Onko kukaan muu käytännössä luovuttanut tulevaisuuden suhteen?
Minulta on mennyt sekä toivo että motivaatio maailmantilanteen (kaikki mahdollinen) vuoksi. En usko että vanhoilla kuvioilla ja opeilla enää selviää tai että niistä on hyötyä. Aika kuluu Twitteriä seuraten, enkä näe edes mieltä missään piiperrysharrastuksissa tai opinnoissa.
Kommentit (129)
Jep. En usko enää tulevaisuudennäkymiin millään tasolla. Uutisia seuraan minäkin ja hengittelen. Muulla ei ole merkitystä. Ja joo, kaikki entiset tavoitteet, periaatteet ja arvot tuntuvat tosiaan piiperrykseltä ja älyttömältä turhuudelta.
En edes muista vanhaa normaalia. Eli kyllä. On myös hiipunut kaikki kiinnostus tulevaan, en halua olla osa sitä missään muodossa. Liian raskasta, liian kuluttavaa.
On kuitenkin asioita joille voi jotain. Kaiken kattava välinpitämättömyys on pahinta.
Oletteko luovuttaneet perheettömiä ja työttömiä?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko luovuttaneet perheettömiä ja työttömiä?
Minulla on aikuiset lapset ja työ.
Vuonna 2017 oli taivaalla Ilmestyskirjassa kuvattu tähtikuvio asennossa, missä se ei ollut moneen tuhanteen vuoteen. Vuoden 2020 lopulla näkyi ns joulutähti eli Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio, niin lähellä ne eivät olleet toisiaan 600 vuoteen. Arvasin että maailma muuttuu, 2020 alussa sanoivat että Tervetuloa Uuteen Normaaliin. Tämä sota yms ovat vain jatkumoa muutokselle joka alkoi 2020 alussa.
Vierailija kirjoitti:
On kuitenkin asioita joille voi jotain. Kaiken kattava välinpitämättömyys on pahinta.
Noin voi toki uskotella itselleen että pysyisi liikkeessä. Se voi olla kannattavaakin. Vielä hetken. Ja jos tykkää sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko luovuttaneet perheettömiä ja työttömiä?
Minulla on aikuiset lapset ja työ.
Onko elämäsi muutoin tyhjää? Koska mä en tiedä, miten edes ehtisin luovuttaa, kun on kuitenkin niin paljon kaikkea.
Minulla ei enää ole kotia, työtä, perhettä tai mitään muutakaan elämisen arvoista, joten seurailen maailmanmenoa lähinnä huvittuneena. Niitä, jotka elelevät omaan pikku elämäänsä tyytyväisinä, katselen jo etukäteen vahingoniloa tuntien: kyllä se tuho sinunkin kohdallesi vielä osuu, odotapas vain.
Me kaikki näemme tämän maailman hieman eri tavoin. Maailma on sama, ihmisten henkinen rakenne vaihtelee.
Elämässä ole mikään muuttunut että pitäisi luovuttaa. Miten joku voi edes kuvitella elävänsä koko elämän ilman että jossain vaiheessa on rankempaa. Ei meillä ole sotaa. Suurin osa tarvis vaan avarilla herätyksen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole kotia, työtä, perhettä tai mitään muutakaan elämisen arvoista, joten seurailen maailmanmenoa lähinnä huvittuneena. Niitä, jotka elelevät omaan pikku elämäänsä tyytyväisinä, katselen jo etukäteen vahingoniloa tuntien: kyllä se tuho sinunkin kohdallesi vielä osuu, odotapas vain.
Mikä tuho?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole kotia, työtä, perhettä tai mitään muutakaan elämisen arvoista, joten seurailen maailmanmenoa lähinnä huvittuneena. Niitä, jotka elelevät omaan pikku elämäänsä tyytyväisinä, katselen jo etukäteen vahingoniloa tuntien: kyllä se tuho sinunkin kohdallesi vielä osuu, odotapas vain.
Missä tilanteessa olet kotisi menettänyt?
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ole mikään muuttunut että pitäisi luovuttaa. Miten joku voi edes kuvitella elävänsä koko elämän ilman että jossain vaiheessa on rankempaa. Ei meillä ole sotaa. Suurin osa tarvis vaan avarilla herätyksen.
Saathan sinä ihan kaikessa rauhassa nauttia näistä lopunajoista. Minä en näe jatkumossa mitään mieltä. Ja sen mielen puuttuminen vie pohjan _kaikelta_. So no. Siinähän läimit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole kotia, työtä, perhettä tai mitään muutakaan elämisen arvoista, joten seurailen maailmanmenoa lähinnä huvittuneena. Niitä, jotka elelevät omaan pikku elämäänsä tyytyväisinä, katselen jo etukäteen vahingoniloa tuntien: kyllä se tuho sinunkin kohdallesi vielä osuu, odotapas vain.
Mikä tuho?
Ei mikään, terveiset kuplaan! Laita silti kattila varmuuden vuoksi päähän.
Tavoitteet ja suunnitelmat meni uusiksi juuri, kun kauan odotetut asiat olisi voinut toteuttaa.
Tuntuu tyhjältä.
Työ ja lapset löytyy, ja siinä koko elämän sisältö. Tuntuu turhalta, en usko tulevaisuuteen enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole kotia, työtä, perhettä tai mitään muutakaan elämisen arvoista, joten seurailen maailmanmenoa lähinnä huvittuneena. Niitä, jotka elelevät omaan pikku elämäänsä tyytyväisinä, katselen jo etukäteen vahingoniloa tuntien: kyllä se tuho sinunkin kohdallesi vielä osuu, odotapas vain.
Mikä tuho?
Tiivistettynä: kulkutaudit, vainolaiset ja ihmisen mittaamaton typeryys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko luovuttaneet perheettömiä ja työttömiä?
Minulla on aikuiset lapset ja työ.
Onko elämäsi muutoin tyhjää? Koska mä en tiedä, miten edes ehtisin luovuttaa, kun on kuitenkin niin paljon kaikkea.
Minä en näe mieltä siinä *kaikessa* jatkossa. Siksi en enää halua ryysiä oravanpyörässäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole kotia, työtä, perhettä tai mitään muutakaan elämisen arvoista, joten seurailen maailmanmenoa lähinnä huvittuneena. Niitä, jotka elelevät omaan pikku elämäänsä tyytyväisinä, katselen jo etukäteen vahingoniloa tuntien: kyllä se tuho sinunkin kohdallesi vielä osuu, odotapas vain.
Mikä tuho?
Ei mikään, terveiset kuplaan! Laita silti kattila varmuuden vuoksi päähän.
Eli et osaa konkreettisesti vastata?
Ei ole mennyt. En näe mitään syytä luovuttaa, tai siis sellainen ei ole tullut edes mieleen. Maailmantilanteesta huolimatta oma elämä jatkuu: työ, perhe, ystävät, harrastukset jne.