Ylienergiset lapset, yleensä pojat. Miten kestätte?

kyllä maallikkokin sen huomaa, jos lapsi on poikkeuksellisen vilkas (adhd). Kyllä siihen kiinnittää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin olen 14v kestänyt. Hän harrastaa kahta urheilulajia ja viettää aikaansa kavereiden kanssa. Ei mitään ongelmaa.

Eli ei ole juurikaan kotona   ;)

Menevälle, energiselle ihmiselle on just paras niin. Tuollainen masentuu jos joutuu kökkimään kotona, hyvä kun on menoa ja meininkiä, urheilua johon purkaa energiaa ja kavereita joiden kanssa hillua.

Juuri noin näiden vilkkaiden kanssa kannattaakin toimia; tarpeeksi järkevää energian purkamista urheillen, ja tarpeeksi säpinää eli sosiaalista elämää.

ei me pojat oikein kestetäkään, kun tehtäisiin vaikka mitä, mutta äiti vaan makaa sohvalla palstailemassa

Meidän kuopus oli n. 1-5-vuotiaana todella menevä tapaus, ja se kyllä on helpottanut elämää, kun hän on rauhoittunut iän myötä. Vielä tuolloin hänen ollessaan viisivuotias ajattelin, että mitäköhän kouluun menosta tulee, pitääkö yrittää ottaa aikalisää yksi ylimääräinen vuosi... Ei tarvinnut, vaan lapsi tosiaan rauhoittui ja järkevöityi ihan itsestään, hän pystyy olemaan paikallaan ja kuuntelemaan ja on kuitenkin reipas ja aktiivinen koululainen :) Meinasin kyllä pudota tuolilta, kun eskarin syksyllä ope kertoi meille lapsesta: "Hän on suosittu kaveri paritehtävissä, kun hän on niin rauhallinen!" Se oli taatusti ensimmäinen kerta, kun tätä lasta kuvattiin rauhalliseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään ylienerginen?

Juoksentelee sisällä, huutaa, kiipeilee.

Onko tässä jotain ikärajoja? Meillä on 1,5-vuotias lapsi ja jos se vaan istuisi tuntikausia lattialla ihmettelemässä hiljaa leluja, olisin aika huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään ylienerginen?

Juoksentelee sisällä, huutaa, kiipeilee.

Onko tässä jotain ikärajoja? Meillä on 1,5-vuotias lapsi ja jos se vaan istuisi tuntikausia lattialla ihmettelemässä hiljaa leluja, olisin aika huolissani.

Olen eri, mutta juoksentelu, huutaminen ja kiipeily on ihan normaalia lapsille. Ainoa mitä pitää mielestäni tehdä, on opettaa lapsille MISSÄ saa juosta, huutaa ja kiipeillä - ja missä ei.

1,5-vuotias on vielä niin pieni, että hän vasta harjoittelee, eli ei voi olettaakaan ns. osaavan käyttäytyä, mutta jos kovasti ja pitkäkestoisesti huutaa missä sattuu, niin vanhemman tehtävä on kyllä viedä lapsi sitten pois tilanteesta eikä jättää muiden riesaksi tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

ei me pojat oikein kestetäkään, kun tehtäisiin vaikka mitä, mutta äiti vaan makaa sohvalla palstailemassa

No menkää ihmeessä ulos ja keksikää tekemistä, mikä teitä estää? Eihän siihen äitiä tarvi?

Tervettä koko perheen tekemistä vaan paljon. Paljon ulkoilua ja urheilua. Mahdollisimman vähän ruutuja.pysyy vanhemmatkin virkeinä!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin olen 14v kestänyt. Hän harrastaa kahta urheilulajia ja viettää aikaansa kavereiden kanssa. Ei mitään ongelmaa.

No tämä. Ne tarvitsee sopivia ja terveitä tapoja että pääsevät purkamaan energiaa. Jokin sopiva liikuntaharrastus on ihan must.

Kolme ylienergistä lasta aikuiseksi kasvattanut. Paljon metsäretkiä, kiipeilyä, ulkoilua, harrastuksia. Kova mekkala oli jatkuvasti, mustelmia, irroneita hampaita. Sairaanakin kovassa kuumeessakin ja astmakohtauksessa juoksivat ympyrää, nolotti terveysaseman odotushuoneessa. Kaupunkiin heitä ei voinut viedä, eikä hienoihin ravintoloihin. Näin vuosikausia painajaisia, että joku juoksee kadulle tai koikkelehtii jonkun rotkon reunalla tai junalaiturilla, mitä kyllä tapahtuikin todellisuudessa. Yhdestä on nyt tulossa lääkäri, toinenkin korkeakoulussa, kolmas  aikoo teknilliseen korkeakouluun. Ihan tyytyväisiä aikuisia vaikuttavat olevan. Nyt voidaan käydä ravintoloissa ja taidenäyttelyissä :-)

Mikä on ylienerginen? Laita pihalle potkii palloa

Meilläkin on kolme vilkasta lasta, poikia ja tyttö. Enimmäkseen he olivat lähinnä hyvin touhukkaita, mutta välillä piti myös riehua ja mekastaa ihan kunnolla. Monesti nämä hepulikohtaukset sattuivat huonoon aikaan, kylässä tai muuten ihmisten ilmoilla. Pikku törmäilyistä huolimatta olin ja olen iloinen vilkkaista vintiöistäni. Se elämänilo, touhukkuus ja uteliaisuus oli niin aitoa. Nyt lapseni ovat akateemisesti koulutettuja, vastuunsa kantavia aikuisia.

Antakaa niille rauhoittavia.