Kotirouva, kerro tarinasi

Täällä ei sitten ollutkaan yhtään oikeaa kotirouvaa tänään. No, eipä ihme, olemme harvinaisuuksia. Ap

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Heti kun kertoo tällaisestä kotirouva elämästä,niin kaikki on hiljaa.

Olen kotirouva koska koin työelämässä epäonnistumisia. Mieluisat työsuhteet ovat olleet määräaikaisia. Työelämä tuntui usein liian raskaalta ja haaveilin, että saisin olla enemmän kotona.

Nyt olen ollut 25 v kotirouva muutamia osa-aikaisia työsuhteita lukuunottamatta. Viihdyn yksin. Omakotitalossa on aina tekemistä. Harrastan maalausta ja luen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva koska koin työelämässä epäonnistumisia. Mieluisat työsuhteet ovat olleet määräaikaisia. Työelämä tuntui usein liian raskaalta ja haaveilin, että saisin olla enemmän kotona.

Nyt olen ollut 25 v kotirouva muutamia osa-aikaisia työsuhteita lukuunottamatta. Viihdyn yksin. Omakotitalossa on aina tekemistä. Harrastan maalausta ja luen paljon.

Oletko tyytyväinen? Entä miehesi? Onko teillä avioehto? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Heti kun kertoo tällaisestä kotirouva elämästä,niin kaikki on hiljaa.

Mistä luulet, että se johtuu. On selvää, että kotirouvaelämän takana on ikäviäkin syitä täällä Suomessa, jossa ei ole kotirouvakulttuuria enää. On harvinaista olla kotirouva ja ainakin täällä kotona olemista suorastaan halveksitaan. Siltä olen tosielämässä kokonaan välttynyt eikä minulla ole kotoakaan sellaista kulttuuria, että otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava. Ihmisen arvo ei riipu siitä mitä hän tekee työkseen tai on tekemättä, vaan siitä mikä hän on, ihmisenä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap

En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.

Me ollaan miehen kanssa oltu 30v yhdessä ja 25v olen ollut kotirouva. Mikään kotiorja en ole, vaikka pitkälti kaikki kotityöt teenkin. Meillä tää systeemi on toiminut hyvin ja mies on voinut tehdä pitkää päivää yrittäjänä.

Itsellänikin koulut jäänyt kesken. Töissä en ikinä viihtynyt. Lapsia on 7 ja miehen kanssa yhdessä 20-vuotta. Avioehto on. En usko, että menenenää ikinä töihin..ei mitään mielenkiintoa siihen suuntaan. Ollaan eletty täysin miehen rahoilla ja omat vanhempainrahat olen säästänyt osan ja osan sijoittanut eli jonkinmoinen pesämuna on vaikka tässä nyt pihalle lentäisin joku päivä. Olen onnellinen, rakastan miestä ja lapsia. On ystäviä, terveys on hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap

En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.

Ikävää, ettet ole viihtynyt. Onko harrastuksia ja mieluisaa tekemistä kuitenkin? Kuulostaa siltä, että tuo kokemuksesi pärjäämättömyydestä leimaa itsearvostustasi kielteiseen suuntaan? Entä mies, miten hän suhtautuu noihin ajatuksiisi? Toivottavasti hän tukee sinua. Ap 

Hyvin on mennyt, enkä ole kotiorja. Mies jää kohta eläkkeelle, ja sitä odotamme kovasti. Muutamme kaiken omaisuutemme rahaksi ja sitten mennään.

Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.

Olin kotiäiti sinkkuäitinä lapsen koko kotona asumiselämän ajan. Sain lapsen siis toivotusti sinkkuna, se oli elämäni suurin toive. Jäin pois töistä, kun pystyin elämään pääomatuloillakin. Halusin hoitaa lapsen itse ja huolehtia kun olin sen hankkinutkin yksin. En ole katunut päivääkään. En erityisemmin kaipaa parisuhdetta tai sitä, että kotona olisi joku aikuinen mies. Nyt kun lapsi muuttaa pois kotoa, mulla alkaa ikäänkuin todella varhaiset eläkepäivät tai toinen nuoruus, en ihan vielä tiedä, että kumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap

En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.

Unohdit mainita että niistä lapsistasi suurimman osan joko abortoit tai annoit adoptioon. Vain yhden pidit itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellänikin koulut jäänyt kesken. Töissä en ikinä viihtynyt. Lapsia on 7 ja miehen kanssa yhdessä 20-vuotta. Avioehto on. En usko, että menenenää ikinä töihin..ei mitään mielenkiintoa siihen suuntaan. Ollaan eletty täysin miehen rahoilla ja omat vanhempainrahat olen säästänyt osan ja osan sijoittanut eli jonkinmoinen pesämuna on vaikka tässä nyt pihalle lentäisin joku päivä. Olen onnellinen, rakastan miestä ja lapsia. On ystäviä, terveys on hyvä

Hyvä, että olet ajatellut talousasioitakin kaiken varalta. Lapsia on niin monta, että että sinulla on täysi työpäivä ollut heidän kanssaan. Vaikka teillä on avioehto, niin tulisit aivan varmasti halutessasi saamaan osan miehen omaisuudesta pitkän avioliiton ja lapsimäärän takia, jos teille tulee ero. Se vain sitten täytyy hakea oikeudesta erikseen... mutta en halua maalata piruja seinälle. Hienoa, että rakkautta riittää ja myös terveyttä! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.

Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap

En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.

Et voi tietää kun yritit opiskella vain yhtä ainutta alaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäiti sinkkuäitinä lapsen koko kotona asumiselämän ajan. Sain lapsen siis toivotusti sinkkuna, se oli elämäni suurin toive. Jäin pois töistä, kun pystyin elämään pääomatuloillakin. Halusin hoitaa lapsen itse ja huolehtia kun olin sen hankkinutkin yksin. En ole katunut päivääkään. En erityisemmin kaipaa parisuhdetta tai sitä, että kotona olisi joku aikuinen mies. Nyt kun lapsi muuttaa pois kotoa, mulla alkaa ikäänkuin todella varhaiset eläkepäivät tai toinen nuoruus, en ihan vielä tiedä, että kumpi.

Olit siis kotiäiti, minusta sellainen voi olla sinkkukin.

Kotirouva taas elää miehen kanssa tai miksei toisen naisenkin. Oletuksena on, että sen työssäkäyvän rahoilla pääasiassa, mikä täällä Suomessa usein herättää närää (ainakin palstalla ilmeisesti). Tosielämässä osannevat jättää kommentoimasta ao. kotirouvalle itselleen, ei ainakaan minulle ole koskaan kukaan sanonut mitään. Ap

Täällä näkyy kotirouvan luonnetyyppi. Luovuttaja, kunnianhimoton, miehestä riippuvainen. Omista valinnoista johtuen pitää olla mielin kielin miestä kohtaan, vaikka hän olisi millainen petturi. Koska, mitä vaihtoehtoja kotirouvalla on muuta kuin jatkaa avioliitossa oli se millainen tahansa?

Toivon, että moni nuori nainen lukee tätä ketjua ja tarttuu vain sinnikkäästi niihin yliopiston pääsykoekirjoihin tarvittavan monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.

Aloitukseni tarkoitus oli päivittää kotirouvan käsitettä. Toisaalta en usko, että kotirouvan elämä on koskaan ollut pelkkää pyykkäämistä ja ruuanlaittoa. Se on vain tapa vähätellä tuota elämänvalintaa. Ap