Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot äitiin!
29.09.2022 |
Jatkuvaa huomionhakua! Feikkaa itselleen sairauksia, eikä kestä sitä, että mulla lapsi ja mies menee hänen edelle.
Esim. nyt lapsi sairaana (kuumeessa). Äiti soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin, että lapsella edelleen kuumetta. Yhtäkkiä kesken puhelun äiti alkoi huohottaa. Kysyin onko joku hätänä. Äiti sanoi, että hänellä on hengenahdistusta ja epäilee keuhkosyöpää. Näitä kohtauksia hänelle tulee aina, kun joku muu saa enemmän huomiota. Kohtauksia on tutkittu ja todettu katatonisiksi ja/tai hyperventilaatioksi. Yleensä äiti alkaa huohottaa ja silmät pyörii päässä ja kädet tärisee. Sitten hän huutaa SOI-TA AM-BU-LANS-SI! Hän saattaa soittaa vaikka kymmenelle puolitutulle ja hokea sitä samaa.
No kysyin äitiltä soitanko ambulanssin. Äiti: Ei ku SINÄ TULET TÄNNE HETI! Sanoin, että en nyt oikein pääse. Äiti huusi: Sinun on tultava! Minulla on SYÖPÄ!
Ja taustaa sen verran, että isä kuoli syöpään 2 vuotta sitten, ihan yhtäkkiä yllättäen. Sen jälkeen äiti on hokenut, että hänellä on milloin mikäkin syöpä ja kuolee kohta.
Aiemmin äiti on tehnyt tätä samaa ja kun olen mennyt heti paikalle, hän on rauhassa keitellyt kahvia ja valitellut yksinäisyyttään.
Äidillä käy kotihoito 3 kertaa viikossa ja JOKA PÄIVÄ hänellä käy ystäviä. Silloin, kun ei käy, hän on puhelimessa. Hän ei kestä hetkeäkään yksin.
Kommentit (113)
Kai hänellä on joku lääkitys ahdistukseen/ paniikkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
Mitään syytä ei ole kuunnella vanhempiaan tai huolehtia heistä. Se on jämäkästi välit täysin poikki viimeistään 70 v.
Lapsilla on oma elämä, ei sitä voi tuhlata äidin/ isän juttuja kuunnellen.
Meidän vanhus vain valittaa ja narisee kuinka on tylsää. Asun aika lähellä, mutta onneksi pääsen pakoon mökille koiran kanssa. Tai sanon, että töissä on hektistä. Oma jaksaminen kärsii vanhuksen takia. Ulospäin olen ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Kai hänellä on joku lääkitys ahdistukseen/ paniikkiin?
Ei hän suostu syömään lääkkeitä. Väittää saavansa niistä myrkytysoireita.
Ap
Mitäpä jos hakisit äidillesi keskusteluapua mielenterveysongelmiin. Siitähän tässä on kyse. Ja ennen sitä, oletko kysynyt häneltä miten hän oikeasti jaksaa? Tarjonnut olkapäätä ja ollut henkisesti lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhus vain valittaa ja narisee kuinka on tylsää. Asun aika lähellä, mutta onneksi pääsen pakoon mökille koiran kanssa. Tai sanon, että töissä on hektistä. Oma jaksaminen kärsii vanhuksen takia. Ulospäin olen ystävällinen.
Mulla myös oma jaksaminen koetuksella. Olen ollut tämän 2 vuoden aikana jo 4 kertaa sairaslomalla, masennuksen takia. Pisin sairaslomajakso kesti puoli vuotta. Mies ei tykkää yhtään, kun ei mun aika riitä omalle perheelle silloin, kun juoksen äidin luona. Koen itsekin syyllisyyttä, jos en ole lapsen tukena esim. just silloin, kun lapsi sairastaa.
Ap
mrn kirjoitti:
Mitäpä jos hakisit äidillesi keskusteluapua mielenterveysongelmiin. Siitähän tässä on kyse. Ja ennen sitä, oletko kysynyt häneltä miten hän oikeasti jaksaa? Tarjonnut olkapäätä ja ollut henkisesti lähellä?
Hänen olkapääntarve on LOPUTON! Mun aika ei riitä! Käyn töissä ja mulla on perhe! En pysty olemaan äidin olkapäänä 24/7! En vain kylene siihen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mrn kirjoitti:
Mitäpä jos hakisit äidillesi keskusteluapua mielenterveysongelmiin. Siitähän tässä on kyse. Ja ennen sitä, oletko kysynyt häneltä miten hän oikeasti jaksaa? Tarjonnut olkapäätä ja ollut henkisesti lähellä?
Hänen olkapääntarve on LOPUTON! Mun aika ei riitä! Käyn töissä ja mulla on perhe! En pysty olemaan äidin olkapäänä 24/7! En vain kylene siihen!
Ap
Ja äiti käy kyllä psyk.sairaanhoitajan luona kerran viikossa. Joka käynnin jälkeen soittaa mulle ja kertoo mitä siellä on puhuttu. Ja etukäteen kertoo mitä aikoo siellä puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
Mitään syytä ei ole kuunnella vanhempiaan tai huolehtia heistä. Se on jämäkästi välit täysin poikki viimeistään 70 v.
Lapsilla on oma elämä, ei sitä voi tuhlata äidin/ isän juttuja kuunnellen.
Ymmärrätkö mikä ero on kuunnella vanhempiaan kuin toimia heidän likasankonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini (minulle rakas ja läheinen, ei siis mitään miniälisää tässä) saatiin vihdoin hoitoon, ja odottaa nyt lopullista sijoituspaikkaa. Hänellä oli samanlaisia ongelmia, ja vihdoin viimein otettiin tosissaan kun oli jo psykoosissa ja hortoili kadulla. Nyt hoidossakin ollessaan hänellä on sydänkohtaus 24/7, meidän pitäisi tuoda lääkettä (isoja tabletteja) ja kutsua ambulanssi (sairaalaan). Hänellä valitettavasti muistisairaus on samalla hankala mielenterveysongelma. Yritämme kuunnella ja tukea, mutta raja meilläkin tulee vastaan. Onneksi tiedämme hänen olevan nyt ammattilaistenkin valvonnassa.
Jaksamista sinulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mrn kirjoitti:
Mitäpä jos hakisit äidillesi keskusteluapua mielenterveysongelmiin. Siitähän tässä on kyse. Ja ennen sitä, oletko kysynyt häneltä miten hän oikeasti jaksaa? Tarjonnut olkapäätä ja ollut henkisesti lähellä?
Hänen olkapääntarve on LOPUTON! Mun aika ei riitä! Käyn töissä ja mulla on perhe! En pysty olemaan äidin olkapäänä 24/7! En vain kylene siihen!
Ap
Ja äiti käy kyllä psyk.sairaanhoitajan luona kerran viikossa. Joka käynnin jälkeen soittaa mulle ja kertoo mitä siellä on puhuttu. Ja etukäteen kertoo mitä aikoo siellä puhua.
Ap
Eli samanlaisia pipipäitä olette molemmat
Tuliko sulle hyvä mieli tai älykäs olo tuosta kommentistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jäin äkillisesti leskeksi ( alle 70 ) sain ahdistuskohtauksia ja paniikkikohtauksia yöllä. Henkeä ahdisti, verenpaine yli 200, syke korkealla.
Onneksi osaan hakea apua, sain paniikkilääkkeen ja ensin vähäksi aikaa (30 kpl) ahdistuslääkkeen. Ja psykologin kanssa 6 keskustelukertaa. Ja aika auttaa.
Lapsia en asialla vaivannut kuin sanomalla että asia on hoidossa.
Ikävää tietenkin jos vanhempi ei ymmärrä/ halua/ ennakkoluuloinen elämäänsä haittaavaa pelkoa ja ahdistusta eytä sitä voi hoitaa.
Surua ei voi eikä tarvitse hoitaa mutta ne fyysiset tunteet. Muistan kun ihoa myöten juoksi väreet näissä kohtauksissa.
Eikö aloittajalla ole sisaruksia jotta saisitte äidin hakemaan apua?
Ja jos aloittaja voi itse huonosti ehkä ymmärtäisi, ehkä sukuvika. Ei äitikään voi mitään itselleen kun ei kerran aloittajakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
Mitään syytä ei ole kuunnella vanhempiaan tai huolehtia heistä. Se on jämäkästi välit täysin poikki viimeistään 70 v.
Lapsilla on oma elämä, ei sitä voi tuhlata äidin/ isän juttuja kuunnellen.Ymmärrätkö mikä ero on kuunnella vanhempiaan kuin toimia heidän likasankonaan?
Eipä kai mitään
Monet ovat aikuisten lapsensa likasankona ja lisäksi vielä ottavat vastaan kiukuttelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tää nykyään on kun mielenterveyden ongelmiin ei juuri saa hoitoa, moni kammoaa lääkkeitä, mutta on valmis käyttämään alkoholia tai muita päihteitä.
läheiset joutuu kestämään paljon, olemaan tukena jatkuvasti, edes ambulanssia ei välttämättä lähetetä vaikka toinen uhkaisi tappaa itsensä.
Mulla lapsuuden ystävän kautta ihan samoja kokemuksia, hän nuoresta asti jo toi itseänsä paljon esiin mm.viiltelyä ihan selkeästi vaan huomion haun takia, mutta hänen perheensä ei reagoinut edes siihen.. Aina piti saada samanlaisia vaatteita, lävistyksiä yms. kun mulla...
Se mustasukkaisuus voi mennä todella yli, että vauvan seuraan ei kyllä kannata jättää hetkeksikään yksin, omalla kohdallani kaveri kerkesi kippaa vauvani (ilmeisesti huomioin häntä liikaa) suuhun lusikalla konjakkia (onneksi vauva selvisi ihan ilman oireita), mutta ei auttanut muu kun todella tiukasti rajata tän ihmisen tekemisiä, lähinnä ollaan enää harvakseltaan puhelimen välityksellä yhteydessä, vaikka tietysti suuttui kun hänen tekemisiään rajataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
Mitään syytä ei ole kuunnella vanhempiaan tai huolehtia heistä. Se on jämäkästi välit täysin poikki viimeistään 70 v.
Lapsilla on oma elämä, ei sitä voi tuhlata äidin/ isän juttuja kuunnellen.Ymmärrätkö mikä ero on kuunnella vanhempiaan kuin toimia heidän likasankonaan?
Eipä kai mitään
Monet ovat aikuisten lapsensa likasankona ja lisäksi vielä ottavat vastaan kiukuttelut.
Miten tämä liittyy tähän keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.
Mitään syytä ei ole kuunnella vanhempiaan tai huolehtia heistä. Se on jämäkästi välit täysin poikki viimeistään 70 v.
Lapsilla on oma elämä, ei sitä voi tuhlata äidin/ isän juttuja kuunnellen.Ymmärrätkö mikä ero on kuunnella vanhempiaan kuin toimia heidän likasankonaan?
Eipä kai mitään
Monet ovat aikuisten lapsensa likasankona ja lisäksi vielä ottavat vastaan kiukuttelut.Miten tämä liittyy tähän keskusteluun?
Ihan niinkuin keskustelun ensimmäinenkin kommentti. Huonovointinen äiti koetaan taakaksi.
Perheesi hyvinvoinnin eli myös itsesi vuoksi, laita rajat äidillesi. Laita vaikka hänen numeronsa estoon tarvitsemasi levon ajaksi. Jos puhe ei auta tai et kerta kaikkiaan saa sitä sanottua. Voimia.
Kuulostaa tutulta. Luultavasti tuo äitisi mielenterveysongelma on ollut läsnä jo lapsuudessasi. Äitisi tahtoo olla keskipiste, ja saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Oliko hän lapsuudessasi väkivaltainen, tai käyttikö hän esim. muille nolaamista rangaistuksena? Luen sinusta AP rivien välistä, että haluaisit olla hänen apuna, muttet pysty, ja se ahdistaa. Ahdistus voi tulla siitä, ettet halua =sisäinen lapsesi ei uskalla sanoa äidillesi ei. Koska edelleen pelkäät sitä äidin rangaistusta, aikuisena että hän soittaa jollekin toiselle ja esim. kertoo, että et tullut apuun vaikka hän oli niiiiin kuoleman sairas?
Itse pääsin tuollaisesta hullusta vanhemmasta eroon psykoterapialla. Siis itse menin. Psykoterapeutti avasi minulle, että väkivaltainen lapsuuteni on johtanut siihen, etten halunnut konflikteja vanhempien kanssa = en osannut sanoa ei juuri samanlaisiin äidin hulluihin vaatimuksiin. Terveelle ihmiselle olisi esim. koronan aikana pitänyt käydä kaupassa ja kävelylle mukaan, ettei vaan liukastu talvella. Manipuloivaa toimintaa oli vain, pärjää hyvin yksin nykyisin kun en ole enää hänelle apuna.
Oletko jutellut kotihoidon kanssa tilanteesta? Miten he näkevät äitisi tilanteen?
Nyt jämäkkänä! Monet seniorit ovat läheisriippuvaisia ja se on sairasta. Älkää säälikö näitä manipuloivia ihmisiä. Vanhuus ei ole mikään syy pompotella tai syyllistää lapsiaan.