Lue keskustelun säännöt.
Suru, kun oma vanhempi hiipuu muistisairauden myötä
05.11.2022 |
Eniten surettaa se, ettei minun lapsi pääse koskaan viettämään samanlaisia mummolapäiviä, mitä itselläni lapsena oli.
Mun lapsi on 1,5-vuotias ja minun äitini on 60v, juuri diagnosoitiin otsa-ohimolohkorappeuma. Muistin kanssa ollut ongelmia jo pitkään ja alkoholia kuluu runsaasti.
Miten olette käsitelleet vanhemman muistisairauden tuomaa surua? Tuntuu jotenkin, että äkillinen menetys olisi helpompi sietää.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi siis alkoholisti?
Juu, mutta sellainen, jolla kulissit on kunnossa. Tissuttelee siis 24/7 mutta käy töissä ja omalla ajalla puuhastelee kaikkea eli ei makaa katuojassa, mutta kokonaiskulutus on suurta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sairaus on periytyvää ja riski sairastumiseen on 50/50. Lähimmäiselläni on todettu sama sairaus ja hän on alkoholia nauttinut elämänsä aikana käyttänyt todella vähän.
Alkoholisti. Kulissit kunnossa. Muistisairas ja käy töissä. Kaikki totta?
Vierailija kirjoitti:
Tuo sairaus on periytyvää ja riski sairastumiseen on 50/50. Lähimmäiselläni on todettu sama sairaus ja hän on alkoholia nauttinut elämänsä aikana käyttänyt todella vähän.
Juu tiedän ettei alkoholista johdu, mutta yhdistelmä otsa-ohimolohkorappeuma + alkoholin liikakäytöstä mahdollisesti johtuva alkava alkoholidementia onkin sitten oma lukunsa. AP
Mieti, miltä äidistä tuntuu, kun menettää itsensä. Ei tämä alkava muistisairaus ole itsellekään mikään erityisen ilon aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kun se sairaus sitten päättyy tuntee helpotusta ja syyllisyyttä siitä mitä tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti. Kulissit kunnossa. Muistisairas ja käy töissä. Kaikki totta?
No tämä muistisairaus on alkanut tässä hiljattain näkymään ja diagnoosinkin sai vasta tällä viikolla. Töissä kuulemma kollegat ollut ''huolissaan'' ja pomo pisti sen takia terveystarkastukseen, tekee laitoshuoltajan työtä että kyllähän siinä vielä toistaiseksi jotenkin pärjää mutta en tiedä kuinka kauan. Alkoholia on juonut tasaiseen tahtiin viimeiset 15 vuotta.
Itse huolestuin kesällä kun oltiin kylässä ja äiti ei osannut sammuttaa TV:tä, mutta luulin sen johtuvan tosiaan vaan juomisesta ja vähästä nukkumisesta. Pari päivää myöhemmin kyseli minulta reittiä Prismalle, jossa on käynyt joka päivä useamman vuoden ajan kävellen. Että pikkuhiljaa oireiden lisääntyessä varmaan käy ajankohtaiseksi miettiä töidenkin lopettamista. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miltä äidistä tuntuu, kun menettää itsensä. Ei tämä alkava muistisairaus ole itsellekään mikään erityisen ilon aihe.
Koitan miettiä joo, mutta häneltä tuntuu kyllä puuttuvan sairaudentunto kokonaan. Äiti on aina ollut sellainen ''ei se ole mitään vakavaa''-tyyppi. Muistan, kun lapsena multa murtui ranne ja äiti piti mua kotona yli 24h ennen kuin vei lääkäriin, koska ''ei siinä mitään ole'', samoin suhtautuu omiin vaivoihinsa, eli vähättelee eikä uskalla kohdata todellisuutta. AP
Onhan tämä raskasta. Kannattaa olla yhteydessä muistihoitajaan ja ottaa vinkit ja mahdollinen apu vastaan. Alkoholi vie ikävä kyllä muistia eikä lääkkeetkään sitten niin tehoa. Täytyy yrittää nauttia kaikista pienistäkin hyvistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä raskasta. Kannattaa olla yhteydessä muistihoitajaan ja ottaa vinkit ja mahdollinen apu vastaan. Alkoholi vie ikävä kyllä muistia eikä lääkkeetkään sitten niin tehoa. Täytyy yrittää nauttia kaikista pienistäkin hyvistä asioista.
Kiitos, täytyy olla yhteydessä.
Tuntuu vaan niin surkealta. Omassa lapsuudessa isovanhemmat olivat minulle tärkeitä ja vietin kaikkien kanssa todella paljon aikaa. Nyt oma lapseni kasvaa ilman samanlaista isovanhempien seuraa ja tukea, äitini hiipuu, isäni sai aivohalvauksen 10 vuotta sitten eikä ole ollut entisellään sen jälkeen ja tulee varmaan kuolemaan aikaisin. Hänelläkin taustalla alkoholin liikakäyttöä, paljon rajummin kuin äidillä. Ryyppäsi 20 vuotta joka sitten katkesi aivohalvaukseen, jäljelle jäi pieni puhevaikeus ja persoonan muutos, äkäinen ukko nykyään.
Miksi pitää hankkia lapsia ja sitten hommata itsensä tärviölle ja jättää meidät yksin tähän maailmaan. AP
voimia Ap! oma äitini sairastaa skitsofreniaa,joka on tällä hetkellä hyvin hoidossa, mutta oletan että samoja piirteitä on käytöksessä, impulsiivisuutta juttelussa ja unohtelua ja hän saattaa ärtyä helposti koska aivot ei toimi kunnolla. taustalla on myös aivovamma.
olen yrittänyt olla kärsivällinen ja mennä sairauden ehdoilla. ottaa huomioon sen, että toinen ei pysty tiettyihin asioihin mm muistelemaan lapsuuttani ja nuoruuttani ,koska sairaus estää sen, hän ahdistuu siitä liikaa. joten juttelemme päivän asioista, vähän Suomen tilanteesta ja hoivakodin jutuista. Siitä miten mulla menee jne. kanssakäyminen on antoisaa mutta raskasta ajoittain. täytyy pitää huolta omasta jaksamisestaan. mutta äiti on silti rakas äiti ja tekee parhaansa. niin koitan minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on meidän jokaisen kohtalo ellei kuolla jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
voimia Ap! oma äitini sairastaa skitsofreniaa,joka on tällä hetkellä hyvin hoidossa, mutta oletan että samoja piirteitä on käytöksessä, impulsiivisuutta juttelussa ja unohtelua ja hän saattaa ärtyä helposti koska aivot ei toimi kunnolla. taustalla on myös aivovamma.
olen yrittänyt olla kärsivällinen ja mennä sairauden ehdoilla. ottaa huomioon sen, että toinen ei pysty tiettyihin asioihin mm muistelemaan lapsuuttani ja nuoruuttani ,koska sairaus estää sen, hän ahdistuu siitä liikaa. joten juttelemme päivän asioista, vähän Suomen tilanteesta ja hoivakodin jutuista. Siitä miten mulla menee jne. kanssakäyminen on antoisaa mutta raskasta ajoittain. täytyy pitää huolta omasta jaksamisestaan. mutta äiti on silti rakas äiti ja tekee parhaansa. niin koitan minäkin.
Voimia sinulle. Kuulostaa siltä että olet löytänyt jonkinlaisen mielenrauhan ja hyvän suhtautumistavan vaikeaan tilanteeseen.
Minua vielä painaa se, ettei meillä ole mitään mitä muistella. Äidillä on ollut rankka elämä ja ymmärrän kyllä, että teki aina parhaansa, mutta ei ollut koskaan oikein läsnä. Kaikista perustarpeista huolehdittiin, mutta meitä lapsia ei oikein ikinä kannustettu mihinkään, ei toisaalta moitittukaan. Oltiin vaan olemassa siinä kotipiirissä ja pärjäiltiin, mutta ei minun äiti esimerkiksi tiedä minusta mitään, millainen ihminen olen tai mistä asioista pidän. Tekisi mieli olla katkera ja vihainen, mutta nyt sekin tuntuu turhamaiselta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti. Kulissit kunnossa. Muistisairas ja käy töissä. Kaikki totta?
No tämä muistisairaus on alkanut tässä hiljattain näkymään ja diagnoosinkin sai vasta tällä viikolla. Töissä kuulemma kollegat ollut ''huolissaan'' ja pomo pisti sen takia terveystarkastukseen, tekee laitoshuoltajan työtä että kyllähän siinä vielä toistaiseksi jotenkin pärjää mutta en tiedä kuinka kauan. Alkoholia on juonut tasaiseen tahtiin viimeiset 15 vuotta.
Itse huolestuin kesällä kun oltiin kylässä ja äiti ei osannut sammuttaa TV:tä, mutta luulin sen johtuvan tosiaan vaan juomisesta ja vähästä nukkumisesta. Pari päivää myöhemmin kyseli minulta reittiä Prismalle, jossa on käynyt joka päivä useamman vuoden ajan kävellen. Että pikkuhiljaa oireiden lisääntyessä varmaan käy ajankohtaiseksi miettiä töidenkin lopettamista. AP
Kotona olisi hyvä yrittää minimoida esim. hellanlevyn päälle unohtumisesta aiheutuva tulipaloriski. Eksymisriskikin on todellinen, jos yhtäkkiä muistakaan missä on ja miten löytää esim. tuolta kauppareissulta kotiin ja jonkinlainen paikannussysteemi olisi hyvä olla käytössä.
Hänellä lienee tulossa käyntejä asiantuntijoiden luokse, joiden kanssa olisi hyvä ottaa teidän omaistenkin kanssa tilannetta pohtien näitä ja muita pärjäämisasioita puheeksi.
Alkoholinkäytön lopettaminen olisi eduksi, mutta hänellä itsellään ei ilmeisesti taida olla siihen motivaatiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti. Kulissit kunnossa. Muistisairas ja käy töissä. Kaikki totta?
No tämä muistisairaus on alkanut tässä hiljattain näkymään ja diagnoosinkin sai vasta tällä viikolla. Töissä kuulemma kollegat ollut ''huolissaan'' ja pomo pisti sen takia terveystarkastukseen, tekee laitoshuoltajan työtä että kyllähän siinä vielä toistaiseksi jotenkin pärjää mutta en tiedä kuinka kauan. Alkoholia on juonut tasaiseen tahtiin viimeiset 15 vuotta.
Itse huolestuin kesällä kun oltiin kylässä ja äiti ei osannut sammuttaa TV:tä, mutta luulin sen johtuvan tosiaan vaan juomisesta ja vähästä nukkumisesta. Pari päivää myöhemmin kyseli minulta reittiä Prismalle, jossa on käynyt joka päivä useamman vuoden ajan kävellen. Että pikkuhiljaa oireiden lisääntyessä varmaan käy ajankohtaiseksi miettiä töidenkin lopettamista. AP
Kotona olisi hyvä yrittää minimoida esim. hellanlevyn päälle unohtumisesta aiheutuva tulipaloriski. Eksymisriskikin on todellinen, jos yhtäkkiä muistakaan missä on ja miten löytää esim. tuolta kauppareissulta kotiin ja jonkinlainen paikannussysteemi olisi hyvä olla käytössä.
Hänellä lienee tulossa käyntejä asiantuntijoiden luokse, joiden kanssa olisi hyvä ottaa teidän omaistenkin kanssa tilannetta pohtien näitä ja muita pärjäämisasioita puheeksi.
Alkoholinkäytön lopettaminen olisi eduksi, mutta hänellä itsellään ei ilmeisesti taida olla siihen motivaatiota?
Nuorempi veljeni asuu äitini kanssa mutta elelee nuoren miehen elämää, häneen tietty voisi olla yhteydessä noista asioista että kävisi niitä läpi. Ja juu, lisäkäyntejä neurologian polille on sovittu, koitan itse päästä sinne mukaan. Kiitos käytännön vinkeistä sinulle.
Alkoholia tuskin tulee lopettamaan. Ei ole pystynyt olemaan juomatta, kun pieni lapsenlapsi (ainut) on kylässä. Viikonloput vetää valkkaria mökillä ja rakentelee kasvihuoneita, maalailee, hoitaa kukkia, haravoi ym. Ja tuo tuntuu olevan hänelle ainut mieluisa tekeminen. Koko kesäloman veti viiniä mökillä puuhastellen, iloisena aina kertoilee projekteista mutta alkoholi on läsnä poikkeuksetta. AP
Ymmärrän ap. Itselläni samanlainen tilanne, olen toki itse vanhempi ja äitini on yli 70 v. Surettaa että minulla itsellä ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi siis alkoholisti?
Juu, mutta sellainen, jolla kulissit on kunnossa. Tissuttelee siis 24/7 mutta käy töissä ja omalla ajalla puuhastelee kaikkea eli ei makaa katuojassa, mutta kokonaiskulutus on suurta. AP
No ei varmaan lapsesi jäänyt paljosta paitsi alkoholistimummun kanssa vietetystä ajasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi siis alkoholisti?
Juu, mutta sellainen, jolla kulissit on kunnossa. Tissuttelee siis 24/7 mutta käy töissä ja omalla ajalla puuhastelee kaikkea eli ei makaa katuojassa, mutta kokonaiskulutus on suurta. AP
No ei varmaan lapsesi jäänyt paljosta paitsi alkoholistimummun kanssa vietetystä ajasta?
No ei siinä mielessä. Surettaa lähinnä se, millainen ihminen äiti voisi olla, jos ei olisi alkanut juomaan. Siis voin kuvitella äitini sellaisena kun hän minun lapsuudessa oli. Sellainen, joka teki lämpimiä leipiä viikonloppuisin ja jonka kanssa katsottiin yhdessä elokuvaa. Tuota lapseni ei pääse koskaan kokemaan. AP
Onko äitisi siis alkoholisti?