Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso ei halua edustaa yhdessä
26.11.2022 |
Mitä ajattelisit tästä?
Suhdetta takana kolme vuotta ja se on yleisesti ottaen oikein hyvä, mutta nyt on alkanut vaivaamaan tämä että puoliso ei halua osallistua mihinkään pariskuntana.
Hänellä on usein työn puolesta tapahtumia, mutta vaikka kutsu niihin olisi selkeän avecillinen, hän ei ota minua niihin mukaan. Tovi sitten törmäsin häneen työkaverinsa kanssa kaupungilla ja kyseinen työkaveri esittelyn ohessa oletti minun olevan hyvin tuore tyttöystävä koska minua ei ole näkynyt firman tapahtumissa joihin kuulemma kaikki osallistuvat pariskuntana. Mies selitti siinä työkaverilleen että kun _minä_ en viihdy juhlissa ja siksi minua ei niissä ole näkynyt. Myöhemmin mies selitteli että muka oikeasti ajattelee että ne ovat tapahtumia joissa minä en viihtyisi ja siksi ei ole edes kysynyt että haluaisinko tulla mukaan. "Kun en halua että koet painetta että sun pitäisi tulla vaikka et oikeasti haluaisi."
Hän ei myöskään halua tulla kanssani minun ystävieni juhliin joihin hänet on kutsuttu. On ollut häitä, pikkujouluja ja muita joihin hänet on nimeltä kutsuttu kanssani (eli ei ole ollut pelkkä minä + avec vaan nimenomaan me pariskuntana) mutta hän on aina ollut kovin epämukavana niissä, niin en ole pakottanut. Kerran päästiin bussiiin asti kaverin syntymäpäiville menosta kun hän sanoi että ei koe oloaan sosiaaliseksi ja jää seuraavalla pysäkillä pois. Selittelin sitten kaverille kuinka hän on kipeänä ja lähetti terveisiä.
Nyt hänen ystävänsä kihlautui ja häät ovat kuulemma ensi kesänä ja siitäkin hän puhui siihen malliin että minä en ole tulossa mukaan (virallisia kutsuja ei ole lähetetty, joten en vielä tiedä onko kutsu avecillinen vai ei).
Ystäviä ollaan tavattu puolin ja toisin, eli kyse ei ole siitä että suhdetta salailtaisiin mitenkään. Ainoastaan nämä isommat juhlat/tilaisuudet jotenkin ovat hänelle myrkkyä. En tajua miksi ja kysyttäessä suoraan en saa mitään oikeaa vastausta.
Kommentit (92)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa suoraan sanoen aika pahalta, rakastunut/sitoutunut mies on yleensä ylpeä naisestaan ja parisuhteestaan. Sinua kohtaan AP tylyä ja ei oikein. Itse olisin jo kauan sitten vaatinut vastausta vaikka sen varmaan joutuukin kaivamalla kaivamaan ulos. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei näe teidän juttuanne vakavana vaan jonain välivaiheena, kunnes hän löytää jostain paremman tai kokee olevansa valmis sitoutumaan kunnolla (eli menemään naimisiin). Pitää nolona, jos muut luulevat sinua hänen vaimokseen, vaikkei hänellä ole aikeita viedä sinua vihille. Jos vie sinut juhliin, joutuu myöhemmin selittelemään muille, mitä "Hannalle" tapahtui, kun te eroatte. Ja erohan teille tulee.
Toki voi myös olla, että häpeää käytöstäsi, tyyliäsi, painoasi, ulkonäköäsi, ammattiasi tms.
Ja mikä puoliso tuo on? Naimisissa ette ole. Tai anna kun arvaan, asutte yhdessä ja maksatte kaiken 50-50, vaikka mies tienaa enemmän.
Mitään vastausta on turha kärttää mieheltä, koska ei hän nyt niin tyhmä ole, että tulisi myöntämään kaiken yllä olevan.
Vaikea kuvitella, että häpeäisi minua. Olen korkeakoulutettu, arvostetussa ammatissa, edustavan näköinen ja sosiaalisesti ns. pätevä (En vedä kännejä tai käyttäydy muutenkaan huomiotaherättävästi tai sopimattomasti, olen luonteva smalltalkissa jne.)
Naimisissa ei olla (vasta kolme vuotta seurusteltu) yhteenmuutto on ollut puheissa, mutta alan kieltämättä kyseenalaistamaan sen kannattavuutta. Ehkä kyse on tosiaan siitä, että mies ei ole kanssani niin tosissaan kuin minä olen hänen kanssaan. Sanoo toki rakastavansa mutta rehellisyyden nimissä, teot ei nyt ihan vastaa sanoja.
Sitoutumiskammoa, ei halua päästää mukaansa kaikille tärkeille elämänsä osa-alueille.
Tai sitten hänellä on jossain kakkosperhe, eikä halua tiedon sinusta leviävän kaikkialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei näe teidän juttuanne vakavana vaan jonain välivaiheena, kunnes hän löytää jostain paremman tai kokee olevansa valmis sitoutumaan kunnolla (eli menemään naimisiin). Pitää nolona, jos muut luulevat sinua hänen vaimokseen, vaikkei hänellä ole aikeita viedä sinua vihille. Jos vie sinut juhliin, joutuu myöhemmin selittelemään muille, mitä "Hannalle" tapahtui, kun te eroatte. Ja erohan teille tulee.
Toki voi myös olla, että häpeää käytöstäsi, tyyliäsi, painoasi, ulkonäköäsi, ammattiasi tms.
Ja mikä puoliso tuo on? Naimisissa ette ole. Tai anna kun arvaan, asutte yhdessä ja maksatte kaiken 50-50, vaikka mies tienaa enemmän.
Mitään vastausta on turha kärttää mieheltä, koska ei hän nyt niin tyhmä ole, että tulisi myöntämään kaiken yllä olevan.
Vaikea kuvitella, että häpeäisi minua. Olen korkeakoulutettu, arvostetussa ammatissa, edustavan näköinen ja sosiaalisesti ns. pätevä (En vedä kännejä tai käyttäydy muutenkaan huomiotaherättävästi tai sopimattomasti, olen luonteva smalltalkissa jne.)
Naimisissa ei olla (vasta kolme vuotta seurusteltu) yhteenmuutto on ollut puheissa, mutta alan kieltämättä kyseenalaistamaan sen kannattavuutta. Ehkä kyse on tosiaan siitä, että mies ei ole kanssani niin tosissaan kuin minä olen hänen kanssaan. Sanoo toki rakastavansa mutta rehellisyyden nimissä, teot ei nyt ihan vastaa sanoja.
Jos ei yhdessä halua "edustaa", niin onhan siihen nyt joku syy oltava. En kyllä keksi mikä kuvauksesi perusteella. Pistä ukko nyt selkä seinää vasten ja tivaa vastaus. Ei tuo normaalia ole. Äläkä edes harkitse yhteenmuuttoa tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suoraan sanoen aika pahalta, rakastunut/sitoutunut mies on yleensä ylpeä naisestaan ja parisuhteestaan. Sinua kohtaan AP tylyä ja ei oikein. Itse olisin jo kauan sitten vaatinut vastausta vaikka sen varmaan joutuukin kaivamalla kaivamaan ulos. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää.
Asiasta olen tosiaan kysynyt ihan suoraan. Vastaus on ollut ympäripyöreää että hän ei muka halua laittaa _minua_ epämukavaan tilanteeseen. Olen myös suoraan sanonut että olen harmissani ja hieman pahoilla mielin siitä, että hän ei ole rinnallani esimerkiksi ystävieni häissä jonne hänet on kutsuttu ja pöytään hänelle paikka plaseerattu. Kuulemma ahdistaa sellaiset tilanteet, ei halua mennä juhliin "pönöttämään" joissa ei tunne muita kuin minut ja hääparin (hääparin itsensä kanssa siis ollut ennen häitä monta hyvin rentoa ja luontevaa illanviettoa, kaikki tulevat toimeen ja pitävät toisistaan). keskustelut aina jotenkin menevät siihen että minä olen jotenkin vaativa ja hankala koska joko "yritän tunkea hänen piireihinsä väkisin" tai sitten "yritän raahata häntä tilaisuuksiin joissa hän ei viihdy".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia pääkaupunki sedulla aina ollut, jos ei asuta yhdessä ja ei jaeta taloutta.
En minäkään halua omaa akkaa mukaan illanviettoihin, jos niihin on mahdollista mennä ilmankin. Sellaiseen parisuhteeseen kuristuu, jossa toinen on aina mukana. En minäkään halua mukaan hänen illanviettoon, jossa näkee työkavereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisessa työssä on usein avecillisia kutsuja? Ja mies näyttää sähköpostistaan työtapahtumien kutsut sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei näe teidän juttuanne vakavana vaan jonain välivaiheena, kunnes hän löytää jostain paremman tai kokee olevansa valmis sitoutumaan kunnolla (eli menemään naimisiin). Pitää nolona, jos muut luulevat sinua hänen vaimokseen, vaikkei hänellä ole aikeita viedä sinua vihille. Jos vie sinut juhliin, joutuu myöhemmin selittelemään muille, mitä "Hannalle" tapahtui, kun te eroatte. Ja erohan teille tulee.
Toki voi myös olla, että häpeää käytöstäsi, tyyliäsi, painoasi, ulkonäköäsi, ammattiasi tms.
Ja mikä puoliso tuo on? Naimisissa ette ole. Tai anna kun arvaan, asutte yhdessä ja maksatte kaiken 50-50, vaikka mies tienaa enemmän.
Mitään vastausta on turha kärttää mieheltä, koska ei hän nyt niin tyhmä ole, että tulisi myöntämään kaiken yllä olevan.
Vaikea kuvitella, että häpeäisi minua. Olen korkeakoulutettu, arvostetussa ammatissa, edustavan näköinen ja sosiaalisesti ns. pätevä (En vedä kännejä tai käyttäydy muutenkaan huomiotaherättävästi tai sopimattomasti, olen luonteva smalltalkissa jne.)
Naimisissa ei olla (vasta kolme vuotta seurusteltu) yhteenmuutto on ollut puheissa, mutta alan kieltämättä kyseenalaistamaan sen kannattavuutta. Ehkä kyse on tosiaan siitä, että mies ei ole kanssani niin tosissaan kuin minä olen hänen kanssaan. Sanoo toki rakastavansa mutta rehellisyyden nimissä, teot ei nyt ihan vastaa sanoja.
"Seurusteleminen" ei merkitse mitään. Se on teinien leikkiä. Aikuinen mies tietää muutamassa kuukaudessa, haluaako hän naisesta vaimon vai sopiiko nainen vain kevyeen tapailuun. Kolme vuotta seurustelua on vitsi.
Miehellä on ilmeisesti vaativa työ. Sinä helpotat hänen elämäänsä, sillä hänen ei tarvitse keskittyä irtoseksin hankkimiseen. Miehille se on hyvin työlästä, kun pitää juosta baareissa tai ravata Tinder-treffeillä, eikä onnistuminen ole siltikään taattu. Nyt mies voi panostaa täysillä uraansa, kun hänen ei tarvitse käyttää energiaa seksintarpeen täyttämiseen, sillä sinä olet aina hänen saatavillaan ilman mitään panostusta miehen puolelta. Et vaadi mitään, vaikka mies lähtee bussista kesken matkan tai jättää sinut viemättä kaverinsa häihin. Hän pitää sinua pilkkanaan, koska sallit sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suoraan sanoen aika pahalta, rakastunut/sitoutunut mies on yleensä ylpeä naisestaan ja parisuhteestaan. Sinua kohtaan AP tylyä ja ei oikein. Itse olisin jo kauan sitten vaatinut vastausta vaikka sen varmaan joutuukin kaivamalla kaivamaan ulos. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää.
Asiasta olen tosiaan kysynyt ihan suoraan. Vastaus on ollut ympäripyöreää että hän ei muka halua laittaa _minua_ epämukavaan tilanteeseen. Olen myös suoraan sanonut että olen harmissani ja hieman pahoilla mielin siitä, että hän ei ole rinnallani esimerkiksi ystävieni häissä jonne hänet on kutsuttu ja pöytään hänelle paikka plaseerattu. Kuulemma ahdistaa sellaiset tilanteet, ei halua mennä juhliin "pönöttämään" joissa ei tunne muita kuin minut ja hääparin (hääparin itsensä kanssa siis ollut ennen häitä monta hyvin rentoa ja luontevaa illanviettoa, kaikki tulevat toimeen ja pitävät toisistaan). keskustelut aina jotenkin menevät siihen että minä olen jotenkin vaativa ja hankala koska joko "yritän tunkea hänen piireihinsä väkisin" tai sitten "yritän raahata häntä tilaisuuksiin joissa hän ei viihdy".
Outoa käytöstä. Ei kuulosta normaalilta yhtään. Onko hänellä jokin diagnoosi? Autismi? En jaksaisi moista venkoilua.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halua omaa akkaa mukaan illanviettoihin, jos niihin on mahdollista mennä ilmankin. Sellaiseen parisuhteeseen kuristuu, jossa toinen on aina mukana. En minäkään halua mukaan hänen illanviettoon, jossa näkee työkavereitaan.
Taidat olla kohta akaton ukko, jos tuolla tavalla nimittelet vaimoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naimisissa ei olla (vasta kolme vuotta seurusteltu) yhteenmuutto on ollut puheissa"
???????? Mikä hemmetin "puoliso" tuo mies sinulle muka on? Puoliso on joko aviopuoliso (=ollaan naimisissa) tai avopuoliso (=asutaan yhdessä).
Mies on sinulle poikaystävä tai miesystävä. Tai seurustelukumppani.
Sinä olet miehelle vakipano, se on hänen käytöksensä perusteella ilmiselvää.
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa työssä on usein avecillisia kutsuja? Ja mies näyttää sähköpostistaan työtapahtumien kutsut sinulle?
Teknologia-alalla ilmeisesti. Ja siis mies seurustelun alkuaikoina kertoi tästä, että töissä on jos jonkinlaista juhlaa ja tapahtumaa vähän väliä joihin hän voisi viedä minut avecina. Mutta sitten ei koskaan pyytänyt mukaan enkä alkuaikoina tietenkään asiasta kysellyt. Jonkin aikaa ajattelin, että ehkä ne on vain työporukan juhlia jonne kukaan muukaan ei tuo puolisoa koska mies aina avoimesti niistä kertoi mutta tavalla että ei jäänyt epäselväksi että oli menossa yksin. Tyyliin: hei kulta, ensi lauantaina sitten mulla on firman illanvietto tulossa jonne pitää mennä, niin voisit silloin sopia vaikka Marjatan kanssa jotain ja vietetään me laatuaikaa yhdessä vaikka perjantaina."
Mutta sitten tosiaan oli tämä juttuhetki miehen työkaverin kanssa jonka puheista tuli ilmi, että tiesi miehellä olevan tyttöystävä ja ihmetteli miksi minua ei ole näkynyt vaikka niin monta tapahtumaa ollut joihin minua on jollain tapaa odotettu miehen kylkiäisenä ja joissa ilmeisesti se oletus on että jos on puoliso, hän on mukana. Ja mies tosiaan siinä esitti asian kuin minä olisin ollut tietoinen asiasta mutta en _halunnut_ olla paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suoraan sanoen aika pahalta, rakastunut/sitoutunut mies on yleensä ylpeä naisestaan ja parisuhteestaan. Sinua kohtaan AP tylyä ja ei oikein. Itse olisin jo kauan sitten vaatinut vastausta vaikka sen varmaan joutuukin kaivamalla kaivamaan ulos. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää.
Asiasta olen tosiaan kysynyt ihan suoraan. Vastaus on ollut ympäripyöreää että hän ei muka halua laittaa _minua_ epämukavaan tilanteeseen. Olen myös suoraan sanonut että olen harmissani ja hieman pahoilla mielin siitä, että hän ei ole rinnallani esimerkiksi ystävieni häissä jonne hänet on kutsuttu ja pöytään hänelle paikka plaseerattu. Kuulemma ahdistaa sellaiset tilanteet, ei halua mennä juhliin "pönöttämään" joissa ei tunne muita kuin minut ja hääparin (hääparin itsensä kanssa siis ollut ennen häitä monta hyvin rentoa ja luontevaa illanviettoa, kaikki tulevat toimeen ja pitävät toisistaan). keskustelut aina jotenkin menevät siihen että minä olen jotenkin vaativa ja hankala koska joko "yritän tunkea hänen piireihinsä väkisin" tai sitten "yritän raahata häntä tilaisuuksiin joissa hän ei viihdy".
Rasittavan kuuloinen poikaystävä. Mikä teidät pitää yhdessä, mitä yhteistä teillä ylipäätään on, mistä te juttelette, miten vietätte vapaa-aikaa? Ette tapaa ystäviä ainakaan? Miksette mene ulos tulevien hääparien ja heidän ystäviensä kanssa, jotta toinenkin teistä tutustuu näihin paremmin?
Monta muutakin kysymystä tulee mieleen parisuhteestanne, mutta tässäpä nyt pari.
Vierailija kirjoitti:
niin monta tapahtumaa ollut joihin minua on jollain tapaa odotettu miehen kylkiäisenä ja joissa ilmeisesti se oletus on että jos on puoliso, hän on mukana.
Jälleen kerran, sinulla ja tällä miehellä ei kummallakaan ole puolisoa. Et sinä voi keksiä uusia merkityksiä täysin itsestäänselville ja vakiintuneille termeille oman pääsi mukaan.
Miksi kukaan tyytyy mihinkään kolmen vuoden seurusteluun. Jos ei 6kk sisällä ole sormus nimettömässä niin mies ei ole tosissaan. On aika vaihtaa miestä.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei näe teidän juttuanne vakavana vaan jonain välivaiheena, kunnes hän löytää jostain paremman tai kokee olevansa valmis sitoutumaan kunnolla (eli menemään naimisiin). Pitää nolona, jos muut luulevat sinua hänen vaimokseen, vaikkei hänellä ole aikeita viedä sinua vihille. Jos vie sinut juhliin, joutuu myöhemmin selittelemään muille, mitä "Hannalle" tapahtui, kun te eroatte. Ja erohan teille tulee.
Toki voi myös olla, että häpeää käytöstäsi, tyyliäsi, painoasi, ulkonäköäsi, ammattiasi tms.
Ja mikä puoliso tuo on? Naimisissa ette ole. Tai anna kun arvaan, asutte yhdessä ja maksatte kaiken 50-50, vaikka mies tienaa enemmän.
Mitään vastausta on turha kärttää mieheltä, koska ei hän nyt niin tyhmä ole, että tulisi myöntämään kaiken yllä olevan.