Kotirouva, kerro tarinasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäiti sinkkuäitinä lapsen koko kotona asumiselämän ajan. Sain lapsen siis toivotusti sinkkuna, se oli elämäni suurin toive. Jäin pois töistä, kun pystyin elämään pääomatuloillakin. Halusin hoitaa lapsen itse ja huolehtia kun olin sen hankkinutkin yksin. En ole katunut päivääkään. En erityisemmin kaipaa parisuhdetta tai sitä, että kotona olisi joku aikuinen mies. Nyt kun lapsi muuttaa pois kotoa, mulla alkaa ikäänkuin todella varhaiset eläkepäivät tai toinen nuoruus, en ihan vielä tiedä, että kumpi.

Oot siis koko elämäsi elänyt yhteiskunnan varoilla. Eikö yhtään hävetä?

Luetunymmärtäminen?...

Olen elänyt omilla pääomatuloillani. Yhteiskunnan tukia en ole saanut. Yksinhuoltaja ja kotiäiti voi olla rikaskin, vaikkei se sinun maailmankuvaasi näköjään ole ennen mahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja. Itse olin ihan vaativissa asiantuntojatehtävissä ennen kotiin jäämistäni. En erityisemmin välittänyt työelämästä, oman lapsen hoito tuntui tärkeämmältä. Tuskin kuolinvuoteellaan kukaan katuu, ettei olisi tehnyt enemmän uraa, vaan sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa läheistensä kanssa.

Niin en itse asiassa nytkään ole ihan toimeton, sillä kun lapsi muutti pois, niin lähes samalla kellonlyömällä leskeksi jäänyt äitini sairastui ja alkoi tarvita apua. Niinpä käyn nykyään paljon auttelemassa häntä.

Nämä ovat vaan arvokysymyksiä.

T. Se pääomatuloilla eläjä

Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja. Itse olin ihan vaativissa asiantuntojatehtävissä ennen kotiin jäämistäni. En erityisemmin välittänyt työelämästä, oman lapsen hoito tuntui tärkeämmältä. Tuskin kuolinvuoteellaan kukaan katuu, ettei olisi tehnyt enemmän uraa, vaan sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa läheistensä kanssa.

Niin en itse asiassa nytkään ole ihan toimeton, sillä kun lapsi muutti pois, niin lähes samalla kellonlyömällä leskeksi jäänyt äitini sairastui ja alkoi tarvita apua. Niinpä käyn nykyään paljon auttelemassa häntä.

Nämä ovat vaan arvokysymyksiä.

T. Se pääomatuloilla eläjä

Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.

Elin tietenkin ihan samalla lailla kotiäitinä kuin ennenkin. Kyllä teini-ikäinen tarvitsee äitiä vielä paljon ja minä olen onnellinen voidessani huolehtia läheisistäni. Ja myös onnekas, kun on siihen taloudellisesti mahdollisuus. En ollenkaan kaipaa paluuta työelämään.

Muutin miehen perässä maalle, otin työpaikasta eropaketin ja olin sit työttömänä mutta nyt en enää menossa työelämään.

Naimisissa, avioehto, jos tulee ero mä otan vaatekassini ja lähden. Omaa varallisuutta on, en ole millään tavalla siivellä, enkä myöskään kotitalouskone.

Olen 44v ja haaveilen kotirouvailusta. Olen päättänyt että ihan viimeistään 55v jättäydyn pois työelämästä, mutta jos saan potkut sitä ennen esim YT myötä, niin sitten jään heti. En nimittäin tule menemään enää uuteen työpaikkaan. Säästössä/sijoituksissa on kuitenkin jo nyt yli 100 000 euroa ja puolet ok-talosta. En ole materialisti ja olen hyvä säästämään, joten pärjään säästöillä ja miehellä hyvä palkka, joten silläkin jo tullaan toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja. Itse olin ihan vaativissa asiantuntojatehtävissä ennen kotiin jäämistäni. En erityisemmin välittänyt työelämästä, oman lapsen hoito tuntui tärkeämmältä. Tuskin kuolinvuoteellaan kukaan katuu, ettei olisi tehnyt enemmän uraa, vaan sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa läheistensä kanssa.

Niin en itse asiassa nytkään ole ihan toimeton, sillä kun lapsi muutti pois, niin lähes samalla kellonlyömällä leskeksi jäänyt äitini sairastui ja alkoi tarvita apua. Niinpä käyn nykyään paljon auttelemassa häntä.

Nämä ovat vaan arvokysymyksiä.

T. Se pääomatuloilla eläjä

Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.

Elin tietenkin ihan samalla lailla kotiäitinä kuin ennenkin. Kyllä teini-ikäinen tarvitsee äitiä vielä paljon ja minä olen onnellinen voidessani huolehtia läheisistäni. Ja myös onnekas, kun on siihen taloudellisesti mahdollisuus. En ollenkaan kaipaa paluuta työelämään.

Kotiäidin vuorokausi on työssäkäyvän äidin tunti. Työssäkäyvä äiti laittaa työpäivän jälkeen ruoan ja juttelee illallispöydässä lapsensa kuulumiset. Sen päälle tienaa omat rahansa kokopäivätyössä.

Vierailija kirjoitti:

Jäin kotiin, koska esikoinen mennessään päiväkotiin alkoi sairastella ihan liikaa. Lapsia saimme kaksi lisää ja tein välillä keikkahommia (sairaanhoitaja). Kokonaan kotiäidiksi ja sittemmin kotirouvaksi jäin muuttaessamme ulkomaille. Nyt lapset ovat jo kauan olleet aikuisia.

Meille tämä on sopinut hyvin. Mies on tehnyt hienon uran eikä rahasta ole ollut puutetta, vaikka minä en töissä olekaan ollut. Itsestään selvää on, että hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, koska teimme kotiinjäämisestäni päätöksen yhdessä. Kaikki omaisuus on yhteistä, paitsi oma autoni on vain minun nimissäni.

Olen saanut toteuttaa itseäni ja monia harrastuksiani, tehdä vapaaehtoistyötä jne. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä siitä kenen vuoro viedä roskat, kuka käy kaupassa saati viettää ns. laatuaikaa ostoskeskuksissa viikonloppuna. Eikä siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairaita lapsia tai kuka kuskaa harrastuksiin. Siivooja on hoitanut viikkosiivoukset ja ikkunanpesufirma pesee ikkunat parin kuukauden välein. Lisäksi olen voinut matkustella vapaasti mieheni mukana hänen työmatkoillaan tai yksikseni, ei ole tarvinnut kysellä lupia keneltäkään ja lomia pyydellä.

Avioliittoa on jo niin pitkään takana, että eiköhän me yhdessä pysytä kunnes kuolema meidät erottaa.

En vaihtaisi päivääkään pois ja edelleen nautin elämästäni ja rakastan miestäni, varmaan hänkin minua, koska hän usein sen kertoo ja kaiken kaikkiaan meillä kivaa yhdessä.

Minäkin näen asian niin, että kotirouvana oleminen on taannut miellyttävän ja rauhallisen perhe-elämän lapsille ja ollut onnellisen avioliiton yksi tärkeä osatekijä, koska kaksi hienoa uraa perheessä merkitsee sitä, että se on perheen ja parisuhteen yhteisestä ajasta pois. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja. Itse olin ihan vaativissa asiantuntojatehtävissä ennen kotiin jäämistäni. En erityisemmin välittänyt työelämästä, oman lapsen hoito tuntui tärkeämmältä. Tuskin kuolinvuoteellaan kukaan katuu, ettei olisi tehnyt enemmän uraa, vaan sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa läheistensä kanssa.

Niin en itse asiassa nytkään ole ihan toimeton, sillä kun lapsi muutti pois, niin lähes samalla kellonlyömällä leskeksi jäänyt äitini sairastui ja alkoi tarvita apua. Niinpä käyn nykyään paljon auttelemassa häntä.

Nämä ovat vaan arvokysymyksiä.

T. Se pääomatuloilla eläjä

Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.

Elin tietenkin ihan samalla lailla kotiäitinä kuin ennenkin. Kyllä teini-ikäinen tarvitsee äitiä vielä paljon ja minä olen onnellinen voidessani huolehtia läheisistäni. Ja myös onnekas, kun on siihen taloudellisesti mahdollisuus. En ollenkaan kaipaa paluuta työelämään.

Kotiäidin vuorokausi on työssäkäyvän äidin tunti. Työssäkäyvä äiti laittaa työpäivän jälkeen ruoan ja juttelee illallispöydässä lapsensa kuulumiset. Sen päälle tienaa omat rahansa kokopäivätyössä.

Niin, mitä sitten? Mitä itse teet lomalla? Kyseletkö, mitä eläkeläiset tekevät päivisin?

Minä olen viihtynyt kotiäitinä osittain juuri siksi, ettei ole koko ajan kiire. On mahdollisuus nauttia elämästä ja olla läsnä arjessa.

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja. Itse olin ihan vaativissa asiantuntojatehtävissä ennen kotiin jäämistäni. En erityisemmin välittänyt työelämästä, oman lapsen hoito tuntui tärkeämmältä. Tuskin kuolinvuoteellaan kukaan katuu, ettei olisi tehnyt enemmän uraa, vaan sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa läheistensä kanssa.

Niin en itse asiassa nytkään ole ihan toimeton, sillä kun lapsi muutti pois, niin lähes samalla kellonlyömällä leskeksi jäänyt äitini sairastui ja alkoi tarvita apua. Niinpä käyn nykyään paljon auttelemassa häntä.

Nämä ovat vaan arvokysymyksiä.

T. Se pääomatuloilla eläjä

Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.

Elin tietenkin ihan samalla lailla kotiäitinä kuin ennenkin. Kyllä teini-ikäinen tarvitsee äitiä vielä paljon ja minä olen onnellinen voidessani huolehtia läheisistäni. Ja myös onnekas, kun on siihen taloudellisesti mahdollisuus. En ollenkaan kaipaa paluuta työelämään.

Kotiäidin vuorokausi on työssäkäyvän äidin tunti. Työssäkäyvä äiti laittaa työpäivän jälkeen ruoan ja juttelee illallispöydässä lapsensa kuulumiset. Sen päälle tienaa omat rahansa kokopäivätyössä.

Siinä ihan hyvä kiteytys asiasta eli töissäkäyvä nainen joutuu tekemään toisen työpäivän vielä kotonakin ja väsyy. Tietysti voi ottaa siivoojia ja muuta apua kotiin kuten meilläkin oli, kun olin lapsi. Suhde vanhempiin jäi melko etäiseksi, kun molemmat tekivät paljon töitä. En moiti heitä mistään, mutta siinä syy, miksi itse en halunnut tehdä uraa, kun mieskin teki. Lisäksi pidän kotona olemisesta (vähän liikaakin). Ap

Vierailija kirjoitti:

Muutin miehen perässä maalle, otin työpaikasta eropaketin ja olin sit työttömänä mutta nyt en enää menossa työelämään.

Naimisissa, avioehto, jos tulee ero mä otan vaatekassini ja lähden. Omaa varallisuutta on, en ole millään tavalla siivellä, enkä myöskään kotitalouskone.

Niin, ja lapsia ei ole ollut kummallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Varmaan suurimmalla osalla kotirouvista on ammatti. Sen sanon, jos kysytään, mutta en häpeä kotona olemista mitenkään. Miksi pitäisi? En nosta mitään tukia yhteiskunnalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Ei ole kukaan kysellyt ammattia, kun se ei ketään kiinnosta. Sukulaiset ja ystävät ja tuttavat tietää, eivät he kysele.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Miksi hävettäisi? Ja tehdäänhän tässä muutakin kuin makoillaan kotona.

Olen kotirouva, koska tahdoin monta lasta, kun minulla ja miehelläni oli molemmilla urat alussa. Mieheni kansainvälistä ja nousujohteista uraa edesauttoi, kun jäin kotiin. Pian huomasimme, että hänen palkkakehitys oli suotuisaa, mutta minä en voinut saada samaa omalla koulutuksellani ja sitoutumisellani lapsiimme. Minusta tulikin kotiäitiyden jälkeen kotirouva. Lähdimme velattomina ja varattomina yhteiseen elämään ja nykyisin varallisuus on puoliksi ja tuo varsinkin minulle turvaa. Uskalsimme laittaa kaiken peliin miehen uran alkuun saattamisessa, niin alkoi kertyä sijoitettavaa omaisuutta.

Olen ollut aina kiinnostunut taloudesta, vaikka koulutukseni onkin toiselta alalta. Mies hoitaa työnsä, on nykyisin suurituloinen ja minä sijoitan ylijäävää, miehen tienaamaa yhteistä varallisuuttamme mahdollisimman hyvin ja tuottavasti. Sijoittaminen käy jonkin verran työstä.  Luen paljon alan kirjallisuutta ja seuraan talousuutisia ja aikaa. Juoksevat kulumme ovat pienemmät, kun teen paljon itse, niin siitäkin jää säästöön vs jos olisin tavallisessa palkkatyössäni kokoaikaisesti.

Olen välillä harrastanut koulutustani vastaavan työn tekemistä, mutta kykyni eivät siellä pääse tarpeeksi esille, joudun sopeutumaan ja olemaan vähemmän, kuin oikeasti olenkaan. Kyllästyn, kun en saa riittävästi vastuuta tai kun palkka ei nouse suhteessa vastuun määrään sujuvasti.

Olen myös ollut ennen lasten saamista prefektionisti ja kunnianhimoinen, joten koin, että pitämällä varsinaisen ammattiurani, en voisi huolehtia siitä niin hyvin kuin tahtoisin ja samalla olla äiti niinkuin tahtoisin. Tahdoin opettaa lapsillemme elämisen taitoja ilman maksullista henkilökuntaa, sillä sitä perheemme olisi tarvinnut, jos olisimme molemmat vanhemmat tehneet uraa kykyjemme mukaan kodin ulkopuolella.

Olen ollut terveenä. Nautin elämästäni. Liikun. Tunnen vain kaksi muuta kotirouvaa. Hekin ovat akateemisesti koulutettuja, heilläkin on suuripalkkaiset uramiehet ja paljon lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Varmaan suurimmalla osalla kotirouvista on ammatti. Sen sanon, jos kysytään, mutta en häpeä kotona olemista mitenkään. Miksi pitäisi? En nosta mitään tukia yhteiskunnalta. Ap

Ja varmaan aika moni ottaisi sen osan ettei tarvitse tehdä töitä, voi harrastaa ja vaikka matkustella ihan omien aikataulujen mukaan, mutta mieluummin haukutaan ja väheksytään niitä joille se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Oletko käynyt kertomassa tutuille eläkeläisille, että heidän pitäisi hävetä sitä, että "viettävät päivät kotonaan makoillen"? Häpeätkö itseäsi kesälomalla?

Miksi minun pitäisi viedä työpaikka joltain toiselta, joka sen oikeasti haluaa ja tarvitsee,kun en sitä itse kaipaa, ja tulen toimeen omillani ilmankin?

Vierailija kirjoitti:

Olen 44v ja haaveilen kotirouvailusta. Olen päättänyt että ihan viimeistään 55v jättäydyn pois työelämästä, mutta jos saan potkut sitä ennen esim YT myötä, niin sitten jään heti. En nimittäin tule menemään enää uuteen työpaikkaan. Säästössä/sijoituksissa on kuitenkin jo nyt yli 100 000 euroa ja puolet ok-talosta. En ole materialisti ja olen hyvä säästämään, joten pärjään säästöillä ja miehellä hyvä palkka, joten silläkin jo tullaan toimeen.

Kannattaa vielä miettiä eläkeasiat eli varmistaa, että pärjää kaikissa tilanteissa taloudellisesti. Mutta enpä voi moittia suunnitelmiasi. Moni on väsynyt olemaan töissä ja jos rahat riittävät, niin miksei. Ja tietty miehenkin mielipide merkitsee, kun ja jos hänen rahoillaan eletään tiettyä elintasoa. En tiedä sopiiko tämä kovin hyvin pariskunnalle, jotka ovat hyvin tarkkoja omista rahoistaan. Eli kannattaa miettiä sitäkin etukäteen, ettei mies sitten ala harmittelemaan tilannetta. Lisäksi kannattaa huomioida myös miehen mahdollinen työttömyys tai sairastuminen, kestääkö talous sen? En haluaisi olla pahanilmanlintu, mutta kaikkea voi sattua. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy teiltä kotirouvilta ammattia niin hävettääkö kertoa, että vietätte päivänne kotona makoillen?

Mikä ihme sua harmittaa? Kyllä mä kehtaan sanoa, että olen ollut 25v kotirouvana. En mä päivällä makaile, kun täytyy sisustaa ja oikoa mattojenhapsuja. Eiku,,

Joissakin virallisissa papereissa saatetaan kysyä ammattia, ja silloin niihin merkitään, että kotirouva. Ei se ole sen kummempaa.