Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suojeleeko luontokuvaaminen eläimiä?
08.12.2022 |
Metsiin rakennellaan haaskapaikkoja ja kyttäyskojuja, joista sitten kuvataan "villiä luontoa".
Joku ilmoittaa nähneensä harvinaisen linnun ja sitä tungeksii satapäin ihmisiä kuvaamaan. Linnun luontainen toiminta, saalistaminen ja havainnointi häiriintyy. On raportoitu mm. nälkäkuoleman kohdanneista kuningaskalastajista.
Etiikan rajat ovat hyvin venyväisiä siinä kohtaa missä ihminen haluaa tykkäyssaldoa "autenttiselle luontokuvalleen" somessa.
Kertovatko nämä luontokuvat itse kohdatuista sattumuksellisista elämyksistä villissä luonnossa? Vai vastaavatko ne enemmänkin eläintarhassa räpsittyjä kuvia tai lakanan edessä keimaavien kuvaamista?
Onko joskus vilpittömintä luontoystävyyttä se, ettei kerro harvinaisemmasta havainnostaan julkisesti ja pitää mahdolliset kuvatkin omana ilonaan? Tai - onko pakko saada kaikki kuvatuksi? Onko ohikiitävän ihmeen arvoa enää olemassa?
Kävitkö sinä karhukojussa elämystelemässä? Onko upea kotkakuvasi pitkään ylläpidetyltä haaskalta? Oliko juuri sinun välttämättömintä saada kuva kuningaskalastajasta?
Kommentit (17)
No ei lintubongarit ainakaan luonnosta välitä! Tai oikeastaan edes käytöstavoista. Meidän lähellä niitä on joka vuosi entistä enemmän, autoilla tukitaan kylätie ja estetään liikkuminen traktorilla rehua hakemaan. Ladonnurkat on kusesta keltaisena. Lintuja tiiraillaan niin, että etsitään kaukoputkelle paras paikka ja se voi varsin hyvin olla jonkun piha ja niiden täydellisten kuvien vuoksi hätyytellään lintuja lentoon ja paremmille kuvauspaikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiköhän niitä eläimiä ole ihan riittämiin
Näiden kuvien myötähän suomalaiset alkavat arvostamaan Suomalaista luontoa.
Tulee mieleen nämä metsästyselämykset, joissa jahti on järjestelty etukäteen niin, että elämyshakuinen laitetaan hetkeksi hirvitorniin odottamaan kunnes ajetaan saalis eteen. Näitä siis järjestellään kunniavieraille ja maksaville asiakkaille.
On metsästystä ja metsästystä ja on luontokuvaamista ja luontokuvaamista.
Tosiaan vähän kuin eläintarhassa kuvaisi.
Saa nähdä toipuuko Muuramen tunturipöllö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No suojelee se niitä sata kertaa enemmän kun idioottimainen huvimetsästys.
Toivon että jokainen huvimetsästäjä saa viisi kuulaa omaan kalloon.
Pitäisi varmaan rajoittaa ihmisten määrää kuvauspaikoilla ja tuijottelupaikoilla, osa tuntuu menevän tökkimään eläintä jollain harjanvarrella. Käytössäännötkin ettei eläintä rasiteta, meluta tai tökitä. Ei voi olla niin että sadoittain (tai yksittäin) ihmisiä menee ahdistelemaan eläimiä ja pahimmillaan eläin hädissään aiheuttaa itselleen vammoja kun pakenee. Jos on verkkoon jäänyt, tarvitsee ensin lepoa ja joskus eläinlääkärin tarkastuksen. Ne jotka tuovat lapsiaan katsomaan, pitäisi käyttää harkintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähtäimeen osunutta maastopyöräilijää ainakin harmittaa kamera huomattavasti vähemmän kuin hirvikivääri
Nyt on alkanut valokuvaajien kiihkeä narratiivin uudelleenkirjoittaminen: juuri heidän ansiotaan on, että pöllö pääsi hoitoon. He ovat tarinan sankareita, koska kuvasivat pöllöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin me kuvaajat sitä autoimme ja silti se kiittämätön meni kuolemaan. No, seuraavaa bongaamaan.
Onneksi ehdin saada elämänpinnan ja monta hienoa kuvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laulujoutsen pelastui katoamiselta Suomen luonnosta suurelta osin siksi, että Yrjö Kokko teki sitä ja sen vähenemistä tunnetuksi kuvin ja kertomuksin. Minulla on kirjahyllyssä Kokon kirja Laulujoutsen tai kirjan nimi voi olla hieman toinenkin, mutten nyt löydä sitä tarkistaakseni asian.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ehdin saada elämänpinnan ja monta hienoa kuvaa!
Sama juttu minulla. Kävelin perässä kunnes pöllö ei pystynyt enää pakenemaan. Vähän jouduin tökkimään sitä kepillä kun se oli ojassa huonolla kuvaushollilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laulujoutsen pelastui katoamiselta Suomen luonnosta suurelta osin siksi, että Yrjö Kokko teki sitä ja sen vähenemistä tunnetuksi kuvin ja kertomuksin. Minulla on kirjahyllyssä Kokon kirja Laulujoutsen tai kirjan nimi voi olla hieman toinenkin, mutten nyt löydä sitä tarkistaakseni asian.
Ja se olisi kadonnut kokonaan, jos perässä olisi rymynnyt sata wannabe Yrjö Kokkoa.
Otsikon kysymykseen vastaisin kyllä, sillä ihan hyvinkin kuvaaminen voi suojella eläimiä (eläinlajeja), vaikka itse kuvaukset niitä jonkin verran häiritsisivätkin. Karismaattiset eläimet voivat hyötyä ns. huomiotaloudesta, ja esimerkiksi matkailusta hyötyminen voi kannustaa pitämään huolta kiinnostavista eläinkannoista ja luontomaisemista.
Siihen en osaa ottaa kantaa, että pitäisikö kuvamateriaalista käydä jotenkin ilmi, että onko kyseessä satunnainen kohtaaminen eläimen kanssa, vai että onko kuvaustilannetta järjestelty jotenkin.
Yksi tunturipöllö kai joutui eläinlääkäriin.
Alue: Aihe vapaa
ei