Lue keskustelun säännöt.
Kotirouva, kerro tarinasi
14.11.2022 |
Oletko kotiorja ja kävikö huonosti? Vai onko kaikki mennyt hyvin tähän asti?
Meillä on mennyt todella hyvin ja pidän tätä ratkaisua meille parhaana. Yhdessä on oltu pian 35 vuotta ja rakkautta riittää. Elämä on ollut hyvin tavanomaista tai ehkä hiukan tavanomaista helpompaa, kun molempien kiireinen työelämä puuttuu eli sellainen on ollut vain toisella.
Kotirouvat eivät Suomessa ole kovin tavallisia. Tunnen itseni lisäksi kaksi, mutta toiseen heistä kadotin kontaktin noin 10 vuotta sitten, entinen naapuri. Meillä kaikilla on yllättäen sama ammatti.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mennyt, enkä ole kotiorja. Mies jää kohta eläkkeelle, ja sitä odotamme kovasti. Muutamme kaiken omaisuutemme rahaksi ja sitten mennään.
Eikö ole lapsia ja lapsenlapsia? Luulen, että monen kohdalla ne hillitsevät menoa, mutta kyllä mekin olemme jo nyt meno päällä, kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Tietty osalla ne lapsenlapset asuvat ympäri maailmaa, joten siinähän sitä matkustelua riittää, kun heitä käy tapaamassa välillä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Ei ole ollut rahasta puutetta, ja sitä tulee jatkuvasti lisää. Aivotoiminnassakaan ei ole havaittavaa häiriötä, ja kotitöitäkin on yhä tehtävänä joka päivä. Onneksi on rakastava ja avulias puoliso, jolle mikään työ ei ole vierasta, ei edes ne kovasti parjatut kotityöt. Ollaan ryhdikkäitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Aloitukseni tarkoitus oli päivittää kotirouvan käsitettä. Toisaalta en usko, että kotirouvan elämä on koskaan ollut pelkkää pyykkäämistä ja ruuanlaittoa. Se on vain tapa vähätellä tuota elämänvalintaa. Ap
Kerrohan Ap mitä meidän työssäkäyvien naisten tulisi teissä kotirouvissa ihailla? Mistä esimerkiksi itse tunnet ylpeyttä, missä kotirouvuuteen liittyvässä asiassa sinulta on vaadittu poikkeuksellista sinnikkyyttä tai neuvokkuutta?
En tarvitse kenenkään ihailua, mistä sellaista sait päähäsi? Minä kyllä ihailen monien töissäkäyvien naisten sinnikkyyttä ja neuvokkuutta. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla ihailtavia, tavallisuus riittää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Aloitukseni tarkoitus oli päivittää kotirouvan käsitettä. Toisaalta en usko, että kotirouvan elämä on koskaan ollut pelkkää pyykkäämistä ja ruuanlaittoa. Se on vain tapa vähätellä tuota elämänvalintaa. Ap
Kerrohan Ap mitä meidän työssäkäyvien naisten tulisi teissä kotirouvissa ihailla? Mistä esimerkiksi itse tunnet ylpeyttä, missä kotirouvuuteen liittyvässä asiassa sinulta on vaadittu poikkeuksellista sinnikkyyttä tai neuvokkuutta?
En tarvitse kenenkään ihailua, mistä sellaista sait päähäsi? Minä kyllä ihailen monien töissäkäyvien naisten sinnikkyyttä ja neuvokkuutta. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla ihailtavia, tavallisuus riittää. Ap
Ok, kiitos vastauksesta. Toivottavasti elättäjäsi elättää sinut elämäsi loppuun asti, jotta saat sisustella kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkyy kotirouvan luonnetyyppi. Luovuttaja, kunnianhimoton, miehestä riippuvainen. Omista valinnoista johtuen pitää olla mielin kielin miestä kohtaan, vaikka hän olisi millainen petturi. Koska, mitä vaihtoehtoja kotirouvalla on muuta kuin jatkaa avioliitossa oli se millainen tahansa?
Toivon, että moni nuori nainen lukee tätä ketjua ja tarttuu vain sinnikkäästi niihin yliopiston pääsykoekirjoihin tarvittavan monta kertaa.
Miten se minussa näkyy? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mennyt, enkä ole kotiorja. Mies jää kohta eläkkeelle, ja sitä odotamme kovasti. Muutamme kaiken omaisuutemme rahaksi ja sitten mennään.
Eikö ole lapsia ja lapsenlapsia? Luulen, että monen kohdalla ne hillitsevät menoa, mutta kyllä mekin olemme jo nyt meno päällä, kun niitä lapsenlapsia ei vielä ole. Tietty osalla ne lapsenlapset asuvat ympäri maailmaa, joten siinähän sitä matkustelua riittää, kun heitä käy tapaamassa välillä. Ap
On hyvin rakkaita lapsia ja lapsenlapsia, ja hyvin he pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap
En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.
Ikävää, ettet ole viihtynyt. Onko harrastuksia ja mieluisaa tekemistä kuitenkin? Kuulostaa siltä, että tuo kokemuksesi pärjäämättömyydestä leimaa itsearvostustasi kielteiseen suuntaan? Entä mies, miten hän suhtautuu noihin ajatuksiisi? Toivottavasti hän tukee sinua. Ap
Onhan minulla jotain puuhasteltavaa aina. Mieheni pitää minua loisena josta ei ollut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Aloitukseni tarkoitus oli päivittää kotirouvan käsitettä. Toisaalta en usko, että kotirouvan elämä on koskaan ollut pelkkää pyykkäämistä ja ruuanlaittoa. Se on vain tapa vähätellä tuota elämänvalintaa. Ap
Kerrohan Ap mitä meidän työssäkäyvien naisten tulisi teissä kotirouvissa ihailla? Mistä esimerkiksi itse tunnet ylpeyttä, missä kotirouvuuteen liittyvässä asiassa sinulta on vaadittu poikkeuksellista sinnikkyyttä tai neuvokkuutta?
En tarvitse kenenkään ihailua, mistä sellaista sait päähäsi? Minä kyllä ihailen monien töissäkäyvien naisten sinnikkyyttä ja neuvokkuutta. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla ihailtavia, tavallisuus riittää. Ap
Ok, kiitos vastauksesta. Toivottavasti elättäjäsi elättää sinut elämäsi loppuun asti, jotta saat sisustella kotosalla.
En harrasta sisustusta. Olen enemmän vanhassa vara parempi -tyyppiä. Ja kiitos toivotuksista, taloudellinen tilanteeni on hyvä. En myöskään suosittele kotirouvan elämää kenellekään, koska ei se kaikille sovi, taloudellisistakaan syistä. Ap
Täällä ehkä yksi tuleva kotirouva. Tarina on vain ihan toisenlainen.
Olen FM ja KM, minulla on virka, mutta en viihdy töissäni yhtään. Työ sotii arvojani vastaan, vie kohtuuttomasti energiaa ja tekee minusta vihaisen ihmisraunion. Saisin varmasti sairauslomaa uupumuksen vuoksi, mutta en koe olevani vielä niin rikki, ettenkö voisi tehdä jotain muuta.
Olenkin toista kertaa opintovapaalla, tällä kertaa koko lukuvuoden. Nämä kolmannen alan yliopisto-opinnot koen kuitenkin lähinnä harrastuksena. Taloudellinen tilanteemme on kohentunut parissa vuodessa niin paljon, että emme tarvitse minun palkkatulojani mihinkään. Avioehto on. Toisaalta omistamme yhteisen yrityksen, josta myös minulle tulee pääomatuloja ja josta mieheni ostaa minut avioeron sattuessa ulos, ellei minun osakkaaksi jääminen ole hyvä juttu. Niinpä omakin taloudellinen tulevaisuuteni on turvattu.
Kotona oleminen on ihanaa! Teen pääosan kotitöistä, mutta en tokikaan kaikkea. Mies ja teini-ikäiset lapset tekevät osansa. Edistän opintoja muutaman tunnin päivässä, muutoin aika menee harrastamiseen ja kodin hommiin. Vapaapäivien pitämien esim. reissujen merkeissä on helppoa. En usko palaavani enää ainakaan vanhaan virkaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkyy kotirouvan luonnetyyppi. Luovuttaja, kunnianhimoton, miehestä riippuvainen. Omista valinnoista johtuen pitää olla mielin kielin miestä kohtaan, vaikka hän olisi millainen petturi. Koska, mitä vaihtoehtoja kotirouvalla on muuta kuin jatkaa avioliitossa oli se millainen tahansa?
Toivon, että moni nuori nainen lukee tätä ketjua ja tarttuu vain sinnikkäästi niihin yliopiston pääsykoekirjoihin tarvittavan monta kertaa.
Katkera purkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap
En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.
Ikävää, ettet ole viihtynyt. Onko harrastuksia ja mieluisaa tekemistä kuitenkin? Kuulostaa siltä, että tuo kokemuksesi pärjäämättömyydestä leimaa itsearvostustasi kielteiseen suuntaan? Entä mies, miten hän suhtautuu noihin ajatuksiisi? Toivottavasti hän tukee sinua. Ap
Onhan minulla jotain puuhasteltavaa aina. Mieheni pitää minua loisena josta ei ollut mihinkään.
Miehesi on ilkeä. Mutta taidat kuitenkin onneksi olla trolli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kotiäiti sinkkuäitinä lapsen koko kotona asumiselämän ajan. Sain lapsen siis toivotusti sinkkuna, se oli elämäni suurin toive. Jäin pois töistä, kun pystyin elämään pääomatuloillakin. Halusin hoitaa lapsen itse ja huolehtia kun olin sen hankkinutkin yksin. En ole katunut päivääkään. En erityisemmin kaipaa parisuhdetta tai sitä, että kotona olisi joku aikuinen mies. Nyt kun lapsi muuttaa pois kotoa, mulla alkaa ikäänkuin todella varhaiset eläkepäivät tai toinen nuoruus, en ihan vielä tiedä, että kumpi.
Oot siis koko elämäsi elänyt yhteiskunnan varoilla. Eikö yhtään hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap
En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.
Ikävää, ettet ole viihtynyt. Onko harrastuksia ja mieluisaa tekemistä kuitenkin? Kuulostaa siltä, että tuo kokemuksesi pärjäämättömyydestä leimaa itsearvostustasi kielteiseen suuntaan? Entä mies, miten hän suhtautuu noihin ajatuksiisi? Toivottavasti hän tukee sinua. Ap
Onhan minulla jotain puuhasteltavaa aina. Mieheni pitää minua loisena josta ei ollut mihinkään.
Miehesi on ilkeä. Mutta taidat kuitenkin onneksi olla trolli. Ap
En valitettavasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin kotiin, koska esikoinen mennessään päiväkotiin alkoi sairastella ihan liikaa. Lapsia saimme kaksi lisää ja tein välillä keikkahommia (sairaanhoitaja). Kokonaan kotiäidiksi ja sittemmin kotirouvaksi jäin muuttaessamme ulkomaille. Nyt lapset ovat jo kauan olleet aikuisia.
Meille tämä on sopinut hyvin. Mies on tehnyt hienon uran eikä rahasta ole ollut puutetta, vaikka minä en töissä olekaan ollut. Itsestään selvää on, että hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, koska teimme kotiinjäämisestäni päätöksen yhdessä. Kaikki omaisuus on yhteistä, paitsi oma autoni on vain minun nimissäni.
Olen saanut toteuttaa itseäni ja monia harrastuksiani, tehdä vapaaehtoistyötä jne. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä siitä kenen vuoro viedä roskat, kuka käy kaupassa saati viettää ns. laatuaikaa ostoskeskuksissa viikonloppuna. Eikä siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairaita lapsia tai kuka kuskaa harrastuksiin. Siivooja on hoitanut viikkosiivoukset ja ikkunanpesufirma pesee ikkunat parin kuukauden välein. Lisäksi olen voinut matkustella vapaasti mieheni mukana hänen työmatkoillaan tai yksikseni, ei ole tarvinnut kysellä lupia keneltäkään ja lomia pyydellä.
Avioliittoa on jo niin pitkään takana, että eiköhän me yhdessä pysytä kunnes kuolema meidät erottaa.
En vaihtaisi päivääkään pois ja edelleen nautin elämästäni ja rakastan miestäni, varmaan hänkin minua, koska hän usein sen kertoo ja kaiken kaikkiaan meillä kivaa yhdessä.
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja. Itse olin ihan vaativissa asiantuntojatehtävissä ennen kotiin jäämistäni. En erityisemmin välittänyt työelämästä, oman lapsen hoito tuntui tärkeämmältä. Tuskin kuolinvuoteellaan kukaan katuu, ettei olisi tehnyt enemmän uraa, vaan sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa läheistensä kanssa.
Niin en itse asiassa nytkään ole ihan toimeton, sillä kun lapsi muutti pois, niin lähes samalla kellonlyömällä leskeksi jäänyt äitini sairastui ja alkoi tarvita apua. Niinpä käyn nykyään paljon auttelemassa häntä.
Nämä ovat vaan arvokysymyksiä.
T. Se pääomatuloilla eläjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotirouva. Olen niin tyhmä etten pärjännyt opiskeluissa ja jäin vain kotiin.
Ehkä ala ei ollut sulle sopiva. Oletko viihtynyt kotona? Lapsia? Ap
En ole viihtynyt kotona vaikka vuosikymmeniä olen vain kotona ollutkin. Mikään ala ei ollut tarpeeksi helppo mulle ja kyllä on lapsia.
Ikävää, ettet ole viihtynyt. Onko harrastuksia ja mieluisaa tekemistä kuitenkin? Kuulostaa siltä, että tuo kokemuksesi pärjäämättömyydestä leimaa itsearvostustasi kielteiseen suuntaan? Entä mies, miten hän suhtautuu noihin ajatuksiisi? Toivottavasti hän tukee sinua. Ap
Onhan minulla jotain puuhasteltavaa aina. Mieheni pitää minua loisena josta ei ollut mihinkään.
Ukkosi mielipiteen olet kertonut sata ja yksi kertaa. Mutta mitä mieltä itse olet?
Mistä tulee käsitys, että kotirouva sisustaa koko ajan, ja tekee taukoamatta kotitöitä ja orjallisesti ja vastentahtoisesti miellyttää miestä? Me miellytämme toisiamme joka ikinen päivä, ja se on yhteiselossa parasta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ehkä yksi tuleva kotirouva. Tarina on vain ihan toisenlainen.
Olen FM ja KM, minulla on virka, mutta en viihdy töissäni yhtään. Työ sotii arvojani vastaan, vie kohtuuttomasti energiaa ja tekee minusta vihaisen ihmisraunion. Saisin varmasti sairauslomaa uupumuksen vuoksi, mutta en koe olevani vielä niin rikki, ettenkö voisi tehdä jotain muuta.
Olenkin toista kertaa opintovapaalla, tällä kertaa koko lukuvuoden. Nämä kolmannen alan yliopisto-opinnot koen kuitenkin lähinnä harrastuksena. Taloudellinen tilanteemme on kohentunut parissa vuodessa niin paljon, että emme tarvitse minun palkkatulojani mihinkään. Avioehto on. Toisaalta omistamme yhteisen yrityksen, josta myös minulle tulee pääomatuloja ja josta mieheni ostaa minut avioeron sattuessa ulos, ellei minun osakkaaksi jääminen ole hyvä juttu. Niinpä omakin taloudellinen tulevaisuuteni on turvattu.
Kotona oleminen on ihanaa! Teen pääosan kotitöistä, mutta en tokikaan kaikkea. Mies ja teini-ikäiset lapset tekevät osansa. Edistän opintoja muutaman tunnin päivässä, muutoin aika menee harrastamiseen ja kodin hommiin. Vapaapäivien pitämien esim. reissujen merkeissä on helppoa. En usko palaavani enää ainakaan vanhaan virkaani.
Olet tyypillinen suomalainen kotirouva minun näkökulmastani, koska kaikki tuntemani ovat pitkälle koulutettuja ja kokemusta on myös työelämästä. Itse kyllä olen viihtynyt töissäni erinomaisesti, mutta joskus nelikymppisenä luovutin jo ajatuksesta tehdä uraa. Olen tehnyt töitä harrastusmielessä ja ansainnut pienen eläkkeenkin enkä sulje pois sitä mahdollisuutta, että vielä joskus menisin töihin. Riippuu siitä millaisia hommia olisi tarjolla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee käsitys, että kotirouva sisustaa koko ajan, ja tekee taukoamatta kotitöitä ja orjallisesti ja vastentahtoisesti miellyttää miestä? Me miellytämme toisiamme joka ikinen päivä, ja se on yhteiselossa parasta.
Siitä varmaan, että on tarve vähätellä niitä naisia, jotka ovat kotirouvia. Ap
Kerrohan Ap mitä meidän työssäkäyvien naisten tulisi teissä kotirouvissa ihailla? Mistä esimerkiksi itse tunnet ylpeyttä, missä kotirouvuuteen liittyvässä asiassa sinulta on vaadittu poikkeuksellista sinnikkyyttä tai neuvokkuutta?