktivoinnilla..



Toki siis seurakoirakin vaatii lenkkiä, kouluttamista, tekemistä ym, mutta eri suhteessa kuin palveluskoira..



Vaikka mies kuinka lupaisi sitoutua koiraan, niin kun eletään yhdessä perheenä, on se mun mielestä silti perheenjäsen, ei " ton toisen koira". Mielestäni vaimo ei voi pestä käsiään koko touhusta jos siihen suostuu, kun kuitenkin ajatellaan että se koira siinä on sitten sen 10-15vuotta...



Mutta siis, miehen ei pidä ottaa koiraa, jos kaikki eivät sitä halua. Ikävä kyllä, elämässä tulee vastoinkäymisiä, ja joskus pitää vain luopua jostain haaveestaan yhteisen edun nimissä. Ja ennen kaikkea koiran edun nimissä.