Lue keskustelun säännöt.
Suru, kun oma vanhempi hiipuu muistisairauden myötä
05.11.2022 |
Eniten surettaa se, ettei minun lapsi pääse koskaan viettämään samanlaisia mummolapäiviä, mitä itselläni lapsena oli.
Mun lapsi on 1,5-vuotias ja minun äitini on 60v, juuri diagnosoitiin otsa-ohimolohkorappeuma. Muistin kanssa ollut ongelmia jo pitkään ja alkoholia kuluu runsaasti.
Miten olette käsitelleet vanhemman muistisairauden tuomaa surua? Tuntuu jotenkin, että äkillinen menetys olisi helpompi sietää.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu, että persoonallisuus muuttuu, voi olla sitten kaksi äkäistä vanhempaa. Edessä on varmaan työkyvyttömyyseläke. Ajokortti lähtee aika helposti myös, jos sellainen on. Ainakin lääkärin ensimmäisiä kysymyksiä oli, että onko ajokortti.
Hella kannattaa tosiaan katsella kuntoon, on asennettavia hellavahteja, jotka katkaisevat hellasta sähköt, jos on pidempään päällä tai sitä ei ylipäätään saa päälle, jos ei osaa painaa tiettyä nappulaa ennen käyttöä. Nykyaikaiset induktioliedet ovat aika turvallisia sellaisenaan, lämmittävät vain metallista (ei kärähdä pannulaput päälle laitetulla levyllä), suojaukset estävät kattilan tyhjänä paahtamisen jne. Palovaroittimet kuntoon.
Joku GPS-seuranta voi olla hyvä hankkia, niitä on monenlaisia. Yksi vaihtoehto on älykännykkä, siitä voi jakaa sijainnin. Tosin se kännykän käyttötaito voi unohtua ja se ei sitten kulje mukana tai unohtuu.
Suosittelen äitiäsi tekemään edunvalvontavaltuutuksen valmiiksi, jos lääkäri katsoo hänen olevan vielä kykenevä siihen. Sen saa aika äkkiä voimaan sitten, kun lääkäri kirjoittaa joskus tulevaisuudessa paperin, että äitisi ei pysty hoitamaan itse taloudellisia asioitaan. Jos jouduttu hakemaan edunvalvojaa, niin siinä vierähtää monen monta kuukautta ja äitisi voi olla täysin puilla paljailla tuhlatessaan kaikki rahansa samantien kun ne tulee tilille, eikä pakollisiin menoihin ole rahaa.