Omahyväiset monilapsiset
Tälläkin palstalla on ollut usein kirjoituksia siitä, kuinka "naapurin ainokainen" haluaa aina leikkiä lasten kanssa. Siinä sitten kilvan todetaan, että välillä olisi kiva leikkiä ihan vain sisaruksen kanssa. Jos lapsi on hyvätapainen ja mukava, en todellakaan voi ymmärtää tätä ajatusta. Meillä on 3 lasta ja lähes aina jonkun lapsen kaveri käymässä. Omaa perheaikaa voimme viettää sitten iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai matkoilla.
Minun vanhempani olivat samanlaisia. Koti oli aina auki kaikille kavereille. Näin he tiesivät jo pikkupirpanasta, kenen kanssa vietin aikaa. Ja niin vain on ystävyys säilynyt edelleenkin.
Naapurissa asui yksi ainoa lapsi ja hän oli meillä tosi paljon - tai päinvastoin. En voi mitenkään kuvitella vanhemmilleni niin omahyväistä tai sulkeutunutta kommenttia, että ei nyt - perheajan vuoro. Sivumennen sanoen tämä ainokainen ryhtyi sitten myöhemmin lapseni epäviralliseksi kummiksi ja antaa aina auliisti lakineuvoja vanhemmilleni, koska on menestyvä juristi tätä nykyä...
Koettakaa laajentaa perhekäsitystänne. Mitä sosiaalisemmaksi lapsenne oppivat, sen parempi. Tärkeintä lienee, että lapset ovat onnellisia, eikö? Ja turvassa? Teen minäkin henkisesti raskasta työtä, mutta kestän silti lasten ilonpidon äänet meillä joka päivä.
Kommentit (50)
Että on 3 lasta ja noin pienet ikäerot. Nyt kun ovat 4v, 5v ja 7v viihtyvät hyvin keskenään ja keksivät kaikkea. Lisäksi kerhot, koulu ja harrastukset. Ei tarvitse koko ajan kiertää ovelta ovelle, vaikka toki muitakin lapsia tapaavat.
Sama ongelma on liian isoilla ikäeroilla. Olen huomannut että 3-4-vuoden ikäerot on lapsena melkein samat kuin ei olisi sisaruksia ollenkaan. 4 vuotta on lapsuusiässä niin pitkä ikäero että yhteisiä juttuja on vaikea löytää.
Ne ainoat lapset mitä meidän tuttavapiiriin on sattunut ovat näitä ylihemmoteltuja minä-minä lapsia, jotka ei ole tottuneet joustamaan missään. Oma tahto jyrätään vaikka väkisin läpi. Sitten ihmetellään kun kaverit ei oikein jaksa.
ne on perheen ainokaiset jotka tuppaavat monilapsisiin perheisiin leikkimään aamusta iltaan. Kotona ei kulu aika ja on yksinäistä.
Eikö se ole selvä että ainokainen kärsii yksinäisyydestä ja sosiaalisen harjoituskentän puuttesta. Vaikka olisi kavereita kuinka paljon ei kavereiden kotona voi hengata 24h eikä aina voi tuppautua muille. Usein nämä ainoakaiset on kaiken lisäksi tottuneet saamaan kaiken huomion ja päättämään kaikesta, että toiset lapset ei heidän seurassaan edes viihdy.
Päivystävät koska toiset tulee kotiin ja 5 min päästä soi ovikello et voitko tulla ulos. Ai et voi enää, no mä tuun sitten teille.
Jos perhe kotiutuu iltakuudelta, niin ihmekös se jos ei enää tätä naapurin Nico-Jenniinaa jaksaisi kylään ottaa. Ainoat lapset hankitaan vanhempien lemmikeiksi, sitten juostaan Nicsu-Peetun kans pitkin pihaa pallon kanssa. Eikä ymmärretä että aikuinen ei ole sama kuin lapsiseura. Ei ymmärretä sitäkään että naapuriin ei voi sitä omaa kullanmurua työntää kaikiksi päiviksi. Etenkin kesä on ainokaisten perheissä koettelevaa. Ei keksitä mitään järkevää virikettä sille lapselle.
ne on perheen ainokaiset jotka tuppaavat monilapsisiin perheisiin leikkimään aamusta iltaan. Kotona ei kulu aika ja on yksinäistä.
käy lähes joka päivä kysymässä lapsia kylään, joskus useamman kerran päivässä. Muutaman kerran ollaan tahdottu hänet meille, mutta mietin että pitäisikö tahtoa useammin että mitähän ne lapsen vanhemmat ajattelevat kun tahdotaan vain harvoin? itse emme pidä noista naapureista tai heidän kasvatus tavoistaan kun antavat lapselle kaiken periksi yms...
Vastataan siihen samalla mitalla, että lapsesi ei saa tulla meille.
Nykyään meille pääsee ne, joiden kotiin lapseni pääsee.
Ruokailutkin hoidetaan vastavuoroisesti.
Meillä ei tietystä syystä ole kuin yksi ainoa lapsi, en sitä ala tässä nyt sen enempää selittelemään miksei, koska se ei kuulu kenellekään. Mutta miksikään lemmikiksi ei olla hankittu! Meillä ongelmana on se, että lapsi haluaisi joka päivä jonkun kaverin kylään, minä taas haluan välillä olla rauhassa. Itse en ole koskaan tuupannut lastani kenenkään perheeseen, jos on kutsuttu, on saanut mennä kylään. Kutsuja tosin tulee aika harvoin. Useammin on niin, että meillä on lapsen kavereita kylässä.
Päivystävät koska toiset tulee kotiin ja 5 min päästä soi ovikello et voitko tulla ulos. Ai et voi enää, no mä tuun sitten teille. Jos perhe kotiutuu iltakuudelta, niin ihmekös se jos ei enää tätä naapurin Nico-Jenniinaa jaksaisi kylään ottaa. Ainoat lapset hankitaan vanhempien lemmikeiksi, sitten juostaan Nicsu-Peetun kans pitkin pihaa pallon kanssa. Eikä ymmärretä että aikuinen ei ole sama kuin lapsiseura. Ei ymmärretä sitäkään että naapuriin ei voi sitä omaa kullanmurua työntää kaikiksi päiviksi. Etenkin kesä on ainokaisten perheissä koettelevaa. Ei keksitä mitään järkevää virikettä sille lapselle.
ne on perheen ainokaiset jotka tuppaavat monilapsisiin perheisiin leikkimään aamusta iltaan. Kotona ei kulu aika ja on yksinäistä.
Nico-Jenniina on myös meidän ovikelloa soittamassa. Eikä millään tajua vaikka meille ei enää nykyään koskaan sovi. Olisi kiva jos vanhemmatkin vähän yrittäisivät rajoittaa jälkikasvunsa kyläilyjä.
Ei kai sitä tarvitse olla niin joko tai, että aina saa kaverit tulla kylään tai sitten ei koskaan kavereita kylään...Varmaan suurimmalla osalla pe4rheistä on niin, että ymmärretään lapsen nauttivan kaveriseurasta ja kaverit saavat kyläillä melko usein. Mutta sitten välillä on mukava olla vain oman perheen kesken -lapsetkin pitävät siitä (ainakin meillä)! Tai halutaan muuten vaan rauhoittua. Taidat vähän katsoa suppeasti asioita!
ne on perheen ainokaiset jotka tuppaavat monilapsisiin perheisiin leikkimään aamusta iltaan. Kotona ei kulu aika ja on yksinäistä. Monilapsisissa perheissä sisaruksilla on seuraa toisistaan ja hyvät leikit melkein aina menossa. Ulkopuolisia häiritsijöitä ei siihen aina kaivata vaikka vanhemmat lupaisivatkin. Tätä ihmettelen kun moni valitsee vapaaehtoisesti yksilapsisuuden ja sitten valittaa, kun oma lapsi ei pääse kyliin tarpeeksi. Eikö se ole selvä että ainokainen kärsii yksinäisyydestä ja sosiaalisen harjoituskentän puuttesta. Vaikka olisi kavereita kuinka paljon ei kavereiden kotona voi hengata 24h eikä aina voi tuppautua muille. Usein nämä ainoakaiset on kaiken lisäksi tottuneet saamaan kaiken huomion ja päättämään kaikesta, että toiset lapset ei heidän seurassaan edes viihdy.