Ylienergiset lapset, yleensä pojat. Miten kestätte?
Vaikea seurata vierestä. Entä jos olisi sellainen kotona?
Kommentit (73)
Hyvin olen 14v kestänyt. Hän harrastaa kahta urheilulajia ja viettää aikaansa kavereiden kanssa. Ei mitään ongelmaa.
Kuule tätä samaa olen monesti itse miettinyt kahden kiltin tyttölapsen äitinä, joiden riehuminen on aika minimaalista kun pääsee vierestä seuraamaan villien poikien touhuja. Ilen monesti todennut, että en sitä kestäisi, mutta käytännössä eipä paljon olisi varaa valita jos se tilanne olisi omalle kohdalle tullut.
Omassa tuttavapiirissä juuri tällaisten villien poikalasten äidit reissaavat enemmän yksikseen, viettävät enemmän aikaa poissa kotoa ja muutenkin ovat jollain lailla etäisempiä lastensa kanssa.
Juuri kävi kylässä myös yksi tuttavaperhe, jonka lasteni ikäinen poika ei antanut edes aikuisten juoda kahveja pöydässä rauhassa kun oli liukumassa pitkin lattioita ja paukuttelemassa asuntomme ovia. Omat tyttömme katsoivat silmät pyöreinä touhua vierestä, oloni oli kuin taantuma taaperovaiheeseen jolloin sai olla kokoajan lapsen perässä kävelemässä vaikka kyse oli 9-vuotiaasta pojasta. Olin niin helpottunut, kun perhe lähti meiltä kotiin. Kauheaa olisi jos kotona olis vieläkin jatkuvasti tuollainen meno.
Kolme poikaa. Ei ongelmia. Opiskelevat ja osaavat käyttäytyä. Tulevat hyvin toimeen keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään ylienerginen?
En ole ap, mutta rauhallisen tyttölapsen äidin näkökulmasta lapsi jolla on jatkuva tarve liikehtiä, juoksennella, kiljahdella, metelöidä, kolistella ja leikkiä riehumisleikkejä. Siis myös sisätiloissa, eikä usko jos pyydetään olemaan rauhallisesti.
Aloituksen kysymystä olen välillä miettinyt itsekin. Olen varmaan vähän laiska, mutta varsinkin jos villejä lapsia on monta, niin se elämä jatkuvan metelin keskellä näyttää tosi rankalta. Mutta kai siihen tottuu.
Se menee ohi ja jos vaan jaksaa olla sille lapselle mukava, niin siitä tulee toimelias ja auttavainen nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään ylienerginen?
Sellainen lapsi joka jatkuvasti heiluu, juoksee tai ääntelee jotain eikä pysty hetkeäkään käyttäytymään rauhallisemmin ja keskittyneemmin. Ylenmääräistä turhan riehumista ikätasoon nähden kohtuuttomalla tavalla.
Opetin lapsen luistelemaan heti kun löytyivät tarpeeksi pienet luistimet. Sitten lätkä- ja luisteluleikkikoulua ja sinä vuonna kun täytti seitsemän urheiluseuran lätkäjoukkueeseen.
Kun treenari käskee laukoa sata kiekkoa ämpäristä maaliin koulusta kotiin tullessa niin omakotitalon pihalla tuo onnistuu kun lapsi ottaa mailansa ja kiekkoämpärin kuistilta. Sitten tulee sisään, pesee kätensä ja syö välipalan ja tekee läksyjä kun treenit alkavat klo 17.30.
Minä en ainakaan kestä naapurin kakaraa, jostain syystä sen on pakko ryntäillä sisällä kaiket päivät. Varmaan allerginen ulkoilmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään ylienerginen?
En ole ap, mutta rauhallisen tyttölapsen äidin näkökulmasta lapsi jolla on jatkuva tarve liikehtiä, juoksennella, kiljahdella, metelöidä, kolistella ja leikkiä riehumisleikkejä. Siis myös sisätiloissa, eikä usko jos pyydetään olemaan rauhallisesti.
Aloituksen kysymystä olen välillä miettinyt itsekin. Olen varmaan vähän laiska, mutta varsinkin jos villejä lapsia on monta, niin se elämä jatkuvan metelin keskellä näyttää tosi rankalta. Mutta kai siihen tottuu.
Ok. Mun nuorempaa poikaa voi luonnehtia vilkkaasti, mutta hän kyllä osaa rauhoittuakin. Mutta on siis sellainen, että varsinkin pienempänä juoksi joka paikkaan. Yksi reitti kulki aina keittin sohvan kautta ja siitä hyppy lattialle, vaikka aina oli ollut sellainen sääntö, ettei siitä saa hypätä. Toisaalta lapsi on erittäin kiltti ja huomaavainen, enkä ole ikinä saanut päiväkodista tai koulusta muuta kuin positiivista palautetta. Mielellään täyttää tyhjät hetket juoksemalla, kiipeilemällä tai liikkumalla muulla tavoin. Ei ole ollut ongelmia sen jälkeen, kun ns. järkeä on tullut enemmän päähän. Ihan pienenä oli erittäin vahdittava.
En tiedä. Mulla on kaksi vilkasta tyttölasta joiden kanssa on välillä rankkaa mutta jotenkin poikalapset vaikuttaa vielä hankalammilta, ja usein niillä on voimaakin esimerkiksi hajottaa paikkoja. Luultavasti ulkoilisin todella paljon sellaisen lapsen kanssa ja työntäisin harrastuksiin monta kertaa viikossa.
Viime yönä näin untakin siitä kuinka lapseni sinkoilivat sinne tänne. Oltiin vierailla kylässä ja he juoksivat paikasta toiseen ja metelöivät, eivätkä kuunnelleet mitään kehotuksia, että pitäisi lähteä kotiin. Nauroivat vain, kun en pystynyt saamaan heitä aloilleen. Huh, onneksi he eivät oikeasti ole noin tuhmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään ylienerginen?
En ole ap, mutta rauhallisen tyttölapsen äidin näkökulmasta lapsi jolla on jatkuva tarve liikehtiä, juoksennella, kiljahdella, metelöidä, kolistella ja leikkiä riehumisleikkejä. Siis myös sisätiloissa, eikä usko jos pyydetään olemaan rauhallisesti.
Aloituksen kysymystä olen välillä miettinyt itsekin. Olen varmaan vähän laiska, mutta varsinkin jos villejä lapsia on monta, niin se elämä jatkuvan metelin keskellä näyttää tosi rankalta. Mutta kai siihen tottuu.
Minun serkkutyttöäni kutsuttiin nimellä Rymy-Iita kun hän oli veljiääkin villimpi ja milloin mitäkin meni rikki. Hän oli niin vahva, että jos joku veljistä nipisti niin hän otti kädestä kiinni ja alkoi vääntää korkkiruuville kunnes velipoika huusi ja pyysi anteeksi.
Hänestä kasvoi hieman yli 175 senttinen pitkäsäärinen nainen. Muistan kun hän teininä potkaisi Tapanin-päivänä aikuisen isoveljensä puuliiteriin piilottaman kossupullon veljensä kädestä ja pullo meni rikki. Isoveli kiroili ja juuri silloin tuli heidän isänsä käymään pihalla 🤭. Serkkupoika potki äkkiä lunta lasinsirujen ja kossun päälle. Heidän perheessään ei hyväksytty alkoholia jouluna.
Muuten Rymis on kyllä mitä mukavin ja mutkattomin ihminen. On vain kasvanut ainoana tyttönä isoveljien kanssa.
Pelkästään kerran vuodessa vieraana tollaset ovat kauhua. Mikä saa tekemään vielä lisää kun yhden tollasen saa.
Sanopa se. Mua rasittaa meteli ja olen jo avokonttorityöpäivän jälkeen väsynyt. Olisi siinä miettimistä, jos kotona odottaisi lauma rymyeetuja. Eräs lapsen kaveri (tyttö) on sellainen, että kun hän saapuu niin on vähän kuin pyörremyrsky tulisi. Hän on kovaääninen, energiaa on loputtomasti, leikit usein fyysisiä jne. On aika raskasta, vaikka onkin mukava ja ihana tyttö.
Luulen, että meillä yhden rauhallisen tyttölapsen perheessä eletään kuin huopatossutehtaalla verrattuna edes keskivertoperheeseen, näistä ylienergisistä lapsista puhumattakaan.
Siinäpä se, en kestäkään. Onneksi ei ole lapsia.
Ihmettelen kuinka joku päästää sellaisia kotiinsa. Laittaisin samantein ovesta ulos jos en ennestään tietäisi, niin että nyt riitti. Jos jotain hajoo niin kukaan ei korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kuinka joku päästää sellaisia kotiinsa. Laittaisin samantein ovesta ulos jos en ennestään tietäisi, niin että nyt riitti. Jos jotain hajoo niin kukaan ei korvaa.
Meillä kerran lapsivieras ehti kaivamaan autotallista vasaran ja hajottamaan puolisoni kalliiden steroidien isot kaiuttimet vasaralla. Vanhempi pahoitteli sanomalla, että ohhoh!
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään ylienerginen?
Juoksentelee sisällä, huutaa, kiipeilee.
Lapset aikuisia. Ei ole pieniä lapsia .Mutta jos lapsi yli vilkas sisätilat? Pitäisi päästä ulos purkaa enerkiaansa riittävästi joka päivä.Hankia säiden mukaiset varusteet ja vanhemille myös,niin säät ei este.Jopa töiden jälkeen. Nin tehtin ennen ei ollut ongelmia ,tosin ei älylaiteitakaan vihdytämässä lasta/ lapsia.Sepä se.