Miksi gynekologin vastaanotolla joutuu kärsimään kipua, josta ei aina edes varoiteta etukäteen?
Muilla vastaanotoilla annetaan puudutteet tai ainakin vähintään varotetaan ennalta jos joku toimenpide sattuu.
Kommentit (113)
En ole itse koskaan joutunut. Se perus sisätutkimus ei itselläni tunnu miltään. Ennen papa-koetta taas on aina varoitettu että voi vähän nippaista (eikä sekään ole koskaan tuntunut mulla oikein miltään, mutta tiedän että joillain ihmisillä sattuu).
Niin ne tekee gynelläkin. Kyllähän sielläkin kerrotaan mahdollisesta kivusta esim. koepalan oton yhteydessä. Tosin ihmisillä on niin erilainen kipukynnys, että jollain sattuu kaikenlainen ronkkiminen ja toinen ei ole millänsäkään.
Mulle on gynetutkimukset aina ihan hirveää tuskaa. Ainoastaan yhden kerran oli kohtuullista, kun gyne päätti käyttää sitä pienintä ankkaa eikä survoa sitä järkyttävän kokoista melaa sinne levittämään. Mikä siinä on niin vaikeaa käyttää pientä ankkaa, jos oikeasti näkee, että potilaalla on hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Jep, ihmetyttää ylipäätään monien lääkäreiden/hoitohenkilökunnan tai muiden ihmisten asenne että "kyllä vähän kipua kuuluu kestää". En minä ainakaan kestä ja en ymmärrä miksei lääkitystä tai puudutteita voida AINA käyttää pienellä kynnyksellä. Pahin se että sanotaan "vähän voi sattua/kirpaista" ja sitten kipu on aivan kamala, arvatkaa vaan olenko traumatisoitunut.
Ei puudutteet ja lääkkeet yms ole riskittömiä. Siksi niitä ei jokaisen pienenkin toimenpiteen yhteydessä anneta.
En tiedä. Olen ajatellut, että asioita on siirrytty tekemään terveydenhuollon piirissä siksi, että siellä on tieto, taito ja mahdollisuuksia, joita muualla ei ole. Epäilen nykytilanteessa kyseessä olevan ennen kaikkea raha. Tulee halvemmaksi, kun tehdään niin vähän kuin vain on mahdollista niin halvalla kuin vain on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jep, ihmetyttää ylipäätään monien lääkäreiden/hoitohenkilökunnan tai muiden ihmisten asenne että "kyllä vähän kipua kuuluu kestää". En minä ainakaan kestä ja en ymmärrä miksei lääkitystä tai puudutteita voida AINA käyttää pienellä kynnyksellä. Pahin se että sanotaan "vähän voi sattua/kirpaista" ja sitten kipu on aivan kamala, arvatkaa vaan olenko traumatisoitunut.
Tämä on joku suomalainen ihme juttu. Täällähän tehdään monia lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä toimenpiteitä ihan hereillä, mihin useimmissa muissa maissa annetaan yleisanestesia. Viisaudenhampaiden poistot, mahalaukun ja suolen tähystykset, tietyt gynekologisten vaivojen hoidot kuten loop-hoito.
No ei varoitettu ollenkaan kun otettiin joku limakalvonäyte kohdusta. Kyllä sattui ja vertakin tuli.
Ei muilla vastaanotoilla ole koskaan toimittu noin.
Ap
Ettekö osaa ottaa panadolia ennen tuonne menoa?
Kerran olin siivoamassa yksityistä lääkäriasemaa, missä oli myös gynekologin vastaanotto.Ekan kerran näin minkä kokoisia ne tutkimusvehkeet oikein oli. Kauhistelin kyllä sitä suurinta, mitä helvettaa tuon kokoista tunkea? No jos on monta lasta synnyttänyt ehkä sitten. Siitä lähtien olen aina varmuudeksi pyytänyt pienintä kiitos. Ja vaivattomasti mennyt aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ihmetyttää ylipäätään monien lääkäreiden/hoitohenkilökunnan tai muiden ihmisten asenne että "kyllä vähän kipua kuuluu kestää". En minä ainakaan kestä ja en ymmärrä miksei lääkitystä tai puudutteita voida AINA käyttää pienellä kynnyksellä. Pahin se että sanotaan "vähän voi sattua/kirpaista" ja sitten kipu on aivan kamala, arvatkaa vaan olenko traumatisoitunut.
Ei puudutteet ja lääkkeet yms ole riskittömiä. Siksi niitä ei jokaisen pienenkin toimenpiteen yhteydessä anneta.
Ihmisen kuitenkin pitäisi saada itse valita, ottaako mieluummin ne (yleensä pienet) riskit kuin kivun. Itse en ottaisi yleisanestesiaa riskien takia pieneen toimenpiteeseen, mutta erilaiset paikallispuudutukset tai perus kipulääkitys suun kautta tai iv:nä on niin pieniriskisiä että voisin kyllä hyvinkin ottaa. Esim. sellaisen paksunsuolen tähystyksen olen kokenut että olisi kyllä ollut kipulääkitys tarpeen, herään vieläkin välillä painajaisiin jossa minulle tehdään sitä ja se jatkuu ja jatkuu ja pelkään sekoavani kivusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on gynetutkimukset aina ihan hirveää tuskaa. Ainoastaan yhden kerran oli kohtuullista, kun gyne päätti käyttää sitä pienintä ankkaa eikä survoa sitä järkyttävän kokoista melaa sinne levittämään. Mikä siinä on niin vaikeaa käyttää pientä ankkaa, jos oikeasti näkee, että potilaalla on hankalaa?
Näkyvyys liian pienten vehkeiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ihmetyttää ylipäätään monien lääkäreiden/hoitohenkilökunnan tai muiden ihmisten asenne että "kyllä vähän kipua kuuluu kestää". En minä ainakaan kestä ja en ymmärrä miksei lääkitystä tai puudutteita voida AINA käyttää pienellä kynnyksellä. Pahin se että sanotaan "vähän voi sattua/kirpaista" ja sitten kipu on aivan kamala, arvatkaa vaan olenko traumatisoitunut.
Ei puudutteet ja lääkkeet yms ole riskittömiä. Siksi niitä ei jokaisen pienenkin toimenpiteen yhteydessä anneta.
Ennemmin annetaan potilaan traumatisoitua ja mahdollisesti kieltäytyä jatkohoidoista kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
No ei varoitettu ollenkaan kun otettiin joku limakalvonäyte kohdusta. Kyllä sattui ja vertakin tuli.
Ei muilla vastaanotoilla ole koskaan toimittu noin.Ap
Useimmat gynet kyllä varoittaa tuollaisesta kivusta. Kun monella jo se näytteenottovälineen vienti kohtuun kohdunkaulakanavan läpi on aika ilkeän tuntuista, varsinkin synnyttämättömillä. Ja se näyte yleensä tosiaan sattuu ja jälkeenkin voi olla kuukautiskipumaisia kipuja ja vuotoa.
Yksi tuskakokemus on myös kierukan laitto. Koska minulla kohdunkaulakanava ei ole supisuorassa, niin aina ottavat pihdillä kiinni kohdunkaulakanavan suulta jotta kanava suoristuu ja kierukan saa laitettua paikoilleen. Kun lihan läpi puristetaan pihti millä vedetään, niin se sattuu aivan sairaasti.
Viimeksi yksityisgynellä laittoi puudutussuihketta, niin toimenpide oli kivuton. Ihmetteli sitä ettei ole ennen laitettu.
Jos joku haluaa googlettaa sen pihdin, niin on nimeltään kuulapihti. Ja oikeasti se puristetaan kohdunnapukan lihan läpi. Tiedän sen, koska olen sh.
Kuinka yleistä on, että nämä kipulääkkeet ja puudutteet ym. ajautuu hoitohenkilökunnalle? Aina silloin tällöin joku hoitajista jää kiinni lääkevarkaudesta. Lähiajan kokemus: menin sairaalaan toimenpiteeseen ja minulle piti antaa esilääke, en tiedä mikä se on, mutta tippakanyyli laitettiin ja aamuhoitaja sanoi että esilääke annetaan. Myöh.kun minua vietiin toimenpiteeseen vuoteella-en siis saanut kävellä, ei pyörätuolissa- niin kysyin milloin se esilääke annetaan. No, ei sitä annettu eikä mitään kipulääkettä. No, sitten olikin ihan kauhua se toimenpide. Mutta suomalaisen pitää olla nöyrä ja kiitollinen kun maksaa veroja ja hoitomaksut.
Miten jotkut eivät kestä lainkaan kipua? Minusta se on asennekysymys. Kyllä jokainen pystyy kestämään hetkellistä kipua.
Se hetkellinen kipu on pientä kun vertaa siihen, miten kovaa ja jatkuvaa kipua jotkut sairaudet aiheuttavat. Monilla ihmisellä on kova krooninen kipu, sairauden takia.
Jos gynetutkimus aiheuttaa sietämätöntä kipua, se on ylireagointia. Ja olen nainen itse, tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin siivoamassa yksityistä lääkäriasemaa, missä oli myös gynekologin vastaanotto.Ekan kerran näin minkä kokoisia ne tutkimusvehkeet oikein oli. Kauhistelin kyllä sitä suurinta, mitä helvettaa tuon kokoista tunkea? No jos on monta lasta synnyttänyt ehkä sitten. Siitä lähtien olen aina varmuudeksi pyytänyt pienintä kiitos. Ja vaivattomasti mennyt aina.
Mulle on tungettu niitä isompia ja olen synnyttämätön. Syy: ylipaino. Usein aloitettu pienemmällä välineellä mutta vaihdettu isompaan. Kysyin kerran siitä ja gyne sanoi että pienillä välineillä emättimen seinämät pullistuu peittämään näkymän kohdunsuulle, ja että niin käy usein ylipainoisille koska sitä rasvakudosta on sielläkin. Kerran on jopa väliliha vähän ratkennut sillä isolla tutkimusvälineellä levittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa ottaa panadolia ennen tuonne menoa?
Alapeukuista päätellen naiset eivät osaa ottaa panadolia. Hienoa.
Jep, ihmetyttää ylipäätään monien lääkäreiden/hoitohenkilökunnan tai muiden ihmisten asenne että "kyllä vähän kipua kuuluu kestää". En minä ainakaan kestä ja en ymmärrä miksei lääkitystä tai puudutteita voida AINA käyttää pienellä kynnyksellä. Pahin se että sanotaan "vähän voi sattua/kirpaista" ja sitten kipu on aivan kamala, arvatkaa vaan olenko traumatisoitunut.