Lue keskustelun säännöt.
Yh-vanhempi, miten saat aikaa liikunnalle arjessasi?
05.10.2022 |
Vertaistukea tarvitaan! Olen aina ollut kova urheilemaan ja liikkumaan, ennen raskautta juossut maratoneja ja harrastanut paljon muitakin lajeja. Tulevassa vauva-arjessa näin isättömän lapsen tulevana yh-äitinä kovasti mietityttää miten saan sisällytettyä liikuntaa yhä elämääni vauvankin kanssa.
Onko kellään kokemuksia? Tukiverkostoni ovat olemattomat.
Kommentit (46)
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupesin vasta sitten harrastamaan uudestaan kun lapseni meni kouluun ja pärjäsi hetken yksin, ei ollut muuta mahdollisuutta, itekkin ajattelin että otan vauvan mukaan ja teen siinä sivussa kaikkee mutta todellisuudessa olin väsynyt että siinä jäi liikunta vaa pois,ja lepäsin sillo ku vauvakin,kaikki ei ole yli ihmisiä ja jaksa yh elämää ja siihen päälle jumppaa ja muuta liikuntaa, onhan näitäkin,itse en kuulu siihen
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.
Juu ei kukaan pakota tietenkään jos ei kiinnosta, mutta itselläni yh-elämää takana kohta 12 vuotta ja aina olen pitänyt kunnostani huolta. Lapsi ei ole ollut sille koskaan minkäänlainen este - ei ole tullut mieleenkään edes miettiä niin, koska itse olen halunnut liikkua, tuntea oloni hyväksi ja näyttää hyvältä.
Juoksin portaita ylös ja alas neljänteen kerrokseen, tein zumbaa ja kävin ystävän kanssa pitkällä kävelyllä vielä sinä päivänä kun synnytys alkoi, ja synnytyksen jälkeen makasin viisi päivää. Sen jälkeen aloitin taas lenkkeilyn, se teki palautumisellekin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.
Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.
Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tietysti missä asut, mutta joillakin kuntosaleilla on lapsiparkki. Itsekin niitä paljon käyttänyt. Samoin on vauva- ja lapsijumppia löytynee varsinkin isoimmissa kaupungeissa.
Kotona ja ulkona voi harrastaa ties mitä liikuntaa, vauvan voi myös ottaa mukaan kotijumppaan. Juoksurattaita löytyy myös jos haluaa ihan kunnon juoksulenkeillä käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Kerroin vain ettei ollut mahdollista. Mitä pessimististä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Kerroin vain ettei ollut mahdollista. Mitä pessimististä se on?
Tietysti se olisi ollut mahdollista, jos sinua vain olisi kiinnostanut tarpeeksi. Ei kiinnostanut, ja se on ihan fine.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Kerroin vain ettei ollut mahdollista. Mitä pessimististä se on?
Tietysti se olisi ollut mahdollista, jos sinua vain olisi kiinnostanut tarpeeksi. Ei kiinnostanut, ja se on ihan fine.
Eri
No mihin olisin taaperon laittanut siksi aikaa että olisin urheillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräilläkin voi pikkulapsen/vauvan kanssa, joko istuin tarakalle tai sitten sellainen vaunu perässä.
Itse vedin joskus lapsia pulkassa ja sitten pulkkamäessä suoritin hyviä hengästyttäviä spurtteja kiskomalla vekaran pulkassa vielä pulkkamäki ylös.
Konstit on monet, asenne ratkaisee. Sekin on ok, jossei aina jaksa mutta liikuntataustalla varmasti tiedostat nämä.
t. Yh jonka lapsi nyt jo 11v ja äiti treenaa lapsen treenien aikana (toki lapsi pärjää itsekseenkin jo)
Naapurustossa hyväksi koettuja ratkaisuja esim. juoksurattaat, kärry lapselle pyörän perään, mukula ahkioon hiihtäessä, metsälenkit niin että nyytti kantorinkassa jne.
Vähän isomman lapsen kanssa sitten vaikka mäenlaskua niin että hinaat taaperon kavereineen aina kelkan kyydissä mäen päälle, lumen kasaaminen linnoiksi, kukkuloiksi jne, yhteiset soutureissut, tramppapuistot.
Pallopelit ym. yhdessä sitten kun edelleen kasvaa.
Vähän varmasti joudut vauhdista tinkimään ja soveltamaan, ainakin kun ihan pieni, mutta mahdollisuuksia kyllä on.
Lapsen kasvaessa sitten kehitystason ja lapsen koordinaatiokyvyn mukaan nassikka mukaan jumppiin ja muihin touhuihin. Samalla kun on sulle lisäpainona, saattaa vahingossa itse innostua liikkumisesta ja oppia tasapainoa, kehonhallintaa, kiipeilyä, putoamista niin ettei tule isompaa vahinkoa ja muuta hyödyllistä myöhempään elämäänsä.
Välillä voi yh:na tulla kausia, ettet pysty liikkumaan niin paljon kuin haluaisit. Toisaalta välillä noiden perässä joutuu sitten hikoilemaan niin että kunto varmasti kohoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Kerroin vain ettei ollut mahdollista. Mitä pessimististä se on?
Kerroit oman tilanteesi niin kuin sellaista olisi joka paikassa. Olisit sanonut, että sinulla ei ollut mahdollisuutta. Toisekseen ei kai maallakaan AINA ole talvi, pimeä ja kylmä.
Netistä löytyy tämän https://www.momjunction.com/articles/exercises-you-can-do-with-your-bab… kaltaisia vinkkipalstoja paljonkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein talvella lumityöt käsipelillä kun lapset nukkuivat, kävin vähän väliä kuulostelemassa, kertaakaan eivät heränneet, jumppasin kotona, siivosin joka torstai nopsaan sykkeellä. Isovanhemmat/kaverit kun tulivat kylään minä kävin lenkillä sillä aikaa. Monenlaista kehittelin. Maalla asuin juu.
Ne taaperot myös nukkuu välillä, leikkii omiaan, voi laittaa katsomaan videoita ym.
Aika hyvässä kunnossa pysyy pelkällä kotijumpalla ja lenkillä. Esim. tanssi, pilates, jooga, kehonpainoharjoitteet ja lenkkeily on helppoa taaperonkin kanssa ja kotioloissa.
Kaupungeissa myös lapsiparkkeja saleilla, ja kunnon himoliikkujathan ottaa pieniä lapsia kaukalossa tai rattaissa mukaan esim. crossfit-salille ym. liikuntapaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Kerroin vain ettei ollut mahdollista. Mitä pessimististä se on?
Kerroit oman tilanteesi niin kuin sellaista olisi joka paikassa. Olisit sanonut, että sinulla ei ollut mahdollisuutta. Toisekseen ei kai maallakaan AINA ole talvi, pimeä ja kylmä.
Maalla talvella kylmällä ja pimeälläkin voi esim. hiihtää, lumikenkäillä ja lenkkeillä.
Kaikki sellaisia aktiviteetteja, joihin voi ottaa lapsen mukaan (ahkio, juoksurattaat, kantorinkka).
Hänellä ei vain ollut tarpeeksi suurta tarvetta liikuttaa kehoaan, siitähän tuo kertoo. Ei siitä, ettei yksinhuoltajana pystyisi liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Päivän pessimisti-palkinnon saaja löytynyt, onneksi olkoon!
Ihan joka tuppukylässä ei tosiaan noita lapsiparkkeja ehkä ole. Itse olen asunut yh:na isommissa kaupungeissa ja jokaisesta on löytynyt lapsiparkillinen sali.
Tällä hetkellä käyn yhdessä lapsen kanssa perhetreeni-tyyppisillä ohjatuilla tunneilla eli lapsi on luvallista ottaa mukaan. On jopa paikkoja joissa on äiti-vauva-liikuntaa, nuorimmaiseni kanssa kävimme esim tanssitunneilla jossa vauva sai olla kantovälineessä mukana.Kotitreenejä teen paristi viikossa, kotona on kahvakuulia ja treenikumpparit sekä jumppamatto näitä varten. Yritän tehdä lyhyitä treenejä, ajatuksella että jotain on jo parempi kuin ei mitään.
Juoksulenkeille löytyy aikaa lähinnä niin että teen sellaisen etäpäivän aamuun tai lounasstuntina.
Uimassa käyn lasten kanssa. Jos mukana vain kouluikäiset niin käyn myös vesijuoksemassa kun he hyppivät omiaan. Jos pieniä mukana niin altaassahan sitä istutaan.
Pyöräillään paikasta toiseen, meillä eiole autoa mutta olen hommannut perhepyörän jolla kulkevat lapset ja ostokset.
Tässä minun vinkit, päikky- ja alakouluikäisten muksujen totaaliyh.
Onnea ap odotukseen ja vauvan kanssa elämiseen!
Kerroin vain ettei ollut mahdollista. Mitä pessimististä se on?
Kerroit oman tilanteesi niin kuin sellaista olisi joka paikassa. Olisit sanonut, että sinulla ei ollut mahdollisuutta. Toisekseen ei kai maallakaan AINA ole talvi, pimeä ja kylmä.
Sanoin kyllä että minulla ei ollut mahdollisuutta.
Kun olin kahden pienen lapsen yh, pidin huolta kunnostani näin:
-lenkkeilimme yhdessä. Lapset olivat ensin rattaissa ja siirtyivät sitten pyöräilemään, kun oppivat ajamaan ensin appareiden kanssa. Lapsillani on kaksi vuotta ikäeroa, joten toinen oli toista tietysti koko ajan taidoissa edellä, eli ei ollut kahta täysin holtitonta pyöräilijää samaan aikaan. Lenkkien vauhti ei ollut kova, mutta ei sen tarvitse ollakaan - lenkistä on joka tapauksessa hyötyä kaikille. Lenkit suuntautuivat usein leikkipuistoon, jossa leikittiin jonkin aikaa ja sitten taas lenkkeiltiin kotiin.
-leikkipuistossa jumppailin välillä, esim. tein askelkyykkyjä ja punnerruksia sen matalan puomin avulla, joka siellä oli jne.
-uimahallissa olin lasten altaan syvemmässä päässä ja samalla, kun vahdin tenavia silmä tarkkana, tein esim. rintalihasjumppaa ja lantion alueen jumppaa veden vastuksen avulla heiluttelemalla raajojani. Helppoa!
-kotona jumppasin iltaisin telkkarin edessä lasten mentyä nukkumaan käsipainojen ja kehon painon avulla.
Olin erittäin hyvässä kunnossa silloin eikä liikunnan harrastaminen ollut minulle mitenkään mahdotonta.
No se vaatii sumplimista: lounastauolla tai jätän lounasbreikin pitämättä ja lähden salille tuntia ennen kuin lapsi pitää hakea. Ja välillä ei vaan yksinkertaisesti pääse vaikka haluaiskin