Lue keskustelun säännöt.
Yh-vanhempi, miten saat aikaa liikunnalle arjessasi?
05.10.2022 |
Vertaistukea tarvitaan! Olen aina ollut kova urheilemaan ja liikkumaan, ennen raskautta juossut maratoneja ja harrastanut paljon muitakin lajeja. Tulevassa vauva-arjessa näin isättömän lapsen tulevana yh-äitinä kovasti mietityttää miten saan sisällytettyä liikuntaa yhä elämääni vauvankin kanssa.
Onko kellään kokemuksia? Tukiverkostoni ovat olemattomat.
Kommentit (46)
Hoidin lapsen kotona ensimmäiset neljä vuotta. Puoliso teki päivätyötä, välillä työmatkalla kaksikin viikkoa putkeen. Ekan vuoden lenkkeilin päivittäin vaunujen kanssa pari, kolme tuntia päivässä, yhdistin vaikka kauppareissuun. Taaperon kanssa käytiin puistossa päivittäin, touhusin itse mukana ja sitten vielä nuo kauppareissut rattaiden kanssa. Käytiin taaperojumpassa ja uimahallissa, pyöräiltiin myös niin että taapero istui kyydissä. Lapsen pyörässä oli työntökahva, tehtiin alusta asti vähän pidempää lenkkiä. Työni on aina vaatinut valvomista ja jalkojen päällä olemista joten pysyin pirteänä kun oli tekemistä. Myöhemmin sitten tehtiin metsäretkiä, eväsretkiä ja käytiin uimassa. Ohjatuista harrastuksista en ole koskaan välittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelyä rattaiden kanssa tai kotona jumppaamista.
Kiitos kaikille vinkeistä. Vähän ajattelinkin että kotijumpaksi ja vaunulenkeiksi se varmaan muuttuu lapsien myötä. Tulee olemaan vaikeaa, kun nyt olen tottunut juoksemaan radalla kovempia treenejä, maastopyöräilemään ja uimaan. Taitaa olla vuosiksi takana nämä
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Juu ei kukaan pakota tietenkään jos ei kiinnosta, mutta itselläni yh-elämää takana kohta 12 vuotta ja aina olen pitänyt kunnostani huolta. Lapsi ei ole ollut sille koskaan minkäänlainen este - ei ole tullut mieleenkään edes miettiä niin, koska itse olen halunnut liikkua, tuntea oloni hyväksi ja näyttää hyvältä.
Juoksin portaita ylös ja alas neljänteen kerrokseen, tein zumbaa ja kävin ystävän kanssa pitkällä kävelyllä vielä sinä päivänä kun synnytys alkoi, ja synnytyksen jälkeen makasin viisi päivää. Sen jälkeen aloitin taas lenkkeilyn, se teki palautumisellekin hyvää.
Missä lapsi oli lenkkien ajan?
Itse tein pitkiä kävelylenkkejä kun lapseni oli vauva. Kun hän kasvoi teimme rattailla näitä pitkiä lenkkejä, hän jaksoi istua kun maisema vaihtui, välillä käveli itse ja juoksenteli taas jatkettiin matkaa. Kävimme leikkipuistoissa mihin oli pisempi matka. Kävelylenkkini kesti vauva-aikana noin 2 tuntia, lapseni nukkui tämän ajan ulkoilmassa, mikäs sen parempaa. Ja tein näitä joka päivä. Kyllä kroppa tykkäsi, kävely on äärimmäisen hyvää liikuntaa ja nimenomaan pitkäaikaisesti. Kun lapseni oli 3 vuotta, otin jäsenyyden liikuntapaikkaan, kävin spinningissä ja circuit voimaharjoittelussa 3-4 viikossa. Lapseni oli tunnin lapsiparkissa. Teimme myös edelleen näitä lenkkejä rattailla varsinkin kesäisin, emme kulkeneet bussilla vaan kauramoottorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi oli pieni, en mitenkään. Olen totaali yh. Lapsen perässä tuli juostua ja käveltyä tietysti.
Olen ollut pois työelämästä koko ajan, joten kun lapsi oli päiväkodissa, kävin kuntosalilla sillä aikaa. Koululaisena sama homma. Lapsen kasvettua käyn salilla yleensä sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein pitkiä kävelylenkkejä kun lapseni oli vauva. Kun hän kasvoi teimme rattailla näitä pitkiä lenkkejä, hän jaksoi istua kun maisema vaihtui, välillä käveli itse ja juoksenteli taas jatkettiin matkaa. Kävimme leikkipuistoissa mihin oli pisempi matka. Kävelylenkkini kesti vauva-aikana noin 2 tuntia, lapseni nukkui tämän ajan ulkoilmassa, mikäs sen parempaa. Ja tein näitä joka päivä. Kyllä kroppa tykkäsi, kävely on äärimmäisen hyvää liikuntaa ja nimenomaan pitkäaikaisesti. Kun lapseni oli 3 vuotta, otin jäsenyyden liikuntapaikkaan, kävin spinningissä ja circuit voimaharjoittelussa 3-4 viikossa. Lapseni oli tunnin lapsiparkissa. Teimme myös edelleen näitä lenkkejä rattailla varsinkin kesäisin, emme kulkeneet bussilla vaan kauramoottorilla.
Kauhulla luin julkkiksista kuten Suvi Pitkäsestä, joka pitkän tarhapäivän jälkeen lykkäsi lapsensa kuntosalin lapsiparkkiin. Ei ole minua varten tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi oli pieni, en mitenkään. Olen totaali yh. Lapsen perässä tuli juostua ja käveltyä tietysti.
Olen ollut pois työelämästä koko ajan, joten kun lapsi oli päiväkodissa, kävin kuntosalilla sillä aikaa. Koululaisena sama homma. Lapsen kasvettua käyn salilla yleensä sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa.
Vastaus on helppo: aikaa ja jaksamista on, kun en ole työelämässä. Muuten ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No ei vahdittavia taaperoita mihinkään harrastuksiin voi ottaa mukaan. Eikä saleilla ole mitään lapsiparkkeja.
Eikä talvisin houkutellut lähteä juoksemaan rattaiden kanssa pilkkopimeässä auraamattomalle tielle.
Itse en yh:na voinut harrastaa liikuntaa ollenkaan, onneksi ei ollut mikään pakko harrastaa.Juu ei kukaan pakota tietenkään jos ei kiinnosta, mutta itselläni yh-elämää takana kohta 12 vuotta ja aina olen pitänyt kunnostani huolta. Lapsi ei ole ollut sille koskaan minkäänlainen este - ei ole tullut mieleenkään edes miettiä niin, koska itse olen halunnut liikkua, tuntea oloni hyväksi ja näyttää hyvältä.
Juoksin portaita ylös ja alas neljänteen kerrokseen, tein zumbaa ja kävin ystävän kanssa pitkällä kävelyllä vielä sinä päivänä kun synnytys alkoi, ja synnytyksen jälkeen makasin viisi päivää. Sen jälkeen aloitin taas lenkkeilyn, se teki palautumisellekin hyvää.
Missä lapsi oli lenkkien ajan?
Juoksurattaissa/vaunuissa, kolme isoa rengasta eli hyvin rullasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vinkeistä. Vähän ajattelinkin että kotijumpaksi ja vaunulenkeiksi se varmaan muuttuu lapsien myötä. Tulee olemaan vaikeaa, kun nyt olen tottunut juoksemaan radalla kovempia treenejä, maastopyöräilemään ja uimaan. Taitaa olla vuosiksi takana nämä
-Ap
Joillain kulkee lapset mukana vaikka missä, mutta tietty on kiva päästä välillä yksinkin ihan kunnolla repimään. Sellaisissa tilanteissa ystävät/läheiset auttaa ja jos kavereita ei ole, niin äidiksi tuleminen on hyvä tilaisuus tutustua uusiin, samassa tilanteessa oleviin ihmisiin vaikkapa lapsiin liittyvien tapahtumien/meetinkien ja netin/somen kautta.
Näiden suhteiden myötä voi saada lastenhoitoapua ja kyläpaikkoja lisää.
Kahvakuula käteen ja treenaat samalla kun lapsi leikkii näkösällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva ei tykännyt vaunussa tai rattaissa olosta, joten kannan kantorepussa kaksi lenkkiä päivässä. Aamupäivällä on pitempi ja iltapäivällä vähän lyhempi.
Meillä salilla on vauva jumppia, jossa käydään (2x viikko). Kotona teen jumppa, mutta menestys siinä on vähän niin ja näin. Olen selkeästi huonommassa kunnossa kuin ennen vauvaa, mutta ihan ok tilanne kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kahvakuula käteen ja treenaat samalla kun lapsi leikkii näkösällä
Ihan hyvä idea, mutta sitten ei kuitenkaan. Lapsi tulee roikkumaan kiinni painossa ja jaloissa. Vaarallista ja ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isätön lapsi? Puhu pukille. Jokainen osaa niiden lastenvaunujen kanssa kävellä lähimpään urheilupuistoon jossa ilmasta käyttää ulkona kuntolaiteita 24h 7 päivää.Samalla saat raitista ilmaa ja lapsi nukkuu hyvin vaunuissa. Ota selvää alueesi äiti vauva uinnit kuin äiti lapsi liikunat ymm. Kun lapsi oppii kävelee hyvää liikunta sinulle kun juokset lapsesi perässä alueesi leikki puistot. Tuskin hänen kanssa liikunnalisena ihmisenä vain soppailet ja syöt ranskalisia kytäten puhelin ,onko tullut some tilille tarpeeksi tykkäystä.
Vaunulenkit vauva-aikana. Parasta oli taaperoaika, kun lapsella oli potkupyörä ja virtaa tuhottomasti. Iltaisin lähdettiin rivakalle lenkille ja voi että minä kaipaan niitä! Kun lapsi kasvoi, tuli pyörälenkit ja uinti, mutta kieltämättä pieni suvantovaihe sellaisessa kunnon sykeliikunnassa.
Mutta siis ehdottomasti on mahdollista liikkua lapsen kanssa. Niin kauan kuin on jotkut kärryt käytössä, niin pitkät lenkit onnistuu. Ja lapset tykkää jumpata kotona, sekin tuo mahdollisuuksia.
Mä tein ennen kotijumppaa ja lenkkeilin mutta lasten jälkeen en yksinkertaisesti pystynyt koska sain niin kovat liitoskivut että helppokin liikunta oli lähes sietämätöntä, hoidin kahta pientä lasta yksin ja univelan takia sykkeet hakkasi ja päässä humisi ihan jo muuten, olisin kuollut jos olisin yrittänyt siinä tilassa vielä urheilla. Nyt kun nuorempi on kaksi, tunnen olevani siinä kunnossa että pystyn taas liikkua. Mahdollisuuksia on tietysti tosi vähän, hyödynnän yleensä aina portaat, hiekkiksellä ja puistossa voi tehdä askelkyykkyjä tms, kotona voi jumpata lähinnä kun lapset ovat tarhassa (teen etätöitä eli sekin on hyvin rajallista kun en voi nipistää aikaa töistä), lenkit on olleet vaikein toteuttaa. Isompi ei suostu rattaisiin, pienempi suostuisi mutta isompi liikkuu niin hitaasti ettei juokseminen onnistu. Pyörät voi antaa lapsille mutta menevät sikin sokin minne sattuu, enemmän harjoitusta saa hermot kuin vartalo. Lapsiparkkiin näitä ei olisi pystynyt jättämään, jo päiväkotiin viedessä ovat itkeneet pitkään ja hartaasti, ovat hitaasti lämpiäviä ja varautuneita vieraassa ympäristössä. Nyt nuoremmalla myös niin kova uhma ettei häntä voi kuvitellakaan jättävänsä minnekään muualle kuin päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Easysti. Juoksurattaat, salin lapsiparkit, kotijumppa, lapsen ottaminen mukaan harrastuksiin jne.
Tuo tukiverkottomuus voi noin muutoin kyllä olla raskasta, mutta tietty se riippuu vähän siitäkin millainen olet ihmisenä. Liikunnan harrastamiselle lapset ei ole minkäänlainen este.
No on se este jos ei vaikka tiettyä haluamaansa lajia pääse harrastamaan. Esim nyrkkeilysalille ei oikein voi ottaa vauvaa tai taaperoa mukaan. Juoksemaan on sen sijaan helppo lähteä, lapsi vaunuihin nukkumaan ja lenkille.
Jos lapsia vain yksi, löytyy paljon esim. perhesähly, perhefutis, aikuinen+lapsi jumppaa jne. Ei ne tietenkään hirveän tehokkaita ole aikuiselle liikunnan kannalta, jos kovaa olet urheillut, mutta jotain kuitenkin.
Itselläni tilanne, että pieniä lapsia on kaksi ja lasten isä on kyllä huoltaja, mutta ottaa lapsia vain joka toinen viikonloppu. Joskus hän osallistuu lasten harrastuksiin vienteihin kuitenkin, ja silloin koitan laittaa toisenkin lapsen hänelle mukaan, ja käyn lenkillä. Sinun tapauksessasi ehkä tätä vastaisi se, että joku tuttu on lapsen kanssa kun käyt tai kun lapsi vähän vanhempi, ja viet lasta treeneihin, käyt sen treenin aikana itse lenkillä.
Olen myös etätyöpäivinä käynyt lounastauolla lenkillä ja talvella hiihtämässä (mulla lähtee ladut ihan kodin vierestä). Toki menee ns. pitkäksi lounas silloin, mutta teen tunnit sisään sitten lapsen nukkuessa iltamyöhällä tai viikonloppuna.
Lisäksi kannattaa valjastaa koti urheilupaikaksi. Itse olen jumpannut aika rankkojakin treenejä kotona. Jos tarvit boosteria, netti on täynnä videoita. Lapsi pörrää siinä ympärillä, leikkii omiaan tms.
Kuntosalien lapsiparkkeja olen harkinnut, mutta lapsilla tulee todella pitkä päiväkotipäivä jo muutenkin, koska yksi ihminen vie ja hakee ja tekee täyden työpäivän siinä välissä. Olisi mielestäni kohtuutonta, että vielä illallakin veisin lapset jonnekin lapsiparkkiin.
Lapsivapaina viikonloppuina käyn esim. tanssitunneilla, talvella laskettelemassa jne., mikä sitten sellaista satunnaista tekemistä. Sunkin kannattaisi sopia jonkun tutunkanssa tai sitten hakea joku tukiperhe, että saat välillä omaa aikaa.
Kyllä ne lapset siitä kasvaa ja ihan muutaman vuoden jälkeen ollaan tilassa, jossa lapsella omat menot ja omat kaverit, eikä sitten enää sido niin paljoa.
39 lisää, että vauva-aikana, jos palautumisesi sujuu hyvin, ostat tietysti juoksurattaat ja juokset niitä lykkimällä. Vauva-ajan mammajumpat myös keskittyy äidin palautumiseen, ja suosittelen niitä kyllä ihan sosiaalisen vertaiskontaktinkin vuoksi. Esim. mammapilates suositeltavaa. Lantionpohja ja vatsalihakset kovilla raskaudessa ja synnytyksessä ja vaatii palautumista.
No ei ole todellakaan enää samanlaista mutta vaunulenkkejä ja kotijumppia.