Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omahyväiset monilapsiset
01.08.2010 |
Tälläkin palstalla on ollut usein kirjoituksia siitä, kuinka "naapurin ainokainen" haluaa aina leikkiä lasten kanssa. Siinä sitten kilvan todetaan, että välillä olisi kiva leikkiä ihan vain sisaruksen kanssa. Jos lapsi on hyvätapainen ja mukava, en todellakaan voi ymmärtää tätä ajatusta. Meillä on 3 lasta ja lähes aina jonkun lapsen kaveri käymässä. Omaa perheaikaa voimme viettää sitten iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai matkoilla.
Minun vanhempani olivat samanlaisia. Koti oli aina auki kaikille kavereille. Näin he tiesivät jo pikkupirpanasta, kenen kanssa vietin aikaa. Ja niin vain on ystävyys säilynyt edelleenkin.
Naapurissa asui yksi ainoa lapsi ja hän oli meillä tosi paljon - tai päinvastoin. En voi mitenkään kuvitella vanhemmilleni niin omahyväistä tai sulkeutunutta kommenttia, että ei nyt - perheajan vuoro. Sivumennen sanoen tämä ainokainen ryhtyi sitten myöhemmin lapseni epäviralliseksi kummiksi ja antaa aina auliisti lakineuvoja vanhemmilleni, koska on menestyvä juristi tätä nykyä...
Koettakaa laajentaa perhekäsitystänne. Mitä sosiaalisemmaksi lapsenne oppivat, sen parempi. Tärkeintä lienee, että lapset ovat onnellisia, eikö? Ja turvassa? Teen minäkin henkisesti raskasta työtä, mutta kestän silti lasten ilonpidon äänet meillä joka päivä.
Kommentit (50)
Sinä kuulut näihin, jotka syrjivät yksin vihtyviä, ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia ja viihtyä koko ajan kavereiden kanssa?
Nykyään on tuo "sosiaalisuus" oikein uskonto ja karsastetaan yksin viihtyvää lasta.
Kyllä ennen sai olla ihan vapaasti lapset yksin tai perheen kanssa. Esim omassa lapsuudessa alle kouluikäiset vierailivat todella harvoin kenenkään kotona. pienessä kunnassa kunnan keskustassa asuimeme.
Mm. on tutkittu, että yksin viihtyvät lapset ovat luovia lapsia.Mutta nykyään ei saa olla enää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien lasten kaverit ovat aina tervetulleita! Kyllä sitä omaa aikaa sitten kerkee viettämään, meillä ainakin ihan tarpeeksi.
Mutta muistan kyllä omasta lapsuudestani semmoisenkin seikan että meille kun tuli kavereita, aina olivat tervetulleita ja jos sattuivat paikalle ruoka-aikaan, ruokaa ainakin tarjottiin, söivät sitten jos söivät. Mutta kun minä menin monien kavereiden luo ruoka-aikaan, aina passitettiin lastenhuoneeseen leikkimään siksi aikaa kun kaveri söi. Tuo on ajattelutapa jota en ymmärrä, tosin se kulkee mielestäni hyvin pitkälle käsi kädessä tuon "naapurin ainokainen"-asian kanssa. Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset ovat niin jöröä kansaa :D
En voisi sietää ajatusta, että meillä olisi koko ajan ulkopuolisia. Jos teille tämä käy, älä oleta että muut sitä haluavat. Kotona pitää saada levätä ja rentoutua, vaikkapa alasti. Lasten pitää sitä paitsi saada tarpeeksi ulkoilua.
ovet ehkä on auki kavereillekin mutta ei ne meijän lapset ainakaan HALUA koko ajan leikkiä toisten kans! ei välillä edes sissarustensa kanssa!
TÄMÄ HEILLE SUOTAKOON! omaa aikaa, rauhassa itsekseen!!!
ei kai kaikkien oo pakko olla koko ajan sosiaalisia ja koko ajan JONKUN KAAA!!!
jaksasikko ite?
toisekseen, onko niin, että sellainen vain saa tehdä lapsia, joka viihtyy koko päivän lastentarhassa?
Minä en jaksa koko ajan olla kyselytulvan kohteena (suurin osa alle kouluikäisistä lasten kavereista on tällaisia), tulevat viettämään aikaa minun eikä lasteni kanssa. Minä en jaksa jatkuvaa hälinää. En ole koskaan aikonut perustaa suurperhettä. Esikoinen vahinko ja kuopus tehtiin kaveriksi.
Silti katson että me olemme oikeutettuja lapsiimme. vaikkka en jaksa jatkuvaa mölyä tai sitä että joku vieras ihminen penkoo kaappejamma (ei, suurin osa vanhemmista ei kasvata lapsiaan ollenkaan kuriin nykyään, vaan kaikki sallitaan). Vietämme lasten kanssa paljon aikaa ja olemme perhekeskeisiä, ja lapset tärkeintä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina pihalla tai lapsen huoneessa, kun isäntäperhe söi. Mutta jotkut nykykakarat täräyttävät meille tullessaan, että heillä on nälkä. Kösken tuolloin heidän lähteä kotiinsä syömään. Ei me pyöritetä hollitupaa.
Välillä tupa on täynnä, koska omiakin on 7. mutta ei haittaa. Minusta on mukavaa, kun ympärillä on elämää ja se että lastenkin kaverit tietää, että täällä on aina aikuinen paikalla. Jos perhe aikaa tarvitaan niin silloin lähdetään kota pois eli lintsille, mökille, telttailemaan tjms. Muuten o n aina "avoimetovet" ja jos ruokaaikaan ovat kylässä niin pöytäänkin katetaan paikka :)
Kavereita pitää olla.Ei sisaruus korvaa sydänystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä meille saa tulla, mutta n, jos lapsi sanoo, että ei jaksa leikkiä, niin todellakaan silloin ovet eivä ole auki vieraiden tulla.
Esim. lapsi saattaa olla tulossa kipeäksi ja olisi tosi kurjaa jos joku tulisi vetämää tavaroita, kun toinen itse ei jaksa kuin katsoa.
Sinä kuulut näihin, jotka syrjivät yksin vihtyviä, ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia ja viihtyä koko ajan kavereiden kanssa?
Nykyään on tuo "sosiaalisuus" oikein uskonto ja karsastetaan yksin viihtyvää lasta.
Kyllä ennen sai olla ihan vapaasti lapset yksin tai perheen kanssa. Esim omassa lapsuudessa alle kouluikäiset vierailivat todella harvoin kenenkään kotona. pienessä kunnassa kunnan keskustassa asuimeme.
Mm. on tutkittu, että yksin viihtyvät lapset ovat luovia lapsia.Mutta nykyään ei saa olla enää näin.
Kyse ei ollut yksin viihtyvistä lapsista vaan siitä ettei kavereita saa tuoda kotiin, vaan perheellä on ongelma sen kanssa että lapset tuovat kvareita kotiin kun tulee ääntä jne. Kyse ei mielestäni todellakaan ollut siitä että yksin viihtyvä lapsi olisi jotenkin kummallinen tms. On hienoa jos lapsi viihtyy yksin, mutta siinäkin (niin kun kaikessa muussakin ) on rajansa, yksinäisistä lapsista kun niin helposti kasvaa yksinäisiä aikuisia. Toisaalta toiset nyt vaan ovat sosiaalisempia kun muut, minkäs sille teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi sietää ajatusta, että meillä olisi koko ajan ulkopuolisia. Jos teille tämä käy, älä oleta että muut sitä haluavat. Kotona pitää saada levätä ja rentoutua, vaikkapa alasti. Lasten pitää sitä paitsi saada tarpeeksi ulkoilua.
Vähän kalskahtaa siltä, että ap:ta ärsyttää se, ettei hänen lapsensa saa mennä johonkin naapuriin aina kun huvittaa. Sitten oma lapsi valittaa, kun "Jeren luo ei saanutkaan mennä" ja jää kitisemään vailla kaveria kotiin. Vai mikä oli kirjoituksen pointti?
Mä kun en voi ollenkaan ymmärtää sitä, että miksi minun pitäisi ottaa viisi ulkopuolistakin lasta perheemme täysivaltaisiksi jäseniksi ja katsella jatkuvasti ylimääräistä porukkaa kotona. Minulle koti on minun omaa reviiriäni, rauhoittumispaikka. Ei meillä ole aikuisiakaan vieraita koko ajan, joten miksi pitäisi lasten kavereidenkaan olla?
Missäs sitä saa ihminen olla rauhassa ellei omassa kodissaan? Jos joku on kasvanut sellaiseksi kommuuni-ihmiseksi, että ei siedä rauhallisuutta ja hiljaisuutta ja haluaa jakaa kaiken ulkopuolisten ihmisten kanssa niin siitä vaan. Mutta on vähintäänkin omituista olettaa, että kaikki ovat samanlaisia ;)
Jos kotona vaeltaa jatkuvasti epälukuinen joukko ulkopuolisia, siitä seuraa paitsi rauhattomuutta niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta myös lisää siivottavaa, kokattavaa, ostettavaa ruokaa jne.
Eli ap, I´m sorry, mutta ainakin meillä on usein suljetut ovet sinun lapsillesi ja sinulle, vaikka olisimmekin itse kotona.
Mielestäni tilanteet vaihtelee ja aina ei tahdota toimia samalla. Jotkut ovat yltiösosiaalisia ja se heille suotakoon samoin kuin se ettei kaikki perheet ole aina ovet avoinna vieraille.
Meillä on tilanne sellainen että toinen lapsi on selvästi sosiaalisempi ja hakee enemmän kaverisuhteita kodin ulkopuolelta ja on paljon menossa. Toinen lapsi viihtyy itsekseen aika paljon ja tuolloin piirtelee tai on tietokoneella.
Kuitenkin molemmilla on sosiaalisia kontakteja riittävästi, erilaisuus sallittakoon.
Meillä oli paljon lapsivieraita kun lapset olivat pieniä. Asiat ovat muuttuneet nyt kun lapset teini-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä palstalla on nyt joku yhden nikoliisukan äiti, joka haluasii hoidattaa omansa muilla.
ja on kiukkuinen kun toiset eivät halua.
kommuuniasuminen on todella harvinaista. siihen soveltuvat vain harvat. suurin osa ihmisistä arvostaa omaa rauhaa, hiljaisuutta.
täällä palstalla on nyt joku yhden nikoliisukan äiti, joka haluasii hoidattaa omansa muilla.
ja on kiukkuinen kun toiset eivät halua.
kommuuniasuminen on todella harvinaista. siihen soveltuvat vain harvat. suurin osa ihmisistä arvostaa omaa rauhaa, hiljaisuutta.
käymässä, yökylässä jne. kyllä oletan että meidän lapset saavat tulla välillä teillekin käymään. Jos meidän lapset ei saa tulla teille leikkimään, ei saa teidänkään lapset tulla meille leikkimään.
Kerran tein tälläisen rajan erään lapsen kaverin kanssa. Kyse ei ollut mistään yökyläilystä vaan lapseni olis halunnu mennä katsomaan kaverinsa kania. Senkin olisi tehnyt koulun jälkeen ja ollut korkeintaan tunnin siellä ja tullut kotiin syömään.
No se kaverin äiti oli sanonut että tämä ei ole mikään majatalo. Lapseni pahoitti todella pahasti mielensä tästä. Kielsin sitten seuraavat vierailut kaverilta ja ei mennyt pitkään kun kaverin äiti tuli kyselemään että voisimmeko ottaa hänen lapsensa käymään että he pääsisivät käymään rauhassa kaupassa.
Vastasin että tämä ei ole mikään päiväkoti.
Ei sillä, ei noista kavereista ole mitään vaivaa ollut täällä, eikä lapsilla ole kuin korkeintaan yksi kaveri kerrallaan käymässä. Oli vain pakko näpäyttää tätä mammaa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska pienimmät nukkuvat päiväunia. Sovittaessa kaverit kyllä pääsevät, mutta ei pidetä ovia auki 24/7. Pihallahan voi leikkiä koska vain.
Vastataan siihen samalla mitalla, että lapsesi ei saa tulla meille. Nykyään meille pääsee ne, joiden kotiin lapseni pääsee. Ruokailutkin hoidetaan vastavuoroisesti.
Onko se sen lapsen vika että niille ei pääse?
Jos mä kuulisin että joku tarkkaan syynisi koska hänen lapsensa pääsee meille ja mitä saa syödäkseen niin kyllä ajattelisin että olet vähän lapsellinen...
Meille saa tulla kun meille sopii ja ei tarvii vastaavasti kutsua omaan kotiinsa.
olen todennut, että omat lapset tappelee vähemmän kun jollakin on aina silloin tällöin (aika usein :D) kaveri. Koska kyllä meillä sisarukset tappelevat. Vieras lapsi saattaa rauhoittaa tilannetta :) Ja sama muuten on tyttörni kaverin perheessä, ottavat usein tyttäremme mukaan esim mökilleen, koska meno on silloin sopuisempaa. Meillä on siis 5 lasta, tuon kaverin perheessä on 8...
Yökyläilyjä saatan rajoittaa ihan itsekkäistä syistä, mutta päiväkyläilyt on melko vapaita, jos ei ole jotain ihan pakollista suunnitelmaa tehtynä.
mutta nuo lasten tappelut pitäisi selvittää jotenkin muuten.
Miten sinne mökille mennään, ihmettelen vaan kuinka 8 lapsisen perheen autoon mahtuu vielä kavereita.
Meillä autossa 3 turvaistuinta ja enempää ei mahdu. Eikä tapella edes autossa vaikka ahdasta onkin.
mutta nuo lasten tappelut pitäisi selvittää jotenkin muuten.
Miten sinne mökille mennään, ihmettelen vaan kuinka 8 lapsisen perheen autoon mahtuu vielä kavereita.
Meillä autossa 3 turvaistuinta ja enempää ei mahdu. Eikä tapella edes autossa vaikka ahdasta onkin.
Itse olen lapsuudenkotini ainut lapsi; yh-äidin kasvattama (tai, jos nyt tarkkoja ollaan niin vanhemmillani oli yhteishuoltajuus, mutta isäni asui eron jälkeen koko lapsuuteni ja nuoruuteni toisessa maassa eli näin häntä harvoin).
Paras ystäväni oli kaksilapsisesta perheestä sisaruksenaan 3 v. vanhempi isoveli - leikin joka ikinen päivä (ainakin viikolla - usein viikonloppuisinkin) parhaan ystäväni luona, ja usein myös söin heidän kanssaan päivällistä, sillä jos olisin lähtenyt siinä vaiheessa kotiin, olisivat leikit jääneet pahasti kesken ;-).
Usein pyysin ystävääni leikkimään meille, mutta hänen äitinsä tahtoi, että ystäväni menee koulusta suoraan kotiinsa (eli käytännössä minun täytyi mennä mukaan, jos halusimme yhdessä leikkiä). Tässä perheessä oli myös tarkat ruoka-ajat ja he söivät yhdessä päivällistä - omassa kodissani ei syöty ikinä päivällistä yhdessä.
Minulla ei ollut lapsuudessani mitään kuria, eikä mitään sääntöjä - vaikka kotini ihan hyvä muuten olikin (ts. äiti oli hyväpalkkaisessa (tosin vuoro-) työssä ja päällisin puolin kunnollinen (absolutisti, hyvä käytöksinen jne.). Myös minä olen aina ollut perusluonteeltani melko hiljainen, kiltti lapsi - ja aina yhdessä ystäväni kanssa siivosimme yhteiset leikkimme, ja ystäväni huoneen, leikkien lopuksi.
Nyt aikuisena (3 oman lapsen onnellisessa avioliitossa olevana äitinä :-)) olen pohjattoman kiitollinen näille ystäväni vanhemmille siitä, että sain viettää heidän luonaan niin paljon aikaa. Sain sivusta tarkkailla onnellisen ydinperheen elämää, ja sitä miten lapsia kuuluisi rakkaudella kasvattaa ja heille antaa aikaa. Yritän kasvattaa omia lapsiani yhtä hyvin, kuin ystäväni vanhemmat kasvattivat ystävääni ja hänen veljeään - sain paljon hyvää tältä perheeltä, ja yhä vieläkin ystäväni on rakkain sydänystäväni (olemme olleet ystäviä jo 24 vuotta). Hänen perheensä on nyt aikuisena lähes osa omaa perhettäni.
Oli onni, ettei meidän ystävyyttämme silloin lapsina rajoitettu - tai minua lähetetty yksin kotiin istumaan. Kiitos viisaat vanhemmat!
Alue: Aihe vapaa
Väännämme mieheni kanssa tästä kättä. Hänen mielestään lapsetn pitäisi vain leikkiä ulkona, koska niin hänkin joutui tekemään. Ei heille saanut tulla kavereita eikä päässyt kavereidenkaan kotiin.
Meillä taas asui hullu mummu, joka oli sitä mieltä, että kun ihmisellä on koti, niin siellä on pysyttävä. Sellaiset ihmiset ei kotia tarvitse, jotka ovat aina menossa johonkin. Ja päivällä olette koulussa nähneet, ei ennenkään pitkin kyliä luuhattu. Niinpä minä en päässyt mihinkään. Eikä meillekään saanut tulla kukaan: "Mitä nuokin huoripenikat täällä tekevät? Eikö niillä ole omaa kotia, kun tänne tulevat?"
Niinpä minulla ei ollut kavereita. Haluaisin omille lapsilleni parempaa. Jos heillä on kavereita, niiden pitää saada tulla meille. Mieheni taas haluu kostaa oman lapsuutensa omille lapsilleen. Olenkin sanonut, että jos hänellä oli idioottivanhemmat, niin meidän ei tarvitse olla sellaisia.